Voi söisisivätpä joskus pohjoismaalaiset ihmiset terveellisesti aamupalalla eikä pelkästään eläimiä. Tässäkin kirjassa, alussa ärsyttävää ällöttävääkin. Meillä ainakin syödään terveellisesti tai ei ainakaan eläinraukkoja.
Ihan alussa on ärsyttävä narttu, siis rakki, josta mies ei pidä eikä välitä, mutta vaimo sen on hommannut. Juonen kannalta, koiran hajuaistilla on merkitystä.
Jollain lailla koko kirja alkaa epilogin jälkeen ärsyttävästi, kuin tilastoa skandidekkareista, ihmisen käyttäytymistä, turhaa viinanjuontia, ja sitte ihmetellään, kun on rapula.
Ärsyttää myös kun Mia asuu eri talossa kuin tarinan edellisessä osassa.
Adoptoitu Mia Krüger on kuitenkin kiinnosta, freesi, nuori dekkari, poliisi, poliisikokelas tai oppilas aluksi. Mialla on lahja, hän näkee ihmisten lävitse, hän tuntee huijaukset, hän näkee, huomaa tutkinnassa yhteydet valokuvien välillä.
Dekkarisarjan 1. osassa Mia ja Munch ovat entisiä työkavereita, Munch syö epäterveellisesti ja polttaa tupakkaa, toisaalla piilopirtissään Mia vetää tabuja ja kallista brenkkua. Mitä on tapahtunut.
Tottahan toki uusi ilkeä keissi saa heidät yhteistyöhön jo lakkautetun osaston alle. Hyvä niin.
Kirjat 34/2022
⭐⭐⭐ 03.05.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.