Kirjaston kirja, lainakirja. Alun perin ilmestynyt 2012. Muttei joulutarina happane, on mukava lukea entisestä joulusta, entisestä normaalista, ennen koronaa. Griffithsin kirjoittama kotoisten rikostarinoiden, cosy crimen sankaritar, arkeologi Ruth Galloway ei ole jouluihminen. Mutta ilmeisesti pienen ihmisen takia joulua pitää viettää. Kirja alkaakin hienolla kuvauksella miten druidi kunnioittaa luontoa, kuten joulukuusta, kun Ruthille riittäisi vihreys ja kartion muoto.
Hyvin ohut, pieni kirja (54 sivua) sopii hyvin joulunajan stressiin, aloitin sitä lukemaan kirjaston kuusen alla, sitten kuusi vietiin pois pois pois. Mutta ensi vuonna hän, saapuu lailla ystävän. Meillä on aito joulu, pakanajoulu, kekri, sadonkorjuu, ja krääsäjoulu limittäin ja samassa paketissa. Roomalaiset viettivät Saturnalia-juhlaa muinoin ennen ristinuskon keksimistä, joskus 18.12. maissa, keskitalvenjuhlan maissa, ja Saturnaliasta on siirtynyt monenmonta joulun tapaa...
Kekrin, sadonkorjuun ajan vanhat suomalaiset tavat ovat siirtyneet jouluun, kun elämme niin hektistä aikaa. Suku kokontuu yhteen, tai ainakin perhe. Laatikot uuniin, jos raskii uunia käyttää näin pörssisähkön armottomana aikana. Näin keskitalven juhlan aikana olen jouluihminen ja kekri-ihminen. Nuutinpäivänä eikun loppiaisena joulukuusi riisutaan, ja viedään pois. Nykyään hevoset ja vuohet syövät joulukuusia. Joskus kipeänä aikana on helpompaa, ekologisempaa ja turvallisempaa ottaa keinojoulukuusi, vihreä, iso tai sopivan kokoinen. Pöydälle pinkki ja kultainen.
Mutta takaisin kirjaan.
Ruth arvioi maailmantilannetta toisin kun hänellä on lapsi, miten sota Afganistanissa vaikuttaa. Valkea joulu voi tuoda liikenneonnettomuuksia ja eristäytyneisyyttä.
Mutta mistä alkoi joulukuusiperinne?
#ELLYGRIFFITHS
#RuthGallowaynjoulu
Esittelyteksti :
" Jouluinen mysteeri Ruth Gallowayn tapaan.
Onko druidista jouluvalmisteluissa enemmän hyötyä vai haittaa? Tätäkin joutuu suosikkiarkeologi pohtimaan sympaattisessa joulutarinassa.
Järkevä Ruth Galloway ei ole koskaan piitannut joulusta, mutta tyttären takia hän päättää yrittää: on hankittava ensimmäistä kertaa joulukuusi. Tehtävä osoittautuu odotettua vaikeammaksi, ja ennen kuin kuusta päästään koristelemaan on Ruthin ratkaistava kadonneen muinaisesineen arvoitus. "
Lainaus kirjasta:
" Cliff Richard pauhaa kaiuttimista, kun hän suuntaa takaisin väkijoukkoon. Joulunaikaa. Misteliä ja viiniä. Ruth on löytänyt rautakautisen tytön, jolla oli vielä mistelinmarjoja mahassaan. Druidit pitivät misteliä pyhänä ja uskoivat sen suojaavan sairauksilta ja noituudelta. Kasvi liitettiin myös hedelmällisyyteen. Itse asiassa Cathbad kerran kertoi, että marjojen mehun ajateltiin edustavan jumalten siemennestettä, mikä kieltämättä asettaa mistelin alla suutelemisen aivan uuteen valoon. Mutta misteli on myös hyvin myrkyllinen, ja rautakautinen tyttö koki varmaankin karmean kuoleman. Siitä on pitkä matka Cliffin iloiseen joulurenkutukseen. Ja hitot niistä vaateostoksista. Löytyyhän kaapista - - "
sivulta 11
Lainaus kirjasta:
22. JOULUKUUTA
" Henget elävät vahvana tässä yksilössä, sanoo valkoiseen kaapuun ja kumisaappaisiin pukeutunut mies. "Metsän jumalatar on henkäissyt häneen." Kuvaus ei huolestuta Ruthia ylenpalttisesti, koska tätä kuusikauppiasta oli suositellut hänen ystävänsä Cathbad, laboratorioapulainen ja osa-aikadruidi. Kahden varastohallin välissä sijaitseva tyhjä pysäköintialue on kokenut muodonmuutoksen lumotuksi metsäksi - puihin on ripustettu valoköynnöksiä ja oksien kätköihin piilotettu kaiuttimia, joista helkkää tunnelmallista musiikkia. Kuusikauppias, nuori, vilpittömän oloinen, rastatukkainen mies, esittelee itsensä Leafiksi. Hänen tyttöystävänsä, joka istuu parkkipaikan sisään-- "
Toinen lainaus:
"
on luvannut itselleen, että tekee joulusta täydellisen Katelle. Tämä on Katen toinen joulu. Ensimmäistä hän ei vielä tiedostanut, koska oli vasta kuukauden ikäinen. Nyt hän jo kuitenkin tunnistaa joulupukin sadan metrin etäisyydeltä ja sanoi eilen "lahja" hyvin äänekkäästi ja selvästi. Joten hänestä on urkenemassa kulutusyhteiskunnan tyypillinen kasvatti. Hieno homma, Ruth. Todellinen modernin vanhemmuuden riemuvoitto.
Mutta Ruth ja Kate eivät vietä joulua vain keskenään, koska Ruth on kutsunut Maxin, joka on... niin, mikä Max oikeastaan on? Poikaystävä? Vai onko sitä sanaa naurettavaa käyttää neljäkymmentäyksivuotiaana? Kumppani? Kuulostaa liian viralliselta nimitykseltä sille, että on vietetty yhdessä pari viikonloppua ja osallistuttu aboriginaalien repatriaatioseremoniaan. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.