45. folk horror kokemus: Näkki. Mm Birgitta Tommola: Yliluonnolliset olennot lastenpelotuksina, SKS 1955. Varsinkin Näkki, joka asui järvessämme, eikä järveen saanut mennä 70-luvulla. Vieläkin kunnioitan vettä, järveä, olentoja. Mutten vältä järvessä oleilua, lotraamista, aarteiden löytämistä... https://t.co/VArgJizpVD
Satu Ylävaaran kirjahylly. Lisään tänne kirjailijakuvia ja muuta kun maailma paranee. Ellei, niin silti paikka kirjahyllyille ja kirjahulluille...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste folklore. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste folklore. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 24. huhtikuuta 2022
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
Teo Sorri: Haukkavaaran piru
Teksti kirjasta Nuuskakairan tarinoita, 1990 Kemin Painotuote Oy.. Miksi joissakin rakennuksissa, metsäkämpissä on visto olo... Paikallinen räyhänhenki ei anna matkamiehen nukkua, miksi? Voi olla laajalle levinnyt homma, riitti, kuka uskaltaa nukkua kummitustalossa...
Avainsanoja: tarina, tarinan kertojia, Lappi, Torniojokilaakso, Torniolaakso, pohjois-Suomi, yliluonnollinen, folklore. Teo Sorri: Nuuskakairan tarinoita. Teo Sorri: Haukkavaaran piru
Nuuskakairan tarinoita Kirjasampo
Kirjan takakansiteksti: " uvaus
Ihmisen aika on vaellusta maailmassa, josta tarinat luovat kuvaa: menneisyys ja nykyisyys ja tulevaisuus värittävät sen ja näkymätön mutta aistittaa kietoutuu kaikkeen. Kertomukset saavat tunnelmansa luonnosta ja siihen liittyvistä mielikuvista ja kuvitelmista, kuvittelusta.
Teo Sorri on luonut kokoamiensa haastattelujen ja omien kokemustensa pohjalta kirjan, jossa Nuuskakaira ja sen ihmiset saavat erämiehen elämänläheisen kuvauksensa.
Nuuskakairan tarinoita –teoksessa on asutukseen, metsästykseen, salakuljetukseen, ihmiskohtaloihin ja rippikouluun sekä noituuteen ja kummituksiin ynnä vankileireihin ja kaikkeen Nuuskakairan maailmaan liittyvää. Luonto ja ihminen siinä pitävät yhtä. Keverin Matti ja Kvistin Eino, Kenttä Pekka ja Ranisen Matti ja Anni-raukka ja monet muut nuuskakairalaiset ilmestyvät kirjan sivuilta luoksemme.
Nuuskakairan maailmaa tarkentavat ja syventävät Lapsenitkunlammen, Virkamaankankaan pommien, lentävän keuhkotaudin ja Vaarajärven vanhan kartanon isännän rijuureissun sekä jääkärien etappiteiden kuvaukset. Lähikuva on piirteikäs.
Teo Sorrin kertomukset ovat lämminhenkisiä. Niissä on selkeä kansantarinan perinne. Kieli elää luontevasti: kertojille ominainen puhe on säilytetty hyvin, vaikka murre ei varsinaisesti olekaan näkyvissä mutta murteenomainen poljento on. Näin korostuu kotiseutu ja sitä tietä kotiseudun- ja isänmaanrakkaus.
Nuuskakairan tarinoita – kirja elävöittää Ylitornilta pohjoiseen ja etelään ulottuvaa aluetta, luonnehtii maisemaa ja ihmisiä ja antaa käsityksen Lapin läntisestä kairasta. Teos kertoo ilmeikkäästi Nuuskakairasta paitsi alueen asukkaille myös ulkopuolisille. Kirja on hyvä opas nykypolvelle, koululaisillekin, ja ennen muuta tuleville sukupolville.
Teo Sorri on Nuuskakairan tarinoihin kirjannut sellaista kulttuuria, joka on ollut katoamaisillaan ihmismuistista. Kirja on hieno ihmistä ja luontoa kunnioittava eepos, itsessään kulttuurihistoriaa. Teo Sorrin teoksen arvo ajan myötä kasvamistaan kasvaa.
Ihmisen aika on vaellusta. Nuuskakairan ihmisten vaelluksen tarina Teo Sorri on merkinnyt kirjassaan kiinnostavaksi tuokioksi, eläviksi hetkiksi, sydämestään.
(takakansiteksti) "
Avainsanoja: tarina, tarinan kertojia, Lappi, Torniojokilaakso, Torniolaakso, pohjois-Suomi, yliluonnollinen, folklore. Teo Sorri: Nuuskakairan tarinoita. Teo Sorri: Haukkavaaran piru
Nuuskakairan tarinoita Kirjasampo
Ihmisen aika on vaellusta maailmassa, josta tarinat luovat kuvaa: menneisyys ja nykyisyys ja tulevaisuus värittävät sen ja näkymätön mutta aistittaa kietoutuu kaikkeen. Kertomukset saavat tunnelmansa luonnosta ja siihen liittyvistä mielikuvista ja kuvitelmista, kuvittelusta.
Teo Sorri on luonut kokoamiensa haastattelujen ja omien kokemustensa pohjalta kirjan, jossa Nuuskakaira ja sen ihmiset saavat erämiehen elämänläheisen kuvauksensa.
Nuuskakairan tarinoita –teoksessa on asutukseen, metsästykseen, salakuljetukseen, ihmiskohtaloihin ja rippikouluun sekä noituuteen ja kummituksiin ynnä vankileireihin ja kaikkeen Nuuskakairan maailmaan liittyvää. Luonto ja ihminen siinä pitävät yhtä. Keverin Matti ja Kvistin Eino, Kenttä Pekka ja Ranisen Matti ja Anni-raukka ja monet muut nuuskakairalaiset ilmestyvät kirjan sivuilta luoksemme.
Nuuskakairan maailmaa tarkentavat ja syventävät Lapsenitkunlammen, Virkamaankankaan pommien, lentävän keuhkotaudin ja Vaarajärven vanhan kartanon isännän rijuureissun sekä jääkärien etappiteiden kuvaukset. Lähikuva on piirteikäs.
Teo Sorrin kertomukset ovat lämminhenkisiä. Niissä on selkeä kansantarinan perinne. Kieli elää luontevasti: kertojille ominainen puhe on säilytetty hyvin, vaikka murre ei varsinaisesti olekaan näkyvissä mutta murteenomainen poljento on. Näin korostuu kotiseutu ja sitä tietä kotiseudun- ja isänmaanrakkaus.
Nuuskakairan tarinoita – kirja elävöittää Ylitornilta pohjoiseen ja etelään ulottuvaa aluetta, luonnehtii maisemaa ja ihmisiä ja antaa käsityksen Lapin läntisestä kairasta. Teos kertoo ilmeikkäästi Nuuskakairasta paitsi alueen asukkaille myös ulkopuolisille. Kirja on hyvä opas nykypolvelle, koululaisillekin, ja ennen muuta tuleville sukupolville.
Teo Sorri on Nuuskakairan tarinoihin kirjannut sellaista kulttuuria, joka on ollut katoamaisillaan ihmismuistista. Kirja on hieno ihmistä ja luontoa kunnioittava eepos, itsessään kulttuurihistoriaa. Teo Sorrin teoksen arvo ajan myötä kasvamistaan kasvaa.
Ihmisen aika on vaellusta. Nuuskakairan ihmisten vaelluksen tarina Teo Sorri on merkinnyt kirjassaan kiinnostavaksi tuokioksi, eläviksi hetkiksi, sydämestään.
(takakansiteksti) "
#piru #kirjaplokiTeo Sorri: Haukkavaaran piru. Nuuskakairan tarinoita. #piru #kirjaploki #yliluonnollinen #folklore pic.twitter.com/BQJYeAOh5l— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 12. huhtikuuta 2017
Tunnisteet:
folklore,
Haukkavaara,
Haukkavaaran piru,
Lappi,
Nuuskakairan tarinoita,
paholainen,
piru,
tarina,
tarinan kertojia,
Teo Sorri,
Torniojokilaakso,
Torniolaakso,
yliluonnollinen
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Antti Keksin satiiri kuulostaa hyvältä, anarkiselta! Vuonna 1677
Kyllä kynä on miekkaa vahvempi! Antti Keksi oli ensimmäinen suomalainen runoilija Tornionlaaksosta. Kröhöm. Hän oli talonpoikaisrunoilija eli oppimaton siinä mielessä ettei hänellä ollut varaa opiskeluun. Noh - kenellä nyt olisi varaa opiskella. Luonnon hurjia voimia, ja dramatiikkaa kuvaa runo suuresta tulvasta, jäidenlähdöstä vuodelta 1677 - jolloin tulva saattoi viedä aineellisen omaisuuden. Tätä tulvaa on myös Mikael Niemi käyttänyt kirjassaan josta joskus ehkä lissää. Antti Keksin satiiri kuulostaa hyvältä, anarkiselta!
Tässä lainaus kirjasta: Tornionlaakson Historia II:
Avainsanoja: kirjaploki, folklore, satiiri, sana, kynä, vahvin sana, Antti Keksi, suuri tulva, tulva, runon mahti.
Tornionlaakson historia : 2, 1600-luvulta vuoteen 1809
Tässä lainaus kirjasta: Tornionlaakson Historia II:
Avainsanoja: kirjaploki, folklore, satiiri, sana, kynä, vahvin sana, Antti Keksi, suuri tulva, tulva, runon mahti.
Tornionlaakson historia : 2, 1600-luvulta vuoteen 1809
Antti Keksi #talonpoikaisRunoilija #TornionlaaksonHistoria2 #kirjaploki #folklore #satiiri #sana #kynä ✏ vahvin sana pic.twitter.com/nnnl8elX3R— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 11. huhtikuuta 2017
Tunnisteet:
ensimmäinen suomalainen runoilija,
folklore,
kirjaploki,
kynä,
runo,
runon mahti,
runous,
sana,
satiiri,
suomalainen runoilija,
vahvin sana
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






