Luetut kirjat 22/2023: Hautala Musta kieli, Tammi 2023. Kauhuromaani ja myös dekkari koska alussa, 1. osassa poliiseja askarruttaa keissi, jonka selvitykseen on ehkä ajateltava pahvilootan ulkopuolella, ehkä foliohattu päässä. Kyse on Kuolamummon jatko-osasta, urbaanilegendasta tai kirkonkylälegendasta tai kaupunkilegendasta, olemmehan Vaasassa. Miksiköhän puhelin kirjoitti Kuola? Siis Kuokkamummo.
Voi sisältää paljastusjuonittelua eli lue kirja ensin, että puhtaalta pöydältä...
#markohautala #mustakieli #kauhu #kauhuromaani #kuokkamummonjatkoosa #jatkoosa #kuokkamummo #kuokkamummo
08.08.2023 luin 4/5
🌟🌟🌟🌟
Millaisia pelkoja on nykyihmisellä, tätä tutki skifin muodossa tv sarja Black Mirror (musta peili), jonka tuoreimman kauden jaksot olivat silkkaa kauhua, hieno edistys siirtyä kauhuun. Myös American Horror Story tv sarja tutki, mikä ihmisiä, tai siis ameriikkalaisia pelottaa, useamman kauden ajan. Mutta olemme kotimaassa, tutuissa ympyröissä, jossa talvet ovat talvia, metsät metsiä, päivä on päivä, ja yö on yö, ja pöllöt ja ketut taas niiden asukkeja, ja symboleja.
Hautalan romaanin alussa näytetään, tutkitaan, mitä ihminen pelkää, mikä tuo, luo arveluttavan, ahdistavan tunnelman. Mikä jännittää. Toiseus, outous. Miten ihminen suhtautuu kummaan, arjen tuolle puolen tai Järjen tuolle puolen, kuten yhden videokasettini kannessa lukee hämmentyneen Anthony Perkinsin vieressä.
Miten suhtautua - kuten yliluonnolliseen. Mikä on harhaa, mikä totta. Pelko, mitä minulle on tapahtumassa. Tarve näytellä, että kaikki on hyvin, ja nauraa vitseille oikeissa kohdissa. Mikä on pakkomielle, mikä intohimo, mikä harrastus, mikä salaliittoteoriaa. Milloin tehdä interventio.
Mikä peruspoliiseja pelottaa yliluonnollisessa menossa kuten manaajissa ja ennustajissa. Osa poliiseista kykenee ns. laatikon ulkopuolelle sijoittuvaan skenaarioon, skenaarioihin. Lukijana ja katsojana kiinnostaa aina X Files -meno. Ihmisen suhtautuminen kummaan, odottamattomaan. Kun alueelta katoaa niin paljon porukkaa, on muutettava käytäntöä. Mitä on oikeasti tapahtunut.
On myös salapoliiseja siis itsenäisiä epäammattilaisia etsiviä. Amatöörietsiviä.
Tahrapinttyyntyneessä kahvimukissakin lukee Citizen Detective.
Katsoin taannoin tv parhaimman sarjan Yellowjackets uusimman kauden (toisen kauden) viimeisen jakson, huikeaa. Myös siinä ymmärrettiin amatöörietsivien innon ja sitkeyden päälle. Mutta suomalaisessa kauhuromaanissa ei metsästetä isojalkaa eikä wendigoa. Nainen ja mies, he tapaavat pitkän ajan jälkeen salapoliisitehtävissä, eivät tiedä mitä etsivät, eivätkä osaa hahmottaa, mitä riistakameran öisessä kuvassa näkyy. Onko se hirviö.
Nainen on ihastunut, miehestä ei mene takuuseen. Mies voi olla syrjäytynyt, eristäytynyt peräkammarin poika tai incel, mutta hän ei tihku naisvihaa. Nainen on normaali, eli työssä käyvä, kunnes löytää kropastaan jotain. Nainen on yksinäinen mutta harrastaa myös seinille kiipeilyä. Mukavan allegorisia nämä Hautalan kuviot, kiivetä seinille. Huumoria ja kliseitä, tai ei kliseitä vaan stereotypioita, tyyppejä, arkkityyppejä, karikatyyrejä venytetään, mutta sopivasti vain kuin jumppanauhaa. Näytetään mikä on ihmisen takana. Mikä ihmistä ajaa.
Huom kirjoitan tätä Helsingin kuumipana pänä jolloin on ällöttävän kuumaa ja kohta nousee myrsky, ja huominen Depeche Mode keikka peruttu myrskyn takia. Aivot sulaa. 07.08.2023
Huumori on mustaa. Kuten kielikin... Musta kieli nimenä tuo välähdyksen Polanskin elokuvasta Vuokralainen, käärmeenkieli, örkkien kieli, jopa Käärijän Cha Cha Cha euroviisu-esityksen taustagrafiikoissa kielen lipominen saa mittavat mittasuhteet, kieli kasvaa ja kiemurtelee, ja onhan siinä eroottista. Kun taas Kuokkamummon suu oli, ja on pelottava.
Kirjassa voi olla folk horroriin viittaavia nimiä. Pidän myös kun giallossa on amatöörietsiviä.
" Miksi Suvikylässä katoaa ihmisiä? " lukee lehtileikkeessä, joka on napattu ilmaisjakelulehdessä. Voiko teoria pitää paikkaansa, että "sen" pitää antaa olla, ettei tilanne pahenisi. Ettei sohisi. Härnäisi. Herättäisi.
Mihin voi luottaa, omiin havaintoihin, muistiin, silmiin. Milloin soi hälytyskellot. Miten tähän vaikuttaa esim sienien syöminen. Miten suhtautua kun hurahtaa. Vajoaa jonnekin ihan toiseen maailmaan.
Mutta romaanissa on muitakin ääniä. Ihmisiä. Kertojia.
Miten moninaista kauhu, ihmisen kokema, tuntema kauhu, pelko ja ahdistus on, ihan vain jännityksestä, miten ihminen, johon on ihastunut samoissa harrastuksissa, ja mielenkiinnon kohteissa, vastaa viestiin, kuinka nopeasti, ja millaisin emojein. Ja jäytävä, jäätävä pelko, onko tämä hyvänlaatuinen möykky, onko kaikki jo mennyttä, lopussa. Toiseuden pelko, kykenemättömyys empatiaan.
Kyseessä ei ole täysin found footage -leffa Blair Witch Projectin tai Sinisterin tapaan, vaan nainen ja mies katsovat riistakameran kuvaa, ja tietävät missä on kamera, onhan mies sen sinne metsään virittänyt.
En tiedä miksi nämä sarjat tai elokuvat tulivat mieleen.
Toisessa osassa
KAKSI
VIDEOKASETIN KELA
lainaan :
" ”Miksi se tappoi lapsia?” Linda kysyi.
Vasta vaimonsa kysymyksen kuullessaan Aki tajusi, että koko juttu oli irvokas. Lindan tyrmistyneen katseen saattoi tuntea auton huminassa.
”Se nyt oli sellainen urbaanilegenda”, Aki rauhoitteli. ”Samanlaisia pyöri varmaan monessa lähiössä ennen kuin netti pilasi kaiken.”
”No onneksi pilasi”, Linda mutisi. "
Kun toisessa luvussa (KAKSI. VIDEOKASETIN KELA) autolla Vaasaan miehen kotipaikkaan huristeleva pariskunta keskustelee kaupunkitarinasta Kuokkamummo, joka naiselle on uusi ja outo asia, eihän hän ole täällä (siellä) lapsuuttaan viettänyt, ja kerrotaan miten Kuokkamummo käyttäytyy hiipiessään selän taakse ja huitaistessaan kuokalla, niin ajattelen välittömästi 90-luvun musiikkivideoita ja niiden symboliikkaa. Niin hetikohta mainitaan Smells Like Teen Spirit! Joka oli Nirvanan kuuluisin piisi, ja video, jota sieti katsoa musiikkikanavalla Music Television, tuttavallisemmin MTV, joka vielä 90-luvulla soitti musiikkia, enimmäkseen paskaa, mutta kuitenkin musiikkia eikä vastenmielistä tositeeveetä, ajattelen siis kun MTV:n ekasta lähetyksestä tuli kuluneeksi taannoin 30 vuotta. Vai oliko se hetkinen 40 vuotta. Vuosia kuitenkin.
Mutta jännästi Hautala johdattaa tämän äärelle, en tiedä miten, kuten mentaalisti, mutta nautin kyydistä.
Taisin ajatella Marilyn Mansonin videota Nobodies, joka ilmestyi tosin 2001, hiukka ysärin jälkeen. Mutta nivoutuu 1990-luvun musiikkivideoestetiikkaan. Nirvanan Heart-shaped Box (1993) video konnotaatioineen tuli myös mieleen. Myös jokin kohta lyriikoista voisi liittyä tähän.
Toisaalta, mitä mies pelkää, että menettää kasvonsa, menettää asuntonsa, hiuksensa, perheensä.
Sitten olemme luvussa kolme. Ja lopetan juonipaljastukset tähän. Se, että valitsin mitä kerroin juonesta, tarinasta, motiiveista.
.gif)
%20(1).gif)
.jpg)
%20(1).gif)
