sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

2012: Shokkiarvo. John Waters kävi Suomessa 2012. Vihdoinkin. Nyrjäytä tajuntasi, tule paikalle

Täh? Julkaisin saman tekstin myös täällä kirjablogissa? Tottahan toki, John Watershan sanoi, ettei sellaisen ihmisen kanssa kantsi bylsii joka ei ees lue kirjoi... Shokkiarvo oli aioinaan muuten kirjaston varastetuin kirja. Minä löysin sen varhain, ja pidin kiinni. Sopivan kaoottinen, nokkela ja tärkeä tilaisuus. Bio Rexin lavalla 23.10.2012 törkypaavi veti sellaista standuppia This Filthy World, että. Tarkemmin: This Filthy World – Filthier and More Horrible - päivitetty versio. Nyt totuudenjälkeisenä, fasistisena aikana vaaditaan uutta kiertuetta! Suomalaisessa kirjakaupassa, Kampissa myös herra vieraili 24.10.2012. Sloganina oli nyrjäytä tajuntasi, tule paikalle. No minä tottelin. Kummasti. Herran elävät kuvat ja koko hovi on tullut tutuksi 1980-luvulta VHS-kassuilta huoinoina kopioina - onko edes toisenlaista estetiikkaa? Talennusmuotoa? Jakotapaa? Ajalta, jolloin peräSuomessa todella piti nähdä vaivaa, että saisi käsiinsä elokuvan, jonka halusi. Tämä vei viikkoja.... Lähinnä lehden palstoilla. John Waters in Finland. Finally. 23.10.2012.Kameroina Nikon D40, Panasonic DMC-TZ5 eli Lumixi, ja moni muu, by Satu Ylavaara Photography 2012:

ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton... Haastattelijana Walter de Camp, joka myös käänsi Shokkiarvon kielellemme ( 1989, Mabuse, Helsinki )
Roskan paavi kirjoitti nimensä seinään...
shokkiarvo -kirja minultakin tietysti löytyi jo aikoja sitten



© Satu Ylavaara Photography 2012

 Nuoret vihaiset miehet ovat ironisia vanhoja herrasmiehiä

 John Waters: Shokkiarvo


John Waters: Shokkiarvo on vanha, tuttu ja tärkeä kirja. Suomentanut Kari Lempinen alias Walter de Camp, 1989, Mabuse Helsinki. Kun herra Waters vihdoin viimein ilmestyi Suomeen 23.-24-10.2012, tahoin vanhaan kirjaan myös suomentajan nimmarit, ja de Camp kirjoitti omistuskirjoitukseen ” Alkuperäisesti vinksahtaneelle…

Kun Truman Capoten Kylmäverisesti ( In Cold Blood, 1966 )  nosti kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden tositapahtumiin perustuvaksi oikeaksi kirjallisuudeksi… Viime vuosina tuosta tapahtumasta julkaistiin kaksi elokuvaakin, joista Kunniaton ( 2006 ) on todella mukaansa tempaava… Mitä Trumanin ja hänen haastateltavan välillä todella tapahtui?

Kun luen uudelleen John Watersin Shokkiarvoa, en voi olla huomaamatta samankaltaista – ei nyt Tukholman syndroomaa, mutta lähentymistä kirjoittajan ja syytetyn välillä…

Shokkiarvo on kuulemma kirjaston varastetuin kirja! 


Näillä sanoin John Waters toivotettiin tervetulleeksi suomeen soveliaalla tavalla… Ratkiriemukkaasti kirjoittava roskan paavi John Waters uudisti uuden amerikkalaisen tuhman ja rehellisen – miksei myös Ballard//Bataille –maisesti  inhottavan elokuvan – tai ainakin tavan tehdä, katsoa, osallistua, nauraa ja nauttia.

Mansonin Perheen oikeudenkäynnit Waters huomio kirjoittamalla kuinka samankaltaisia kaikki kultin palvojat ovat – hanafimusliminaiset  ” robottimaisessa miesjohtajan jumaloinnissaan ovat hyvin samankaltaisia kuin Mansonin tytöt. ”

Minusta Monty Python ryhmän Brianin elämä elokuva kertoi upeasti, kuinka häiriintyneitä hullut hihhulit ovat fanaattisuudessaan – saman voi sanoa terroristeista, jotka hiuksia halkoen taistelevat keskenään ryhmissä joidenka nimet ovat miltei täsmälleen  samanlaiset.

John Waters myös seurasi vapaille takuita vastaan päästettyä Sid Viciousta kaikissa New Yorkin punkkimestoissa Nancyn murhan jälkeen.

” Kaikki ihmiset näyttävät paremmilta pidätettyinä. 


Kaikkein pahimmankin näköinen seksirikollinen ja kaikkein nuhruisinkin nisti saavat erityistä hohtoa silloin, kun heidät laitetaan käsirautoihin ja raahataan rikoksia janoavan amerikkalaisen yleisön eteen. Uusi rikollinen on kaikkia muita kuumempi mediatähti. Se on ainoa kuuluisuuden laji, joka voi tapahtua kirjaimellisesti yhdessä yössä.

” Koska rapakon takana ei ole gladiaattoritaisteluita toimivat sensaatiomaiset murhaoikeudenkäynnit uhkeina spektaakkeleina amerikkalaisyleisöä viihdyttäen. Varsinaiset mediasirkukset houkuttelivat Watersin paikalle. Eräs toimittaja lausehi Mansonin oikeudenkäynnissä: ” Nämä katsojat ovat sairaita koiperhosia, joita julkisuuden valo vetää puoleensa. ”

Mutta miten eroaa toimittaja, valokuvaaja ja tavallinen kansalainen joka änkeää itsensä megaoikeudenkäyntiin?

Waters näkee tappajien, ryöstäjien ja kidnappaajien olevan ” meidän uskontomme pyhimyksiä, ja kaikkien uskonnollisten fanaatikkojen tavoin me janoamme uutisia seuraavasta rikollisesta ihmeestä ja odotamme innolla päivää jolloin meidät päästetään omaan yksityiseen katedraaliimme, oikeussaliin. ”

© Satu Ylavaara Photography 2012

torstai 18. huhtikuuta 2019

Hyvää Minna Canthin päivää, tasa-arvoa! 19.03.2019.

Matkalukemista feministillä on kirjaston poistokirjoja, jotka maksoivat yhteensä euron tai kaks. Minna Canth, lehtikirjoituksia, ja puheita, SKS. Ja elämänkerta, Otava. Ikävää, että näitä poistetaan kirjastoista, mutta silloin näihin on varaa... Naisen eurolla.

Kuriositeettina liittyen Juha Hurmeen Making of Lea -näytelmään KOM-teatterissa:

Frenckell-Thesleffin kirjasta: Kaarlo ja Emilie Bergblom, Ida Aalberg Homssantuuna, Minna Canthin leppymättömät vastustajat Agathon Meurman. Ja lopuksi, kirjailija itse, Miina Johnson.








Hyvää Minna Canthin päivää, tasa-arvoa! 19.03.2019.
Minna Canth lehtikirjoituksia ja puheita, SKS

 #kirjat #kirjaploki2019 #kirja #book #books #kirjaploki #historia #kirjallisuus #kirjahylly #feminism #tasaarvo #emansipaatio #itsenäisyys #tietokirjat #feminismi. sosialistisessa mediassani:

Feminismiä vuosien takaa: Gun-Lice Berg: Naisongelmia, Kuvastin, 1945

Gun-Lise Berg: Naisongelmia -kirjaa lukee vieläkin. Tämä oli löytökirja. Nimimerkillä Gun-Lise Berg: Den ensamma kvinnans problem. Vecko-spegeln, Vasa 1945 (suomeksi nimellä Naisongelmia, Kuvastin, Vaasa 1945). Kurisosoteettinä, matkakirjana, feministin käsikassarana, ajankuvana, vintagena.

Gun Strandberg Kirjasampo.

Naisongelmia on vaikea sana, kun tarkoitetaan naisen kohtaamia ongelmia, eikä sitä ettei peräkammarin poika saa pesää. Suomennoksensa iis Naisongelmia kun alkuperäinen teos oli Den ensamma kvinnans problem.

Wikipediasta:  Gunvor Sigrid Alice ”Gun” Strandberg (s. 19. kesäkuuta 1912 Helsinki) on suomalainen ruotsin kielellä kirjoittanut kirjailija, joka käytti myös nimimerkkejä Ulla Bergstrand ja Gun-Lise Berg.




Feminismiä vuosien takaa: Gun-Lice Berg: Naisongelmia, Kuvastin, 1945

Näitä ollaan tiirattu: Anthony Horowitz: Moriarty

Oli vaikea saada unta Notre Damen uutisten jälkeen. Tämä oli yöpöydällä tai tyynyn vieressä. Päivän lämpöennätys: auringossa +22 astetta. Varjossa +11 astetta. Alussa ainoana puutteena tai petymyksenä on amerikkalainen kulma. Mutta löytökirjana ihan jees aloittaa eka sata sivua, onhan kyseessä itse Moriarty, minulla on montakin Moriartyä, tai ainakin kolme, sekä Sherlock Holmes. Reichenbach putous (Reichenbachfall tai Rychenbachfall) on Sherlock Holmesein tarinan loppuna niin hurja, ja dramaattinen paikka. Mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Saako tällaista dekkaria tehdä?



 #anthonyhorowitz, #Moriarty

sosialistisessa mediassani:

torstai 4. huhtikuuta 2019

Lavalla oli dekkarikunigas Jo Nesbø, kitarakuningatar Aino Venna ja tenniskunkku Jarkko Nieminen

Tiistaina 4.11.2014 Helsinki, Bio Rexin lava, jolla Aino Venna musisoi, ja sitten Jarkko Nieminen huastatteli Jo Nesbøta. Eihän tuosta haastattelusta mitään muista, mutta hauskaa oli ehdottomasti. Miksi dekkareita ja pohjoismaalaisia realistisia dekkareita, Nordic Noiria tarvitaan. Miksi maailman onnellisimmat ja tasa-arvoisimmat [sic] maat, pohjoismaat, tuottavat hirveimpiä tarinoita. Vaikka emme ole sodassa emmekä nälänhädässä, eikä meitä kivitetä. Paitsi ehkä koulukiusauksessa. Minulle henk koh dekkarit ovat tärkeitä, koska niissä rikokset selvitetään, tai sitten oikeus otetaan omiin käsiin jos virkavalta ei siihen pysty. Vassokuu Satu Ylavaara Photography 2014:
















© Satu Ylavaara Photography 2014






 lainaus Tiketin sivulta:

 " DEKKARI-ILTA JO NESBoN KANSSA Tiistaina 4. marraskuuta Helsingin Bio Rexissä tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus tavata kansainvälinen dekkarikunigas Jo Nesbø, kun Suomen tennisässä ja Nesbø-fani Jarkko Nieminen haastattelee kirjailijaa. Tilaisuudessa kuullaan myös laulaja-lauluntekijä Aino Vennaa. Käsittelyssä on muun muassa Nesbøn uutuuskirja "Isänsä poika". Jo Nesbø, Norjan suosituin miespuolinen rikoskirjailija, on luonut kriitikkojen ylistämän ja kansainvälisesti menestyneen, rikosromaanien sarjan, jonka pääosassa on apulaispoliisipäällikkö Harry Hole. Vuonna 1960 Oslossa syntynyt Nesbø on saanut tunnustusta siitä, että hän "on laajentanut rikosromaanin käsitettä poikkeuksellisen kirjallisen lahjakkuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta sekä kyvyllään ymmärtää elämää meille kaikille yhteisessä modernissa, globaalissa maailmassa. Nesbølle on myönnetty lukuisia palkintoja, kuten Lasiavain vuoden parhaasta pohjoismaisesta rikosromaanista, Rivertonprisen sekä Tidenes Best Norske Krim. Nesbø on paitsi loistava rikoskirjailija myös muusikko, lauluntekijä ja ekonomi. Nesbøn tuorein koukuttava trilleri "Isänsä poika" pakottaa jälleen kääntämään sivun toisensa perään. "


lainaus mtv:n sivulta: Aino Venna juhli levyn julkaisua triplana: Olihan se aika uuvuttavaa:

"Jo Nesbøn karisma teki vaikutuksen
Viime viikolla Helsingissä järjestettiin dekkari-ilta, jonka päätähtenä oli Suomessa vieraillut kirjailija Jo Nesbø. Bio Rex -elokuvateatterissa järjestetyssä tilaisuudessa esiintyi myös Aino Venna.
Aino esiintyi yhtyeensä kanssa ennen kirjailijan saapumista, joten hän pystyi täysillä keskittymään tähden vierailuun ja nappaamaan lopuksi uutuusteokseen nimikirjoituksen.

Laulaja kertoo olleensa fiiliksissä tilaisuudesta, sillä hän on itse lukenut ahkerasti norjalaiskirjailijan teoksia.

– Olen iso fani, joten olin älyttömän onnellinen keikasta ja tapahtumasta. Nesbø on kyllä uskomattoman karismaattinen, Aino fiilistelee.

Laulaja kertoo löytäneensä myös itsestään ja Nesbøstä samankaltaisuuksia.

 – Jo on kirjailijana hieman samanlainen kuin mitä minä olen lauluntekijänä. Hän ottaa kirjoihinsa vaikutteita musiikista ja elokuvista. Minä taas otan kirjoista vaikutteita musiikkiini. Jo myös kuvaili, että hänellä on usein ideoita, mutta ei metodia. Samoin minulla!
"