Minulle kauhuromanttinen kirjallisuus on aina ollut lähintä, monipuolisinta ja kuumaa luettavaa...

Minulle kauhuromanttinen kirjallisuus on aina ollut lähintä, monipuolisinta ja kuumaa luettavaa... Goottilaisuus, fetisismi, sadomasokismi, PVC, viktoriaaniset saapikkaat jne eivät koskaan ole olleet minulle mikään muotijuttu, vaan pitkä, ja mukava osa elämääni.. Lapsuudessa / teininä nähdyt Angelika-elokuvat alkoivat elää omaa elämäänsä. Pidän tavattomasti kauhutarinoista. Vuonna 1988 huomasin - kohta kylällä ei ole enää yhtään kertojaa. Tarinoissa, osaksi liioitelluissa, osaksi omaksi koettuina, vilisi hammajaisia, etiäisiä, haamuja ja muuta mukavaa. Alkuperäistä ihmistä ei oltu vielä täysin tasapäistetty, "sivistetty", tuhottu. Osaa jutuista kuuntelimme salaa, ne olivat aivan hirveitä, sittemmin tuli kaupunkilegendoja, kauhusarjoja ja -elokuvia joissa tapahtui yhtä kummaa.... Näitä hirveyksiä vilisee öisin television lukuisissa rikossarjoissa, joita me tapitamme, emme siksi, että näkisimme ihmisen tekevän hirveitä asioita, vaan että joko ryhmänä toimien rikostutkijat löytävät syyllise, jota rangaistaan..

Pahatar. Tarvitseeko sanoa lisää. Upea, vapaa nainen joka asui vuorella, loisteliassa linnaassaan, kera korpin, joka on suora viite alkuperäiseen uskontoomme.

Mutta jotain maagista goottilaisessa tarinassa on.. Ehkä kaukana menneisyydessä, kaukana arjesta, nuo linnan, sukukartanon rauniot, löydetyt pääkallot, tai hevosmiehet eilman päätä, humisevat harjut, ullakolle suljetut naiset, noidat, vampyyrit, ihmissudet, muut hirviöt kohtaavat... Miksi kauhu, hirviöt ja pimeän pelko pitäisi jäädä  vain lapsuuteen... Kirjoitin lukiossa äidinkielen aineissa, ja kait yo-höpötyksissäkin vampyyreistä ja muista - tämäkin ennen kuin Anne Ricea suomennenttiin, tai edes tunnettiin... Myös pirkan kirjoituskilpailuun osallistuin 80-luvulla, ja samaistin vampyyrit ja AIDSin... Ja vähintäänkin epätavallisen rakkauden joka voittaa kaikki esteet, ajankin...

Mikä sitten on oikeasti goottilainen, kauhuromanttinen romaani?

           "Nuori nainen menee vanhaan taloon

                         ja säikähtää niin,

           että häneltä putoavat pöksyt jalasta."

                    Kurt Vonnegut: Ajanjäristys [Tammi 1998]

-kirjassa kerrottiin sivulla 234 ihan ensimmäisestä rivistä lähtien vasemmalta oikealle lähinnä luettuna ennen masokismin määritelmää. Kurt lainasi siinä Borden Dealin s[an]ontaa....

Ja siinä on aivan nerokkaasti typistetty gotiikan sanoma: jännitystä, pelkoa, kauhua, seksiä, uteliaisuutta, uuden kynnyksen ylittämistä, tirkistelyä, itsensäpaljastamista, fetisismiä, symbolointia, roolileikkiä, fantasiaa ja roolien nurin kurin panemistakin..

Mistä goottilaisuus, kauhuromantikka kirjallisuuden makeimpana lajina alkoi?

Walpole: The Castle of Otranto - alaotsikolla The gothic tale - siitä tämä kaikki rappio ja humina alkoi...

" Itse asiassa termi gotiikka johtuu suoraan Walpolen romaanin nimestä. Walpole oli omintakeinen varhaisromantikko, joka ihaili suunnattomasti  keskiaikaa." - - " Saatuaan käsikirjoituksen valmiiksi hän kertomansa mukaan vilkaisi ympäristöään, muisti keskiaikaisten katedraalien goottilaiskaaret ja tuhersi nopeasti otsikon alle sanat * a gothic story*.  Vaistomainen oivallus osui oikeaan, sillä kauhuromantiikan tuotteliainta vaihetta kutsutaan edelleen goottilaisen kauhun ajaksi."

Harto Hänninen & Marko Latvanen: Verikekkerit - kauhun käsikirja, Otava, Keuruu 1992.

Kauhukirjallisuudesta kirjaston jne vinkeissä:

Bengtsson, Niklas; Kauhua ja kirmailevia kummituksia - kotimaisen kauhun varhaisia vaiheita ja 90-luvun kauhukirjallisuutta.

Hänninen, Harto; Verikekkerit - kauhun käsikirja. Otava, Helsingissä, 1996.

Haamulinnan perillisiä - artikkeleita kauhufiktioststa. 1760-luvulta 1990-luvulle. Toim. Matti Savolainen ja Päivi Mehtonen. Kirjastopalvelu, Helsinki, 1992.

Fear itself - the horror fiction of Stephen King 1976-82. Edited by Tim Underwood & Chuck Miller. Pan books, London, 1990.