Perijätär. Kauhuromanttinen, feministinen kirja on jännäri, psykologinen jännäri tuntuu tuoreelta, se on ilmestynyt vuonna 1984. Tiede ja taikausko risteilevät kuten genreen kuuluu. Suomalainen goottilainen kansitaide on vuodelta 2022.
Päähenkilönä on Leslie, terapeutti ja tahtomattaan selvännäkijä. Tuo lahja on taakka, eikä hän peri miljuunia töistään, eikä edes haluaisi tehdä työtään, nähdä hirveyksiä, näkyjä, joissa johdattaa poliisin hirviöiden jäljille. Hänellä on nuorempi sisar, Emily, joka on myös muusikkona muuttamassa samaan, upeaan viktoriaaniseen taloon. Emily ostaa ituja ja luomuleipää, syö delissä avokadoleipää, ja uudessa pahaenteisessä kodissa on nätti yrttitarha pikku pihalla. Taloa vaivaa kirous.
Romantiikkaa. Kirja voi tuntua alkuun erotarinalta Midsommarin tapaan. Leskiellä on (ollut) täydellinen miesystävä, joka osaa käyttäytyä ravintolassa, mutta kuitenkin alkaa puhua naimisiinmenosta, ja että Leslie jättäisi työnsä parin vuoden päästä, ja jäisi kotiin.
Onko mies tsaari vai miksi höpisee nöin.
Kauhua. San Franciscossa elää uushenkisyys, ja uushipit, ainakin nuorten osalta, nuori sukupolvi on löytänyt kasvisruuan, tofun ja solmuvärjätyt batiikkipaidat. On kirjakauppa, jota pitää enimmäkseen hyvännäköinen haltija Frodo, välillä myyjänä on viisas, vanha nainen. Myytävänä on mm okkultismia ja poltergeistiä, joka tuntuu veivaavan Leslietä useammassakin paikassa. Veivaavan? Vaivaavan siis.
Kauhun kaksijakoisuus ameriikoissa: San Francisco oli sekä hippien että sateenkaari-ihmisten tyyssija, paratiisi, turvapaikka. Silti hirveitä asioita tapahtuu kun niitä tekee hirveät ihmiset.
Mutta kuitenkin nuorissa ja nuorissa aikuisissa on toivo. He tapaavat toisiaan kirjakaupassa, ja kysyvät mitä kuuluu, myös repussa istuvilta taaperoilta, miten voi, miten syö. Ainakin lukeminen, ystävällisyys, ihmisten tapaaminen, kasvisruoka, ekologisuus, eettisyys. Kasari ei ollut pelkästään mitään typerää itsekästä kapitalismia ja juppiöyhöä. Oli myös näitä liikkeitä, elämäntapoja, merkityksiä.
Kun ajattelee kirjakaupan myyjämiestä kummallisessa tunikassaan, miestä, joka ei ole pelkästään kohtelias kanta-asiakkailleen, vaan myös oikeasti välittävä. Myös lasten hyvinvoinnista. Onko hänellä arvomaailma kohillaan. Verrattaessa juppiukkoihin ja -uroksiin, jotka haluavat vain takoa rahaa 24/7 vähät välittömättä perheestään. Ja tekevät ylipitkiä työpäiviä. Tai "työpäiviä" kun istuvat vain perseellään, puhuvat puhelimeen, kolentekevat, juoksuttavat ja nöyryyttävät ja perivät. Rahaa. Maksamatta veroja.
Toisaalta uushenkisyys ja uuspakanuus. Pakanayhteisö.
Vaikka vesimiehen aikana 60-luvun hippiliikkeessä oli osin jo mukana okkultismi, uuspakanuus, noituus, magia, niin tässä on uuden ajan versio.
Lainaukset Kirjasta sivuilta 87-88:
" - - oli rikollista, että ihmisten täytyi tässä yhteiskunnassa maksaa, jotta heitä kuunneltaisiin mutta ainakin hän kuunteli tarkasti. Tunnin lähestyessä loppuaan hän esitti ehdotuksen.
"Kun jotain seuraavan kerran tapahtuu, yritä hallita sitä. Yritä ohjata sitä ja saada se tapahtumaan niin kuin sinä haluat. Se tulee sinusta; sinun pitäisi voida kertoa sille mitä sen pitää tehdä, sen sijaan että antaisit sen pelotella sinua."
Eileen vain vilkaisi häntä synkkänä ja sanoi: "Nähdään tiistaina."
Kun hän kuunteli toista asiakasta, jonka hän sinä päivänä tapasi, hän ajatteli taas, miten rikollista oli elää yhteiskunnassa, jossa ihmisten täytyi maksaa saadakseen jonkun kuuntelemaan heidän murheitaan. Leonard Hay oli istunut neljä kuukautta hänen toimistossaan. Välillä hän vakuutti olevansa ylpeä homoseksuaalisuudestaan, välillä taas tunsi syyllisyyttä siitä, että oli hylännut vaimonsa, jonka kanssa hän oli mennyt naimisiin vääristä syistä. Se oli ollut hänen viimeinen epätoi voinen yrityksensä osoittaa miehuutensa ja löytää joku, joka välittäisi hänestä.
Leslie kuunteli miehen samaa toistavia valituksia ja ajatteli, ettei terapia voinut juurikaan auttaa häntä. Hän voisi tietenkin kuunnella miestä myötätuntoisesti. Mutta osa ongelmaa oli sosiaalinen ehdollistuminen, jonka vuoksi Leonard ei löytänyt tuekseen ketään vanhaa koulukaveria tai myötätuntoista sukulaista, sillä nämä kaikki pelkäsivät leimautuvansa itsekin homoseksuaaleiksi.
"Minusta tuo kuulostaa siltä, että et vain pysty tekemään päätöstä", hän sanoi, kuten oli sanonut ainakin joka toisessa tapaamisessa.
"Siinäpä se, Leslie. Juuri niin. Vaikka tekisin mitä vain, teen aina väärin."
"Ja jos et tee mitään, teet väärin silloinkin", Leslie sanoi, vaikka tiesikin ettei mies ollut vielä valmis kuulemaan sitä. Jos hän lykkäsi päätöksen tekemistä, kukaan ei ainakaan voisi syyttää häntä mistään. Kyvyttömyys ottaa vastuu omista teoista oli alun perin tuonutkin Leonardin hänen vastaanotolleen. Hän ei voinut tehdä juuri enempää kuin auttaa miestä oivaltamaan, että hänen täytyi ottaa vastuu myös päättämättömyydestään.
"Mitä tapahtuisi, jos tekisit väärän päätöksen?" Leslie kysyi saaden aikaan vain uuden vuodatuksen siitä, kuinka häntä pelotti, että hän tekisi väärin, että mikä hyvänsä mitä hän voisi tehdä olisi väärin, että se mitä hän teki oli aina väärin ja että jos hän ei tekisi mitään, siitä ei olisi kenellekään vahinkoa; että väärä päätös tuhoaisi hänen elämänsä. Leslie ajatteli hänen tuhoavan jo elämäänsä ja kirosi sydämensä pohjasta sitä, että hänet oli lapsena kasvatettu olemaan ottamatta koskaan riskejä. Hän ei kuitenkaan voinut sanoa sitä miehelle ennen kuin tämä oivaltaisi elämänsä sekasorron olevan omatekoista.
Ja vaikka Leonard oivaltaisikin sen, hänen ongelmanaan olisi vastedeskin osin myös yhteiskunta, joka yritti pakottaa jokaisen siistiin pikku lokeroonsa, miehekkäät vastaan heikot, heterot vastaan homot, oikeat vastaan väärät. Hän voisi auttaa asiakkaitaan tekemään itsenäi--- " Lainaukset sivuilta 87-88
Tuotekuvaus
"Yliluonnollista kauhua Avalonin usvat -kirjailijalta. Leslie Barnes muuttaa sisarensa kanssa vanhaan taloon San Franciscossa. Muuton jälkeen talossa alkaa tapahtua kummallisia ja pelottavia asioita. Talon edellinen asukas on kuollut - onko hän jättänyt perinnöksi pahan hengen, joka pelottelee uusia asukkaita?Leslie pyytää apua meedio Claire Moffatilta ja maailmankuululta psyykkisten asioiden tutkijalta Colin MacLarenilta. He tulevat avuksi, mutta Leslien on löydettävä itsestään voimia vastustamaan vastustamaan sitä pahuuden ilmentymää, joka asuu talossa.
MARION ZIMMER BRADLEY (1930-1999) oli erittäin suosittuhistoriallisen fantasian, scifin ja kauhun kirjoittaja. Hänen tunnetuin teoksensa on Avalonin usvat, joka on ilmestynyt myös suomeksi. Vuonna 1984 ilmestynyt ja nyt suomeksi Jalavan J-horror-sarjassa suomeksi julkaistava Perijätär onmoderni goottilainen kauhuromaani, joka sijoittuu 1980-luvun San Franciscoon. Kirja on saanut inspiraatiota H. P. Lovecraftilta ja on alansa huippua.Kustannus Jalava on aiemmin julkaissut kaksi Avalonin usvat-kirjan jatko-osaa ja kaksi Noitavalo-sarjan teosta.
#MarionZimmerBradley
Perijätär
Perijätärromaani
Perijätär2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.