Salaperäinen Bermudan kolmio on kiehtova vihkonen, alun perin vuodelta 1978, tämä painos vuodelta 1987.
Shakespearen Myrskyssä Ariel manaa ” Bermudansaaret ikuiseen kadotukseen.” ….
1610-luvulla Paholaisen saaret, Noita saaret, kansaa pelotti ukkonen, salamointi, jyrinä – mitä outoa niissä oli pelottavalla saarella?
Kauas siintää Sargassomeri ( Jean Rhysin kirjahyllystä ja kynästä ) noin 200 meripeninkulman päässä,
Vedenalainen kuolleiden kaupunki, luurankomiehistöineen. Mitä Bermudan kolmiossa katoaa? Ainakin lentokoneita, potkurikoneita, torpedohävittäjiä, ydinsukellusveneitä, kuunareita ja laivojakin. Alukset katoavat täysin viimeisen viestin jätettyään – tai eivät ehdi lähettää. Joskus nämä löytyvät aavelaivoina – täysin hylättyinä, mutta kannet vasta skuurattuina, ja muutenkin aavemaisina.
Meille merirosvoelokuvia kuluttajille on tietenkin hälyttävää kun koko miehistö laskeutuu täysin tyhjään, siistiin, veden pinnalla pysyvään laivaan – se haiskahtaa ansalta tai kapinalta! Miksi aluksia häviää? - Sota, kapina, merirosvojen hyökkäys, ufot, syklonit eli meren tornadot. Aluksilla kuljetaan siis vaarallisia aineita – kuten sulaa lyijyä ja sotilaskarkureita ja murhamiehiä. Hauskin anekdootti on kapteeni George Worleysta, jolla oli tapana käyskennellä komentosillalla alusvaatteisillaan ja knallihattu päässä! Kuin suoraan Monty Python sketsejä enteillen…
Worley valehteli juurensa ja ” oli tullut Yhdysvaltoihin laittomasti karkaamalla laivasta, jolla tuolloin palveli! ” Huutomerkki oli alkuperäisessä tekstissä. Sitten Kristoffer Kolumbus näkee näkee näyn – mutta lukekaa se itse kirjasta. Itse asiassa inhoan syvästi kolumbiksia. Tuhota vieraita kulttuureita.
Genre on 1970-1980-lukujen kioskikauhua / tietoa.
Valitut palat. Luonnollisesti.
