torstai 6. syyskuuta 2018

Seinäjoelta tiputuksesta suoraan Kuopioon ja lavalle, en tosin minä vaan Antti Tuisku muistelee kirjassaan

Antti Tuiskun elämänkerta Suomalaisen kirjakaupan kirjahäppenigissä. Tässä kirjatilaisuudessa kovin dandyssä ja ihanassa Seurahuoneen Bar Sociksessa elämänkertakirjan tiimoilta. Seinäjoelta tiputuksesta suoraan Kuopioon ja lavalle, en tosin minä vaan Antti Tapani muistelee kirjassaan kovasta menosta artistina Areena -kiertueella, joka työllisti 100 henkeä joka esityksessä. Koulukiusaaminen ja parisuhdeväkivalta olivat tapetilla. Nii pitää ollakin. Yleisön ja fanien tapaaminen, fiilisten ja kokemusten jakaminen, ja myös tuen antaminen, ja saaminen...

Antti Tapani eli Antti Tuiskun elämänkerta Suomalaisen kirjakaupan kirjahäppeninki, Bar Socis 30.08.2018 by Satu Ylavaara Photography 2018:



© Satu Ylavaara Photography 2018








 videoklippini juuptuupista:




© Satu Ylavaara Photography 2018

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Viihdyttävä ja kuivan mustan huumorin sävyttämä luento: Teemu Keskisarja; Saapasnahka-torni: Aleksis Kiven elämänkertomus

Saapasnahka-torni väliviivalla on tuttu ja mysteerinen paikka tahi tila jonne Simeoni joutuu / pääsee / päätyy vai päätyykö, hm, Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Simeoni on kiinnostavin ja ristiriitaisin hahmo veljeksistä, en vieläkään ole päässyt hänestä selvyyteen vaikka olen viime vuosina nähnyt 7 veljestä näytelmänä sekä Ryhmäteatterin 2017 version että Turun kaupunginteatterin 2017-2018 version, kummankin useamman kerran. Mikä on Simeonin matka? Onko Aleksis tämä Simeoni liehuparka, reppana, syntinen saatana kurja... vaiko Lauri, joka ryhmiksen versiossa lensi katossa Aleksis Kivenä tuolla Lapinlanhden mielisairaalassa? Mielestäni Simeoni on Aleksis K siksi, että hän on tuurijuoppo ja ettei hänellä ole onnellista parisuhdetta eikö edes avioliittoa - verrattuna muihin veljiin.... Mutta mikä on tuo matka saapasnahkatorniin?

Jos palaan itse maan pinnalle tuolta saapasnahkatornista ja kuun pinnalta Lucifeeruksen rinnalta ja siirrän katseeni eiliseen niin luento alkoi kuitenkin Hulttiosta, lahtarista nimeltä Marski.. Ja vertailtiin syntyjä syviä mannerheimilla ja Kivellä, alkukohtia. Mannerheimista on tehty sen 700 elämänkertaa, onko hän jokaisen laulun arvoinen... Keskisarja kiinnostui Marskin nuoruudesta, siks Hulttio. Hulttio eli Marskista ennen kuin hänestä tuli lahtariteurastastaja. Hulttio-kirja jonka minäkin ostin - vihermessuilta muistaakseni. Kun kirjakaupat alkavat täyttyä kaikesta muusta kuin kirjoista niin kukkamessuilla on hyvä myydä ja ostaa hienoa kirjallisuutta ;) wink wink. Ostin kaksi kukkarallista kassia. Kirjoja. Uusia, kovakantisia, halpoja.

Eilen 4.9.18 Saapasnahka-torni: Aleksis Kiven elämänkertomus eli Teemu Keskisarja luennoi tiistaimatinean kirjailijavierailulla Vuotalossa, Vuosalissa suht täydelle katsomolle, kaikille ei tainnut riittää istumapaikkaa, eikä rollaattoripaikkaa, osa seisoikin. Vuosaaren kirjastossa järjestetään mukavia kirjatapahtumia, tämä oli yksi niistä. Mukavaa, kuinka ihmiset jonottavat pääsyä tapahtumaan. Viihdyttävä ja kuivan mustan huumorin sävyttämä luento... Tärkeimpänä jäi mieleen kuinka tärkeä suomenkieli on, kuinka sitä pitää ylläpitää - kuka ääliö arpoi uuden kalliin kirjaston nimeksi oodi, miksi Tohloppi ei ole enää Tohloppi? Tärkein pointti oli se, ettei Kiveä unohdettu, vaan löydettiin uudelleen.   

Videoklippejä alempana kohokohdista muistin tueksi, että teksti olisi historiaa, ei mehevää marttyyri-legendaa: by Satu Ylavaara Photography 2018:




© Satu Ylavaara Photography 2018




© Satu Ylavaara Photography 2018





Ja instassa:


Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu




pakko lisätä tähän hieno Markku Tantun kuvittama kirjanen johon on koottu kaikki Seitsemöän veljeksen kertomat kansankieliset mehevät stoorit, unet ja unelmat, kuvitettuina:


Simeoni matkalla kuuhun Saatanan selässä. Ja muita Markku Tantun kuvituksia, Linnan hirmuinen isäntä -kirjassa

maanantai 3. syyskuuta 2018

Emmi Valve: Girl gang bang bang -sarjakuva Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2018

Perheelliset antisankari-naiset loistivat poissaolollaan popkulttuurissa ja sarjakuvassa, siispä Emmi Valve kirjoitti ja piirsi heidät. Minulla on varauksessa kirjastossa tuo sarjis, ehkäpä 12 kk sisällä sen saisin lukeakin... Haastattelijan mainitsema sirkus-estetiikka tihkuu näkyy kansista, ja mielestäni myös tyylikäs John Watersin vaikutus... Emmi Valven sarjakuva Girl gang bang bang Helsingin sarjakuvafestivaaleilla 2.9.18 Emmi Valve at Helsinki comics festival Helsinki comics festival by Satu Ylavaara Photography 2018:




© Satu Ylavaara Photography 2018



Helsingin sarjakuvafestivaalit 2018


© Satu Ylavaara Photography 2018



Haastatteluklipit juutuupissani:




Emmi Valve twitterissäni:






Emmi Valve instassani:


sanoja: Helsingin sarjakuvafestivaalit 2018, sarjakuva, sarjikset, sarjis, sarjakuvat, kirjaploki2018, sarjakuvafestivaalit, sarjakuvafestivaalit 2018

© Satu Ylavaara Photography 2018

Verihukka ja muita tarinoita kauhukammiosta Helsingin sarjakuvafestivaaleilla

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2018 erittäin salaisia merenneitoja ja nauruntyrskähdyksiä kauhuantologiassa ( Verihukka ja muita tarinoita kauhukammiosta Helsingin sarjakuvafestivaaleilla ) Suvilahdessa 2.9.2018 in Hellsinki comics festival anthology of horror made by these secret mermaids... By Satu Ylavaara Photography 2018:



© Satu Ylavaara Photography 2018


 Verihukka ja muita tarinoita kauhukammiosta Helsingin sarjakuvafestivaaleilla juutuupissani :



Verihukka.... antologian värikuvat ja -viideot instastani:



© Satu Ylavaara Photography 2018

Charlie Adlard Helsingissä, sarjakuvafestareilla 2.9.2018

Charlie Adlard at Hellsinki in Helsinki comics festival. Suvilahden Kattilahallissa järjestetty Helsingin sarjakuvafestivaalit - niiille ehdin vain sunnuntaiksi, mutta mikäs siinä. Herran meriittilistaan kuuluu The Walking Dead lisäksi mm X-Files. Hän on sarjakuvalähettiläs joka kertoo maailmalla sarjakuvan merkityksistä, lukemisesta ja mm dysleksiasta, By © Satu Ylavaara Photography 2018:







Helsingin sarjakuvafestivaalit, Helsingissä sarjakuvafestivaaleilla, Helsinki comics festival, Charlie Adlard, Charlie Adlard  Helsingissä, the Walking Dead, sarjakuvat, graphic novel, sarjakuva,Hellsinki, Helsinki




© Satu Ylavaara Photography 2018

Tässä kuvia ja väriviideoita samasta haastiksesta:


Haastatteluklippejä juutuupissani:




© Satu Ylavaara Photography 2018

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Nemin luoja Lise Myhre Helsingissä sarjakuvafestivaaleilla

2.9.2018 Kattilahallissa, Suvilahdessa vieraili ihanan sarjakuvan Nemin luoja Lise Myhre. Edellisen kerran näin Myhreä kauan sitten kirjamessuilla, ja silloinkin vaan olkalaukun läpän kun hän liihotti ohi... Videolla ja twitterin tviitissäni hän on jostain syystä Lisa eikä Lise. En ymmärrä. Minullahan on Nemi-sarjiksia vähintään kolmella kielellä... Nemi on ollut hieno tyyppi useana vuonna, ja jopa useammalla vuosikymmenellä, niin hieno, läheinen hahmo, oman tiensä kulkija, aina niin tyylikäs ja itsevarma, joka myös rakastaa lohikäärmeitä, fantasiaa ja tasa-arvoa ja puolustaa heikompiaan... Mutta myös herkimpinä hetkillään on tarkkoja kuvauksia yksinäisyydestä, joulunvietosta, pitkätukkaisista kundeista, ja haaveillaan Rutger Hauerista ja Alice Cooperista... Lätkin tänne lisää kuva ja viideota tuonnempana... Tänään sunnuntaina minun piti vain tehdä grafiikkaa, kuvia, blogeja, pestä käsin pyykkiä, ja setviä työpöytä, löytää yhden kameran laturi ja tehdä lisää kasvisruokaa, sadonkorjuuta omasta maasta, niin Lise Myhren takia menin näille festareille. Eilen olin teatterissa, matineassa kun Yksi lensi yli käenpesän vika näytös oli, ja sitten oli Makuunin loppuunmyynti, ja kaikeksi huipuksi Guerrilla Girls -ryhmän vakijäsen Frida Kahlo oli HAMissa häppeningissä.
Helsingin sarjakuvafestivaalit. At Helsinki comics festival By Satu Ylavaara Photography 2018:



© Satu Ylavaara Photography 2018


Lise Myhre instassani viideopätkiä:



Mustavalkoinen haastattelu festareilta:





perjantai 24. elokuuta 2018

Kauhean pelottava Noidan käsikirja Taiteiden yössä 2018 Suomalaisessa ryhmäterapiassamme

Loppuunmyyty, ja syystäkin meidät kaikki traumatiusoinut Noidan käsikirja oli tapetilla Taiteiden yössä 2018 Suomalaisessa kirjakapassa Helsingissä 23.08.2018. Tämä 80-luvun kulttikirja, joka minultakin vielä löytyy, päätti Taiden yön kirjaillan. Vallan mainio tapahtuma. Ääniraidalla kuuluva ulina kuului lapsista - joita ei paikalla ollut... Tämän kirjan luettua monesta 1980-lapsesta tuli nuori aikuinen... Mukana fanittamassa mm Maria Pettersson ja Mike Pohjola. Jotka esittelivät kirjan karmeimmat tarinat, selitykset ja kuvat.... Kamerana toiseksi uusin Lumixi, Panasonic DC-GX800 By Satu Ylavaara Photography 2018:

Hyvinkin pelottava kansi, joka on tehonnut vuosikymmenien ajan... Toisaalta olin ehkä liian vanha ensimmäisessä aallossa, mutta siltikin vaikutuin. 


Mutta asiaan ja katse eiliseen:

Noidan käsikirja Taiteiden yössä 2018


Maria Pettersson ja Mike Pohjola esittelivät kirjan karmeimmat tarinat, selitykset ja kuvat.... Taiteiden yö 2018:




Noitapiirissä jättiläisiltä vaikuttavat, kustantajalla myös komea paita 


 © Satu Ylavaara Photography 2018


Mikä tässä grafiikassa pelotti? Mielikuvitus lisäsi kerroksia.... 

ja muuta 80-luvun lukemista, fiktiivistä, jossa komeat on kannet:
yöjuttu:



















koska kirjassa esitellään Borleyn pappila, niin lätkäisen tähän klipin Night Visions festareilta, jossa katseltiin kummaa goottilaista elokuvaa Borley Rectory, jota on myös vaikea lajityypittää, se on visuaalisesti huikea goottilainen pläjäys: animatiota, dokkaria ja siinä piiputtelee kiinnostviua komedianäyttelijöitä:







Hyvinkin pelottava kansi, joka on tehonnut vuosikymmenien ajan... Toisaalta olin ehkä liian vanha ensimmäisessä aallossa, mutta siltikin vaikutuin. 

Maantieteellisistä syistä korvessa oli vielä rikas tarinoiden kertomisen traditio - jonka katkeamisen huomasin vuonna 1988, jolloin tarinankertojat alkoivat kuolla - vanhuuteen. Akkojen jutut hiljennettiin, ja alettiin ajatella, mitä ne naapurikki sannoo.... Oli hienoja kummitustarinoita, itsekin olen vieraillut 2 ja 1/2 kummitustalossa, itse asiassa synnyin kummitustaloon sillä kylmällä hetkellä kun kummittelu loppui... Pienenä ei saanut mennä veteen kun siellä oli Näkki. Kuten Vaahteranmäen Eemelissä oli höperö-Maijoja, niin meilläkin oli, ja mm ufohavaintoja, jotka selitettiin auringonpistoksella hurmoksellisessa heinänteossa. Oli etiäisiä ja hammajaisia. Kauempana historissa oli yksi väkevä noita, joka tiesi ja paransi. Näiden lisäksi oli hämärän rajamailla ja urbaanit legendat ja popkulttuuri. 

1970-1980-luvuilla ns akkojen tarinat olivat ne upeat tarinat: yliluonnolliset. Omissa muistoissani ja mielikuvituksessani ne ja ns. urbaanilegendat ja hämärän rajamailla -tyyppiset jaksot menivät sekasin. Huomasin vuonna 1988: pohjoisen tarinan kertojia ei kohta enää ole kertomassa, eikä perinteen jatkajia. Kukaan ei kerro enää hammajaisista eikä Kreivin piruista. Samuli Paulaharju purjehti ennen muinoin maillemme tallentamaan. Vanhat äijät vaiensivat naiset, etteivät tarinat siirtyneet paperille eikä tutkijoiden silmille. Yksi kauhein kuulemani asia, että ihmistä pidettiin navetassa, karsinassa näkyi uusimmassa American Horror Storyn kaudessa Roanoke.
       Minun kauhuuni kuului myös Andreas Alarieston maalausten kannibaalit, Simbergin pirut ja paikalliset kummitustarinat. Olen harrastanut & tehnyt kauhua 1970-luvun lopusta lähtien kun koulussa kertoivat kuunnelmana mitä tapahtui Alienissa. Se oli kuultuna paljon hurjempi. Ehkäpä luokkakaveri tai ylemmällä luokalla vain sepitti koko leffan kun oli kerran nähnyt julisteen Ruottissa. Samaan aikaan tai vuotta aiemmin kiellettiin Sex Pistolsien konsertti Suomessa lapsille haitallisena. Sitten kylään tuli eka videonauhuri ja Hohto.

Itse olen ollut kauhufriikki 1970-luvulta lähtien. Jos sarjakuvia ja elokuvateattereita uupui kairalta niin meillä oli Näkki, peikot, maahiset, hammajaiset ja muut. Näitä sanottiin ns akkojen jutuiksi. Että naiset ovat rehellisempiä ja avoimempia tuonpuoleiselle. Rakastan myös Hitchcockia joka teki näitä ns akkojen juttuja. Hitchin naiset olivat vahvoja, mainioita selviytyjiä, aktiivisia tutkijoita, ja osa myös hirviöitä, kuten äiti joka antaa poikansa natsien käsiin. Hitch teki Daphne Du Maurierin kolme juttua, ainakin.

 © Satu Ylavaara Photography 2018