tiistai 21. syyskuuta 2021

Hieno kirja Rosa Liksom: Hytti nro 6! romaani 24. marraskuuta 2011 ja leffa 20.09.2021 Rakkautta ja anarkiaa festareilla

Hieno kirja Rosa Liksom: Hytti nro 6! 24. marraskuuta 2011 kello 14:20 kirjoitin: 
 
Hytti numero 6 on lineaarinen, horisontaalinen, laudoitettu, puksuttava viiva suuren venäjän kartalla, kartoitettu, ja kirjoitettu, ei niin kuin aiemmin Liksomin romaanit tulivuoren pulppuavan barokkisella, ja meänkielen autenttisen tutulla, ja liioittelevalla omalla kielellä, vaan toisin, jättäen auki, ja kiinni salaisuuksia, joihin voi palata, herkkänä rihmastona. 




Totta, Venäjällä balalaikka voi olla vaatekaapin kokoinen. Suuri ja mahtava Siperian junarata ( Транссибирская магистраль, Transsibirskaja magistral) on maailman pisin rautatieosuus, ja veturireitti vie aikamatkana monen monen aikavyöhykkeen lävitse. Jos Juhani Ahon rautatie tuo sivistyksen meille lähelle kauhisteltavaksi niin Liksomin kiskot vievät kauas keinotekoisen länsimaisen sivistyksen taakse, juuriemme alkulähteille.. 

Uni, juna, matka, kuolema, lumi, talvi, käärme, alitajunta, kirjan ikkunan muotoon ladotut sivut, ohikiitävä filminauha - jonka joku näkee. Myös jonot ruoka- ja jopa nukkekauppoihin kiemurtelevat tai seisovat paikoillaan pitkinä, ja jatkuvina. 

Ohitamme vankilan jonne Dostojevski karkotettiin kuolemaan. Ironisesti seuraamme Voiton kulkua, muistaakseni punatähtiotsaisen veturin nimi oli Voitto.. 


Juna on myös seksuaalinen matka, eikä pelkästään Madonnan Eroticasta ( Making love / across the country); Marina Vlady kirjoittaa: Leningradin-Moskovan junan ” ihastuttavan vanhanaikaista ja romanttista makuuvaunuosastoa ” kun ennen vanhaan rakastavaisilla oli mahdotonta viettää öitä yhdessä hotelleissa, makuuvaunu oli yksi vaihtoehto ” tekojärvellä kiertelevän laivan hyttien ” lisäksi.. 

Tässä kirjassa makuuvaunu jaetaan, kuten vieläkin, kahden toiselleen uppo-oudon ja joskus eri sukupuolta olevan matkustajan kesken. Milteipä stereotyyppisistä mykän nuoren itsenäisen suomineidon ja karhumaisen öykkärin rikollisen pakkasukon - isä aurinkoisen - matka - se voi olla vaikea kulku shamaanin rummulla, kohti antropologin pakkomiellettä nähdä rajan taakse, kalliopiirros joka on kielletty turisteilta. 

Minulle antropologia on aina ollut ristiriitainen oppisuunta - saako alkuperäiseen kulttuuriin kajota? Onko parempi olla tietämättä? Miltä tuntuu olla ensimmäinen valkoihoinen puolivillin hevosen selässä kenties kohti kuvaamaan jotain rituaalia joka on kielletty ulkopuolisilta? Miksi nuori nainen ei puhu, ei anna takaisin, heittää vain saapikkaalla ja juoksee karkuun? Miksi hän ei valokuvaa eikä kaitafilmaa? 

Vain katsoo ja piirtää - kuten vanhan ajan seikkailijat. Ostaa paikallista kätevää evästä ( suolakurkkua, mustaa leipää ), selviytyy, jatkaa matkaa. Laittaa muistiin, oppii, jakaa. Mutta syö hän semmoistakin mitä ei matkalla saisi: majoneesisalaattia ( pelkkää majoneesia! ) ja jäätelöä.. Ovatko kaikki saamelaiset karhun ja naisen liiton jälkeläisiä… 

Mitka edustaa uutta aikaa, ja vaihtoehtoa, nuorisoa, joka sanoo ei. Mitka on herkkä poika, joka ajattelee, jopa liikaa, että joutuu mielisairaalaan. Teeskenteleekö hän ettei tarvitse mennä armeijaan? 

Hän ei halua mennä Afganistanin turhaan sotaan, se sanotaan selvästi, varsinkin päähenkilön edellisen vuoden muistoa, kuinka tuo " sota oli kiihtynyt ja ruuantuotantoon sijasta neuvostovaltio keskittyi aseiden tuottamiseen ". 

Onko se matka itseen, kasvu, jossa mietitään, mistä suomalaiset tulivat, Uralin mutkan takaa, vaiko Amurin mutkan takaa. 

Onko Irina myös Äiti Venäjä, paluu alkuun, takaisin Venäjäksi? Jos ensimmäinen opizskeluajan rakkaus vaihtuu syvällisemmäksi kulttuurin tutkinnaksi? Puoli Seitsemän ohjelmassa moni Liksomin kirjan valinnut halusi tehdä junamatkan Siperiaan - mutta ei ole sitä tehny, vielä. 

Miksi Siperia on romanttinen? Karkoittaa Siperiaan, Siperia opettaa. 

Minulle Siperia ja Mongolia on aina merkinnyt Corto Maltesen ja Jules Vernen kirjoitettuja ja kirjoittamattomia seikkailuita. Vernen " Tsaarin kuriiri " oli jännittäväksi tehty tv sovitus 70-luvulla. Tsaarin kuriiri esittää tataarit, tietenkin, verenhimoisina villeinä – kuten tylsien lännenfilmien intiaanit. Tällaiset 1800-luvun nuorisoseikkailut ovat valitettavan yksipuolisia sanomassaan. 

Sana "Venäjä" aukeaa minulle kuin tumma venäläishuivi, jossa on kirkkaita, kylmän kestäviä kukkia, ja tarinaa tarinan sisällä...

Ennen kaikkea tämä on rakkaudenosoitus venäläsille ihmisille, ja taiteilijoille ;) Syylästä kasvava tähkä on silkkaa Harmsia, ja osan kirjaa näin selkeänä elokuvana: pitkitetyn, herkän voikukka-kohtauksen ja pysäytyksen lähikuvaan hammasharjasta joka sojottaa kaikkiin suuntiin. 

Bulgakovin kirja ilmoitetaan nimellä Mestari ja Margarita, alkuperäisellä nimellään ( vaikka pidän suomalaisesta nimestä Saatana saapuu Moskovaan ). Ja kissankusi löyhkää, ironisesti. Kauniisti venäläinen kirjallisuus avautuu eteemme, ja vähintään lopun kiitos-lista esittelee Liksomin suosikkeja. Mukana on myös Gogolin henki, tytön oudot kyyneleet tuovat mieleen Kuolleet sielut, jonka lause ”maailmalle näkymättöminä kyyneleinä näkyväisen naurun alta” on myös Dostojevskin Riivaajat romaanissa. 

Kirjan öykkäri-päähahmo pitää kirvein hampain kiinni Neuvostoliitosta ja sen saavutuksista: sosialismi ja kuuhun lentäminen. En muista että Vadim olisi kertaakaan kehunut hyttitoverille maansa kirjailijoita - ukko tunkee tyynyä kajariin kun kuuluu paikallista taidemusiikkia.. 

Kaiken huipuksi ukko käärii likapyykkinsä Literaturnaja gazetaan! Mikä roisto! ( wikipedia: Literaturnaja gazeta (ven. Литерату́рная газе́та, ”Kirjallisuuslehti”) on Moskovassa Venäjällä ilmestyvä kaunokirjallinen ja yhteiskuntapoliittinen sanomalehti. Lehti on perustettu huhtikuussa 1929. 

Aluksi se toimi eri kirjallisuusryhmien yhteisenä äänenkannattajana, mutta vuonna 1930 määräävän aseman sai Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistys RAPP" sekä " Venäjällä on ilmestynyt myös kaksi muuta Literaturnaja gazeta -nimistä lehteä. Pietarissa vuosina 1830–1831 julkaistun kirjallisuuslehden toimittamiseen osallistuivat Aleksandr Puškin ja Pjotr Vjazemski. Toinen samanniminen lehti ilmestyi Pietarissa vuosina 1840–1849 ") Koska kyseessä ei ole pelkkä vanhan sanomalehden kierrätys ( kuten vessapapaerina ) vaan selkeä kannanotto. 


Välillä tytön ja miehen matka muistuttaa emigranttikirjailijan Vladimir Nabokovin tarinaa... Tosin tyttö on täysi-ikäinen eikä miehestä saisi akateemista kirveelläkään.. Ovatko he kumpikin karkumatkalla? 

Muistan Normihomolehden haastattelusta miksi eräs venäläinen kääntyi lesboksi: kun venäläinen mies istuu kuin tsaari... Kaukaasialainen mies on kuulemma pahempi. Pelottavimmillaan olleessaan tämä murhaaja Vadim puhuu käärmeestä, joka on noussut, hirviö joka on herännyt. Hän ei ole läpeensä paha eikä inhottava, vaan kenties viriili ja juonikas. Toimiiko YYA? 

Miksi hänellä on itseotuhoisen neron runoilijan Vladimir Vysotskin lempinimi? Marina Vladyn kirjoittamassa Vladimir – Katkennut lento henkilökuvassa tämä elämänsä suuri rakkaus matkaa kauas Siperiaan jossa tekee karmeita havaintoja ” syyttä vangituista ihmisistä Stalinin aikana”, joista syntyy väkeviä lauluja.. Raskolnikov joutuu Siperiaan pakkotyöleirille. Itse Dostojevski käänsi takkiansa karkotettuaan Siperiaan – Siperia opettaa? 

Hirviö vertaa itseänsä Iivana Julmaan, tyttö taas pitää hänen gagarinmaisesta hymystä pariin otteeseen. Mitä Louis Armstrong lauloi vyöstereoissa, että tämä on mahtava maailma? Laskiko Dusty Springfield laulussaan kymmeneen kunnes näkee hänet uudelleen? 

Venäläinen kuvataide loistaa poisto-olollaan – paitsi kitsch-julisteina tai karkeina kopioina. Niin, kukapa originaaleja mukaan traijais, paitsi vaihtaakseen ruokaan tai sukkahousuihin. 

Aleksander Sochaczewskin maalaus Hyvästit Euroopalle mainitaan, koska se kertoo kaiken, missä seisotaan. Kirjan kaltoin kohdellut eläimet nilkuttavat, ja katsovat silmiin lukijaa muistuttaen opettavaisista venäläisistä saduista, ja ennakoivat tulevaa, Tscernobyliä ja toimittajien murhia, äkkirikkautta ja järjestäytynyttä rikollisuutta. 

80-luvun lopulla pelkästään viina ei ollut ongelma, vaan yhä laajeneva heroiinikauppa. Irvokkaalla tavalla päähenkilö pääsee määränpäähänsä, kauas itään, jonkin alkuperäisen äärelle, samalla kuin opas piikittää itseään. 

Shamanismiin kuuluva luonnon ja eläinten kunnioittaminen ( kaikilla eläimillä on sielu, tietenkin ) Kirjassa on vanhan ajan villejä ja teollisia tuoksuja: kerosiini, nafta, lysoli, ja kamferi - yhtä aikaa hienoja ja pistäviä. 

On mukavaa, että kirjailijalla on aikaa paneutua kirjaan, tätä on ajateltu pitkään, ennen kirjoittamista, tavaramaailma on autenttinen auto- ja savukemerkkeineen, säveltäjineen kaikkineen. Neilikat, samovaarit, kopeekat, kaupunkien yliopistot ja johdinautot, sitten harvaan asutun taipaleen jurtat, ja luminen taiga, ja kaiken huipuksi nurkassa tönöttävä vino Stalin ikonina. 

Myös Katariina Suuri mainitaan - mutta vain törkeän miehen kommenttina. 

Turkoosiaurinkoinen kesäpäivä on silkkaa ranskalaista surrealismia ja samalla totta. Paul Éluard: The Earth is Blue like an Orange ( La terre est bleue comme une orange ). 

Miten venäläinen absurdismi eroaa italialaisesta? Majakovski: ”Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy” 

Ikävä tullee kirja- ja paperikauppaa nimeltä Gogolin nenä. Pitäisikö seuraavaksi lukea kun Majakovski matkustaa höyrylaivalla Kuubaan…


kirjallisuutta jota kannatta lukea,Siperian junarata Transsibirskaja magistral,Corto Maltese,Jules Verne,Marina Vlady,seikkailut,Rosa Liksom: Hytti 6,Finlandia 2012 voittaja, Hieno kirja Hytti nro 6, Hytti nro 6, Hytti numero 6



Transsiberian filmissä paras kohta oli kun Woody Harrelsonin roolihahmo sanoi hotellinsa olevan kuin Gulag… Kierrätyskeskuksesta saa ilmaisia kirjoja mm Gulag, tosin vain ruotsinkielisenä. Lukeminen kannattaa aina! Tosin kieleksi kannattee valita sen mitä osaa hienoiten. Köyhien taiteilijoiden piristävä elintarvikeliike Lidl myy Liksomin makeaa pokkaria ja vaikkapa Rakkautta ja Anarkiaa 2012 filmifestivaalien esittelemää DVD-elokuvaa Koskemattomat. 




Eilen 20.09.2021 näin siis elokukuvan Hytti nro 6 hurmoksellisessa ennakkonäytöksessä Rakkautta ja anarkiaa festareilla, jossa se oli lämpimin elokuva, mikä toi meidät kaikki yhteen, vanhat neuvostoliiton matkaajat, uudet venäjän matkaajat, kaikki. 

Juho Kuosmanen: Hytti nro 6 leffa


Kaikissa parhaimmissa venäläisissä tarinoissa raahataan mukana purnukkaa, onkohan siinä säilöttynät venäläinen sielu? R&A festareilla vihdoin nähtävänä rakas romaani HYTTI NRO 6, osin uudelleen syntyneenä, siirtyneenä 90-luvulle. Ja millä lailla... Rakkautta ja anarkiaa 20.09.2021 Lasipalatsin Bio Rexissä.

Rakkautta ja anarkiaa 2021: Hytti nro 6, pääosassa Seidi Haarla. R&A Q&A Hytti nro 6 ohjaaja Juho Kuosmanen, 20.09.2021 Lasipalatsin Bio Rexissä. Rakkautta ja anarkiaa avainelokuvat, vihdoin tämä leffa saatiin nähdä Helsingissä.

Hytti nro 6 elokuvaversio alkaa kun kaksi ääripäätä, mies ja nainen, asettuu pakosta samaan hyttiin Moskovasta kohti Muurmanskia. Koska hyteissä ovat sukupuolet sekaisin. Kun Rosa Liksomin romaanissa Hytti numero 6 (2011) ollaan vielä 80-luvun Neuvostoliitossa, ja tarinan neukkumies on vanhempi, väkivaltainen korsto, niin tässä versiossa venäläinen mies on suomalaista naista nuorempi, valta-asettelu on toisin. Kun Liksomin 80-luvulla NL-matkoilla hyteissä saattoi tapahtua mitä vaan, ihmisiä pystyi palottelemaan, ja viskomaan osissa akkunasta jorpakkoon, niin kenties 90-luvulle sijoittuvassa filkassa venäläiset uroot kokoavat yhdessä Rupikin kuutiota. Mies on stereotyyppinen vodkanjuoja, joka vie kaiken hapen hytistä, syö pahanmakuisia ruokia, polttaa korsteenina, arvostelee naisen ulkonäköä, hymyile enemmän, ja on vielä menossa luontoa tuhoavaan kaivokseen töihin, niin nainen haluaa mennä katsonaan Muurmanskiin kalliomaalauksia, viestejä 10 000 vuoden takaa, hän haluaa opiskella venäjänkieltä, ja kulttuuria, ja on rakastunut Irinaan, vanhempaan upeaan naiseen, jonka kekkereillä on aina ystäviä. Mutta tälle matkalle Irina ei tullut mukaan.
Hytissä miehen ja naisen yhteiselo saa sekä rom kom, että screwball-komedian sävyjä, mutta ihan omalla rytmityksellä. Elokuva on kuvattu junassa, junissa. Cannes-voittaja, tai hyvä häviäjä, oli mukavaa nähdä juurikin tänään 20.09. jolloin järjestettiin ensimmäiset Cannesit.


Muisti ja analogisuus, videokamera joka tallentaa yhdelle kasetille, jonka nauha saattaa syltätä. Tallennetut muistot voi menettää. Kuinka kauas jää Moskova.

Ehkä kirja ja leffa juurikin koronan aikaan voi innostaa ekologiseen matkailuun, maata pitkin, raiteita pitkin. Pääseehän itä-Helsingissä samoja raiteita pitkin Kiinaan.






Sosialistisesta mediastani Hyttileffasta:
Twitterissä

Rakkautta ja anarkiaa Q&A tekijöiden haastatteluja 


liksom

vuonna 1992 about












Hytti numero 6, Finlandia huumaa / Liksom 2012

Finlandia huumaa / Liksom 2012 Finlandia palkinto 2011,haastattelija Pekka Pesonen Venäjän tiede- ja kulttuurikeskus,Rosa Liksom: Hytti 6,Akateeminen Kirjakauppa,Finlandia huumaa / Liksom 2012,



















Peter von Bagh Taiteiden yö 2011: Juna, ja kun Rosa Liksom oli junalla Siperiaan

Peter von Bagh Taiteiden yö 2011: Juna

Peter von Bagh Taiteiden yö 2011: Juna, ja kun Rosa Liksom oli junalla Siperiaan