Ihan piruuttani.
Ensimmäisessä osassa Gereon on valloittava. Tässä ei. Ensimäisessä hyväksyn kaiken minkä hän tekee. Ehkä.
Joissakin feministisissä kritiikeissä perehdyttiin ironisesti näkökulmaan, miten kirjan sivulla esitellään nainen, ja miten hän aina tarjoutuu miehelle. Jotain tuonne päin, muistan ekassa kuinka yksi nymfomaani tyrkyttää utareitaan. Sellainen kohtaus oli hauska teoksessa Saatana saapuu Moskovaan, jossa likinäköinen nainen luulee rakastajansa tulleen... Kun taas tässä, osassa kaksi, Gerepoika arvostelee kun Charlyllä on nälkä, ja hän syö ravintolassa, ja laittaa lautaselleen muutakin kuin lusikan, eli esimerkiksi ruokaa. Tämän mukaan olisi epänaisellista laittaa lautaselle ruokaa - kun ollaan ravintolassa. Ja sitten syödä se.
Tuntuu kuin näiden kahden kirjan välistä uupuisi yksi kirja. Babylon Berlin on kuitenkin niin kiehtova saaga kirjoina ja tv sarjana, että sitä mieluusti seuraa. Vaikka kakkososassa Rath, traaginen, särkynyt Rath on piirun verran liikaa amerikkalaiseen film noirin käreään konjakkisieppoon yksityisetsivään ( t. vakuutuustarkastajaan ) kallellaan oleva.
Kirjassa tapahtuva rikos, onnettomuus tai murha elokuvastudiolla on milteipä kliseinen. Mutta miksi. Ollaan suuren murroksen äärellä kun äänielokuva valtaa alaa. Että ala kuolee. Taide kuolee. Taide näivettyy.
Onneksi kyseessä on valonheitin, että suuri mikrofoni joka Auringonlaskun kadussa osuu upean mykkäajan filmitähden päähineen pitkään sulkaan. Monimielisesti.
No nyt luin loppuun 4.7.2020 Babylon Berlin kirjasarjan tokan kirjan Mykkä kuolema. Sen pohjalta tehdyn tv sarjan kolmas sesonki alkaa syssyllä Ylellä.
Sosialistisesta mediastani:
Mykkä kuolema by Volker KutscherMy rating: 3 of 5 stars
Eilen 1.7. vihdoin aloitin Babylon Berlin kirjasarjan tokan Mykkä kuolema -romaanin. Gereon Rath on ärsyttävä työtoveri, jolla on aivan väärä heila. Nihilismiä kohti mennään kun lainataan NIN -lyriikkaa. Sitten elokuvastudiossa käy onnettomuus joka ei viittaa Auringonlaskun katuun.
Ihan piruuttani.
Ensimmäisessä osassa Gereon on valloittava. Tässä ei. Ensimäisessä hyväksyn kaiken minkä hän tekee. Ehkä.
Joissakin feministisissä kritiikeissä perehdyttiin ironisesti näkökulmaan, miten kirjan sivulla esitellään nainen, ja miten hän aina tarjoutuu miehelle. Jotain tuonne päin, muistan ekassa kuinka yksi nymfomaani tyrkyttää utareitaan. Sellainen kohtaus oli hauska teoksessa Saatana saapuu Moskovaan, jossa likinäköinen nainen luulee rakastajansa tulleen... Kun taas tässä, osassa kaksi, Gerepoika arvostelee kun Charlyllä on nälkä, ja hän syö ravintolassa, ja laittaa lautaselleen muutakin kuin lusikan, eli esimerkiksi ruokaa. Tämän mukaan olisi epänaisellista laittaa lautaselle ruokaa - kun ollaan ravintolassa. Ja sitten syödä se.
Tuntuu kuin näiden kahden kirjan välistä uupuisi yksi kirja. Babylon Berlin on kuitenkin niin kiehtova saaga kirjoina ja tv sarjana, että sitä mieluusti seuraa. Vaikka kakkososassa Rath, traaginen, särkynyt Rath on piirun verran liikaa amerikkalaiseen film noirin käreään konjakkisieppoon yksityisetsivään ( t. vakuutuustarkastajaan ) kallellaan oleva.
Kirjassa tapahtuva rikos, onnettomuus tai murha elokuvastudiolla on milteipä kliseinen. Mutta miksi. Ollaan suuren murroksen äärellä kun äänielokuva valtaa alaa. Että ala kuolee. Taide kuolee. Taide näivettyy.
Onneksi kyseessä on valonheitin, että suuri mikrofoni joka Auringonlaskun kadussa osuu upean mykkäajan filmitähden päähineen pitkään sulkaan. Monimielisesti.
View all my reviews
Mykkä kuolema by Volker KutscherMy rating: 3 of 5 stars
Eilen 1.7. vihdoin aloitin Babylon Berlin kirjasarjan tokan Mykkä kuolema -romaanin. Gereon Rath on ärsyttävä työtoveri, jolla on aivan väärä heila. Nihilismiä kohti mennään kun lainataan NIN -lyriikkaa. Sitten elokuvastudiossa käy onnettomuus joka ei viittaa Auringonlaskun katuun.
Ihan piruuttani.
Ensimmäisessä osassa Gereon on valloittava. Tässä ei. Ensimäisessä hyväksyn kaiken minkä hän tekee. Ehkä.
Joissakin feministisissä kritiikeissä perehdyttiin ironisesti näkökulmaan, miten kirjan sivulla esitellään nainen, ja miten hän aina tarjoutuu miehelle. Jotain tuonne päin, muistan ekassa kuinka yksi nymfomaani tyrkyttää utareitaan. Sellainen kohtaus oli hauska teoksessa Saatana saapuu Moskovaan, jossa likinäköinen nainen luulee rakastajansa tulleen... Kun taas tässä, osassa kaksi, Gerepoika arvostelee kun Charlyllä on nälkä, ja hän syö ravintolassa, ja laittaa lautaselleen muutakin kuin lusikan, eli esimerkiksi ruokaa. Tämän mukaan olisi epänaisellista laittaa lautaselle ruokaa - kun ollaan ravintolassa. Ja sitten syödä se.
Tuntuu kuin näiden kahden kirjan välistä uupuisi yksi kirja. Babylon Berlin on kuitenkin niin kiehtova saaga kirjoina ja tv sarjana, että sitä mieluusti seuraa. Vaikka kakkososassa Rath, traaginen, särkynyt Rath on piirun verran liikaa amerikkalaiseen film noirin käreään konjakkisieppoon yksityisetsivään ( t. vakuutuustarkastajaan ) kallellaan oleva.
Kirjassa tapahtuva rikos, onnettomuus tai murha elokuvastudiolla on milteipä kliseinen. Mutta miksi. Ollaan suuren murroksen äärellä kun äänielokuva valtaa alaa. Että ala kuolee. Taide kuolee. Taide näivettyy.
Onneksi kyseessä on valonheitin, että suuri mikrofoni joka Auringonlaskun kadussa osuu upean mykkäajan filmitähden päähineen pitkään sulkaan. Monimielisesti.
View all my reviews
Eilen vihdoin aloitin Babylon Berlin kirjasarjan tokan Mykkä kuolema -romaanin. Gereon Rath on ärsyttävä työtoveri, jolla on aivan väärä heila. Nihilismiä kohti mennään kun lainataan NIN -lyriikkaa. Sitten elokuvastudiossa käy onnettomuus joka ei viittaa Auringonlaskun katuun. pic.twitter.com/sxGZHIz78i— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) July 2, 2020
