Kirjailija Pirkko Lindberg kertoo käyttävänsä šamanismia luovuuden työkaluna. Šamanismi teki paluuta 1990-luvulla. Elävä arkisto, perjantai 7. marraskuuta 2014: Ylen artikkeli Šamaanikurssilla haetaan ratkaisuja Tuonelasta linkissä.
Šamanismi teki paluuta 1990-luvulla. 19.06.1992 " Kaustisen Pauanteella taottiin noitarumpua ja vaivuttiin transsiin, josta haettiin helpotusta arjen ongelmiin. Kaikki voivat kehittyä šamaaniksi. Näin väitetään vuonna 1992 ilmestyneessä Kotimaan katsauksessa, jossa perehdytään uusšamanismi-ilmiöön. Kirjailija Pirkko Lindberg kertoo käyttävänsä šamanismia luovuuden työkaluna. Modernin šamaanin olosuhteet poikkeavat hieman muinaisesta: nykyään Tuonelaan voi matkata sängyllä maaten, kuulokkeet päässä. Ohjelmassa esiintyy edesmennyt antropologi, ohjaaja ja šamaani Heimo Lappalainen. Erehdyttävästi Christopher Leetä muistuttava Lappalainen kertoo, että šamaani siirtyy toiseen, konkreettiseen todellisuuteen. Šamanistinen matka on itse asiassa matka omaan alitajuntaan. Pirkko Lindbergin mukaan šamanismin harjoittaminen tuo ihmisen kosketuksiin alitajunnan kanssa ja auttaa ymmärtämään sitä, ettei alitajunta ole pelkkä teoreettinen käsite. Ohjelman ilmestyessä šamaanikursseja järjestettiin viidessä eri paikassa. Nykyään šamaanitietoutta jakaa ainakin Šamaaniseura ry, joka järjestää aiheeseen liittyviä tapaamisia, luentoja ja kursseja. Šamanismia on harjoitettu laajalti ympäri maailmaa, Euraasiasta Pohjois-Euroopaan. Nykyajan šamanismissa on pyritty löytämään eri suuntausten yhteiset piirteet ja kiteyttämään ne nk. ydinšamanismiksi. Uusšamanismi eroaa perinteisestä yksilökeskeisyydessään. Šamanismikurssin osallistuja hakee usein ratkaisuja oman elämän ongelmiin, kun muinainen šamaani toimi yhteisön hyväksi. Kaikkien mielestä nykymaailmassa elävä ei voi tulla täysivertaiseksi šamaaniksi, sillä šamanismia ei välttämättä voi erottaa kulttuurisesta kontekstistaan. Se on sidoksissa yhteisön perinteisiin, mytologiaan ja uskomusjärjestelmään. Teksti: Kim Haldin "
