Olen lukenut viime aikoina dekkareista ja jännäreistä juuri pohjoismaalaisia, saksalaisia ja brittiläisiä kirjoja eniten, niin nyt vaihteeksi muitakin. Samalla testaan uutta tyynyä niska- ja päänsärkyyn. Kirjan aloittaa runo: Tyttö ja kuolema, tekijänä Matthias Claudius (1740–1815). Säkeet luovat silmäyksen sekä gotiikkaan että nordic noiriin - vaikka ollaan Ranskan mailla.
Vuonna 2017 justiinsa juhliin (luokkakokous) tälläytynyt poliisi Manon mänöökin töihin kun soitto soi, ja keissi. Myrskyssä hän kompuroi korkokengillään, mikä ei ole kovin uskottavaa. Onhan mukana aina toiset kengät joilla kävellä. Naisilla.
Aloin lukea alusta sähkökirjana pyykkikoneiden laulaessa. Olemme siis vuosissa 2017 ja 1992.
Mikä on se goottilainen kuvasto jossa on nuori verevä tai kalpea elävä nainen ja kuolema, luurankomies. Maalauksissa. HIMin piisissä. Mm maalauksissa Hans Baldung Grien: Der Tod und das Mädchen, 1517. Sekä Adolf Hering: Der Tod und das Mädchen (Death and the Maiden), 1900.
Myös Schubertin sävellys " Tyttö ja kuolema", ei enää Yle Areenassa, mutta juutuupissa.
Meri on hurja, kallionkielekkeet. Dramaattinen näyttämö. Rivieralla on myös myrskyisenä puolensa, jyrkänteet. Turistit ja ihmiset jotka haluavat nauttia henkeäsalpaavasta maisemasta. Ehkä ainoan kerran.
Päähenkilö on pukeutunut juhlaisaan, kalliiseen kotelomekkoon joka on kyllä vastenmielisin ja seksistisin vaate ehkä nippusiteet menevät edelle. Tuntuu todella epäuskottavalta, että aikuinen nainen, poliisi, kömpisi kotelomekossa ja korkokengissä, jotka tietenkin hajoavat kovassa tuulessa kallionjyrkänteillä. Koska naisilla on aina mukana muutakin vaatetta kuin bimbomekko. Varsinkin kytällä joka liikkuu kentällä. Eikä ole sulkenut puhelintaan vapaa-ajalla.
Aivan alussa vuodet 2017 ja 1992 vaihtelevat luovuttain. Lyhyehkön 2017 vuoteen sijoittuvan luvun cliffhangerin jälkeen tulee vuoteen 1992 sijoittuva luku. Vaikka nykyaikaan 2017 sijoittuva hahmo on epäuskottava pukeutumiseltaan, niin luen silti.
Toivottavasti kotelomekko ei ole "red härring"
Kirjailija Thomas on myös romaanin kertoja, hän muistelee, tai sanoo: " Kesän 1992 huoleton kuumuus ei enää ympäröinyt meitä. Olin yksin, surullinen ja hengästynyt, jahtasin kadotetun nuoruuteni pilvilinnoja. En ollut nähnyt Vincaa kahteenkymmeneenviiteen vuoteen.
Itse asiassa kukaan ei ollut nähnyt häntä kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. " Lainaus kirjasta.
Välillä en ole kärryillä, kuka on kukin. Esim sukupuolet, binäärisesti. Ranskalaiset miesten nimet ovat hyvin feminiinisiä. Tai ehkä ranskalaiset nimet ovat androgyynejä. Alussa oli Manon, sitten Thomas ja nyt Stéphane, (paikallislärpäke) Nice-Matinin toimittaja, poliittisesti yhä aktiivinen irvileuka. He kaikki ovat nyt aikuisia, ja muistelevat tavallaan, vuotta 1992, ja koulujuhlaa. Inhoan kun Nizzasta käytetään sanaa Nice.
# Politiikan ohella Stéphane Pianelli suhtautui pakkomielteisesti Vinca Rockwellin tapaukseen. Viitisentoista vuotta sitten hän oli jopa kirjoittanut aiheesta kirjan, jonka nimi viittasi Schubertin samannimiseen sävellykseen: Tyttö ja kuolema. "
Miten kirjailija Thomas tarkkailee aurinkolasiensa takaa entisen koulunsa vuosikurssilaisia, miten ihmisissä näkyy kuluneet vuodet:
" Éric Lafittea sen sijaan ajan hammas näytti jäytäneen. Muistin hänet jonkinlaisena puolijumalana, tummakutrisena enkelinä, kuin Alain Delon Kuumassa auringossa. Nyt Kuningas Éricistä oli tullut kurja möhömahainen äijä, jolla oli rokonarpinen naama ja joka muistutti enemmän Homer Simpsonia kuin Rocco ja hänen veljensä -elokuvan tähteä."
Ihmisten ulkonäiössä on paljon elokuvallisia viitteitä.
Delonin mainitseminen vie minutkin Rivieralle, jossa aina paahtaa aurinko, ja on sina 1950-1960-luku, avoautossa huristelua suurissa aurinkolaseissa ja silkkihuivissa. Ehkä paplareissa. On palmuja, on pinjoja, on puhdas kuohuva meri. Vapaus, liike ja elokuvat.
Fanny toisaalta laukoo: " Oletko varma, ettei täällä ole popcornia, Thomas? Voisin istua tässä ties kuinka pitkään. Tämä on melkein yhtä viihdyttävää kuin Game of Thrones!" Lainaus kirjasta
Niin kuin Nordic noirissa, Twin Peaksissa, saduissa, brittidekkareissa ja Poella on tässäkin tarina nainen silmät kiinni, ikuisesti nukkuva. Dekkareissa ja Lynchin visiossa rannalla, kuten mainiossa feministisessä kotimaisessa lyhärissä Kaksi ruumista rannalla (2019, ohjaajana Anna Paavilainen. Käsikirjoittajina Anna Paavilainen ja Laura Birn, joka myös pääosassa). Niin, mikä siinä on, että nuori valkoinen laiha nainen löytyy hengettömänä rannalta. Miksi juuri nainen joku kysyi aikanaan. Miksi Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja Ripley Alien-saagasta.
Mutta maalasiko Munch Huudon juuri Nizzassa? Guillaume Musson romaanissa Tyttö ja yö ei mainita Munchia lainkaan. Mutta iltahan on vielä noir...
Dekkareissa on se paha juttu, että alkaa itsekin tutkia...
Kun vaan vois lukea
Mukavasti viedään lukijaa
Mukavasti viedään lukijaa kuin pässiä!
Juonenkääntöä Gaspar Noén tyyliin loppukohtauksen lähestyessä Mario Bavan gotiikkaa.
22.01.2024.
Esittelyteksti :
" Keskellä lumimyrskyä talvella 1992 nuori Vinca Rockwell karkaa filosofianopettajansa kanssa yöhön, eikä ihailtua naista nähdä enää koskaan.
Vasta luokkakokouksessa neljännesvuosisata myöhemmin on kolmen entisen ystävyksen aika kohdata traagisen yön seuraamukset ja siihen asti kätköissä pysyneet hirmutyöt. Salaisuudet alkavat keriytyä auki, eikä mikään ole sitä miltä näyttää.
Guillaume Musson ylistetty romaani rakentaa jännitettä, joka pitää tiukasti otteessaan yllättävään loppuun saakka. Mysteerin takaa kohoavat esiin syyllisyys ja nostalgia, jotka kietoutuvat monimutkaisiin ihmissuhteisiin ja tuhoisiin väärinkäsityksiin.
Ranskan kuumimman dekkaristin vahvatunnelmaisessa romaanissa Hitchcock kohtaa Twin Peaksin.
Uusi painos ilmestyy 17.1."
" Guillaume Musso (s. 1974) on jo vuosia ollut Ranskan suosituin kirjailija ja hänen teoksiaan on myyty yli 11 miljoonaa kappaletta yli kolmellekymmenelle kielelle käännettynä. Tyttö ja yö on Musson ensimmäinen suomeksi julkaistu romaani."
#GuillaumeMusso #Tyttöjayö #lukukeskissä2024 #lukeminen #kirjat #books #reading #kirjavuoReni2024 #kirjavuoteni2024 #kirjavuosi2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.