Ainoa tietämäni #äänikirjapalvelu on Supla jossa myös podeja. Koskahan osataan suomentaa sana podcast. Storytel, Nextory ja BookBeat eivät ole äänikirjapalveluja vaan lukuaikapalveluja. Hirvittävän usein halutaan väittää näin. Mikä on valheellista. Esimerkiksi Elisa Kirja on sekä lukuaikapalvelu että #kirjakauppa, jossa myydään #sähkökirjoja ja #äänikirjoja. Joissakin myytävissä kirjoissa on maininta, etteivät kuulu lukuaikapalveluun, vaan kustantaja haluaa vain myydä e-kirjan / sähkökirjan omaksi. Ostan myös Adlibriksesta sähkö- ja äänikirjoja.
Käytän myös kirjastoa. Dyykkaan myös kirjoja. Vaihdan kirjoja. Saan lahjaksi kirjoja. Ostan myös kirjoja. Toimin kirjabloggaajana, olen kirjoittanut kulttuuri-, pien- ja paikallislehtiin 80-luvulta lähtien.
Helsingissä kirjastossa kirjan jonotusaika on välillä kuukausia. Silloin on vähän liian myöhä kirjoittaa uutuuskirjasta, ja esitellä sitä. Kirjabloggaajana saan todella vähän arvostelukappaleita, eikä kaikkia ole varaa ostaa, kaikkia joista kirjoittaa. Sähkökirjan saan tuoreeltani luettavaksi. Välillä ostan hyvän sähkökirjan myös äänikirjana, ja fyysisenä kirjana. Käyn Hgin kirjamessuilla kum siihen on varaa, ja olen kirjoittanut ja valokuvannut tapahtumasta. Muistakin tapahtumasta. Tämä kirjahullun_kirjahylly toimii Instagramissa, Facebookissa, Threadsissa, Twitterissä (nykyään X) sekä blogi Bloggerissa. Kohta varmaan kielletään ilmainen kirjasto.
Sekä kirjasto ja lukuaikapalvelu on matalan kynnyksen paikka vähävaraiselle / kirjabloggaajalle / pätkätyöläiselle lukea oikeasti kirjoja.
Se, ettei hilloa kolahda eikä kilahda kirjailijalle, on kustantamon parantamisen paikka, mitä maksetaan, mistä maksetaan.
Äänikirjoja käyttävät mm näkövammaiset ja lapset.
Minusta oli mukava katsoa valkokankaalta elokuva, jossa huononäköinen, vai oliko sokea mummu, seniori, joka halusi, että hänelle luettiin kirjoja. Ja ne olivat todella jännittäviä ja karmivia juttuja. Joita hän halusi kuulla.
Kyseessä oli Valkeat yöt (Le notti bianche, 1957) eli Luchino Viscontin ohjaama leffa, perustuen löyhästi, tai muunnellusti Fjodor Dostojevskin novelliin ”Valkeat yöt” eli ”Valkoisia öitä” (Belyje notši, 1848, suom. "Valoisia öitä", 1896)
@yleuutiset @siltalakustannus @nextory @storytel_fi @bookbeat.fi @helsinginsanomat @hs_kulttuuri @kulttuuricocktail
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.