sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Shokkiarvo. John Waters kävi Suomessa 2012. Vihdoinkin. Nyrjäytä tajuntasi, tule paikalle

Täh? Julkaisin saman tekstin myös täällä kirjablogissa? Tottahan toki, John Watershan sanoi, ettei sellaisen ihmisen kanssa kantsi bylsii joka ei ees lue kirjoi... Shokkiarvo oli aioinaan muuten kirjaston varastetuin kirja. Minä löysin sen varhain, ja pidin kiinni. Sopivan kaoottinen, nokkela ja tärkeä tilaisuus. Bio Rexin lavalla 23.10.2012 törkypaavi veti sellaista standuppia This Filthy World, että. Tarkemmin: This Filthy World – Filthier and More Horrible - päivitetty versio. Nyt totuudenjälkeisenä, fasistisena aikana vaaditaan uutta kiertuetta! Suomalaisessa kirjakaupassa, Kampissa myös herra vieraili 24.10.2012. Sloganina oli nyrjäytä tajuntasi, tule paikalle. No minä tottelin. Kummasti. Herran elävät kuvat ja koko hovi on tullut tutuksi 1980-luvulta VHS-kassuilta huoinoina kopioina - onko edes toisenlaista estetiikkaa? Talennusmuotoa? Jakotapaa? Ajalta, jolloin peräSuomessa todella piti nähdä vaivaa, että saisi käsiinsä elokuvan, jonka halusi. Tämä vei viikkoja.... Lähinnä lehden palstoilla. John Waters in Finland. Finally. 23.10.2012.Kameroina Nikon D40, Panasonic DMC-TZ5 eli Lumixi, ja moni muu, by Satu Ylavaara Photography 2012:

ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton... Haastattelijana Walter de Camp, joka myös käänsi Shokkiarvon kielellemme ( 1989, Mabuse, Helsinki )
Roskan paavi kirjoitti nimensä seinään...
shokkiarvo -kirja minultakin tietysti löytyi jo aikoja sitten



© Satu Ylavaara Photography 2012

 Nuoret vihaiset miehet ovat ironisia vanhoja herrasmiehiä

 John Waters: Shokkiarvo


John Waters: Shokkiarvo on vanha, tuttu ja tärkeä kirja. Suomentanut Kari Lempinen alias Walter de Camp, 1989, Mabuse Helsinki. Kun herra Waters vihdoin viimein ilmestyi Suomeen 23.-24-10.2012, tahoin vanhaan kirjaan myös suomentajan nimmarit, ja de Camp kirjoitti omistuskirjoitukseen ” Alkuperäisesti vinksahtaneelle…

Kun Truman Capoten Kylmäverisesti ( In Cold Blood, 1966 )  nosti kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden tositapahtumiin perustuvaksi oikeaksi kirjallisuudeksi… Viime vuosina tuosta tapahtumasta julkaistiin kaksi elokuvaakin, joista Kunniaton ( 2006 ) on todella mukaansa tempaava… Mitä Trumanin ja hänen haastateltavan välillä todella tapahtui?

Kun luen uudelleen John Watersin Shokkiarvoa, en voi olla huomaamatta samankaltaista – ei nyt Tukholman syndroomaa, mutta lähentymistä kirjoittajan ja syytetyn välillä…

Shokkiarvo on kuulemma kirjaston varastetuin kirja! 


Näillä sanoin John Waters toivotettiin tervetulleeksi suomeen soveliaalla tavalla… Ratkiriemukkaasti kirjoittava roskan paavi John Waters uudisti uuden amerikkalaisen tuhman ja rehellisen – miksei myös Ballard//Bataille –maisesti  inhottavan elokuvan – tai ainakin tavan tehdä, katsoa, osallistua, nauraa ja nauttia.

Mansonin Perheen oikeudenkäynnit Waters huomio kirjoittamalla kuinka samankaltaisia kaikki kultin palvojat ovat – hanafimusliminaiset  ” robottimaisessa miesjohtajan jumaloinnissaan ovat hyvin samankaltaisia kuin Mansonin tytöt. ”

Minusta Monty Python ryhmän Brianin elämä elokuva kertoi upeasti, kuinka häiriintyneitä hullut hihhulit ovat fanaattisuudessaan – saman voi sanoa terroristeista, jotka hiuksia halkoen taistelevat keskenään ryhmissä joidenka nimet ovat miltei täsmälleen  samanlaiset.

John Waters myös seurasi vapaille takuita vastaan päästettyä Sid Viciousta kaikissa New Yorkin punkkimestoissa Nancyn murhan jälkeen.

” Kaikki ihmiset näyttävät paremmilta pidätettyinä. 


Kaikkein pahimmankin näköinen seksirikollinen ja kaikkein nuhruisinkin nisti saavat erityistä hohtoa silloin, kun heidät laitetaan käsirautoihin ja raahataan rikoksia janoavan amerikkalaisen yleisön eteen. Uusi rikollinen on kaikkia muita kuumempi mediatähti. Se on ainoa kuuluisuuden laji, joka voi tapahtua kirjaimellisesti yhdessä yössä.

” Koska rapakon takana ei ole gladiaattoritaisteluita toimivat sensaatiomaiset murhaoikeudenkäynnit uhkeina spektaakkeleina amerikkalaisyleisöä viihdyttäen. Varsinaiset mediasirkukset houkuttelivat Watersin paikalle. Eräs toimittaja lausehi Mansonin oikeudenkäynnissä: ” Nämä katsojat ovat sairaita koiperhosia, joita julkisuuden valo vetää puoleensa. ”

Mutta miten eroaa toimittaja, valokuvaaja ja tavallinen kansalainen joka änkeää itsensä megaoikeudenkäyntiin?

Waters näkee tappajien, ryöstäjien ja kidnappaajien olevan ” meidän uskontomme pyhimyksiä, ja kaikkien uskonnollisten fanaatikkojen tavoin me janoamme uutisia seuraavasta rikollisesta ihmeestä ja odotamme innolla päivää jolloin meidät päästetään omaan yksityiseen katedraaliimme, oikeussaliin. ”

© Satu Ylavaara Photography 2012

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.