Tämän kirjan laitoin jonoon 24.03.2024. Raivostuttavalla tavalla nostetaan mieskirjailijoita esiin palvottavaksi. Allmalepanel. Erittäin ällöttävä on alun motto ja sen kirjoittaja. Seuraavankin moton, luvun yks, kirjoittaja on, yllätys yllätys, mies. Luovan kirjoituskurssin pitäjä on, yllätys yllätys, mies. Kuinka ummehtunutta. Kaikki alun mainitut kirjailijat ovat peniksellisiä. Paitsi Harry Pottereiden kirjoittaja. Jonka nimeä ei mainita. Kiinnostaako tätä kirjaa edes lukea? Hylsyistä on puhe.
Eniweis, kirjan kertoja alussa on erakoituneen ja eläköityneen jalustalle nostetun mieskirjailija Nathan Fawlesin fani, ja haluaa selvittää, miksi miesnero lopetti kirjojensa julkaisemisen ts kirjoittamisen. Vai haluaako, vain nimmaria. Fani, kirjailija itsekin, matkustaa saarelle, jossa erakko asuu. Fani saa kohta työpaikan pienen saaren kirjakaupasta.
Lainaus kirjasta:
"– Haluan kertoa teille saman tien, että aion sulkea kirjakaupan loppuvuodesta, hän ilmoitti minulle suorasukaisesti.
– Miksi ihmeessä?
– Siitä syystä etsin työntekijää: järjestelemään paikkoja, tekemään hieman kirjanpitoa ja suorittamaan suuren loppuinventaarion.
– Aiotteko siis sulkea lopullisesti?
Hän nyökkäsi ja kastoi leivänpalan lautasellaan olevaan oliiviöljylänttiin.
– Mutta miksi?
– Kirjakaupan pitäminen ei ole enää kannattavaa. Myynti on ollut vähenemään päin jo vuosien ajan, eikä tilanne tule siitä miksikään muuttumaan. Kyllä te tiedätte: päättäjät antavat verkkojättien kukoistaa rauhassa, eivätkä nuo jätit maksa edes veroja Ranskaan."
Ranskankielinen alkuteos: La Vie secrète des écrivains (Calmann-Lévy, Pariisi 2019). Kansi: Laura Noponen. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2024.
Niin kuin kirjan maailma on seksistinen, niin fani huomaa pienen kirjakaupan ummehtuneen tunnelman, koska pitäjä pitää arvossa vain tietynlaista elitististä ja snobia korkeakulttuurista kirjallisuutta. Hyvin kapea-alaisesti.
Ajat ovat kovat, mutta haluaako kirjakaupanpitäjä, että pölyt pyyhitään, ja että lukijoille tarkoittaisiin lisää näkökulmia, diverditeettiä, eri genrejä.
Esittely
"Ranskan myydyimmän kirjailijan trillerissä yhdistyvät huimat juonenkäänteet, tunnelmalliset maisemakuvat ja rakkaus kirjallisuuteen.
Vuonna 1999, julkaistuaan kolme menestysromaania, kuuluisa kirjailija Nathan Fawles ilmoitti uransa päättymisestä ja vetäytyi idylliselle Beaumontin saarelle Välimeren rannikon edustalle.
Syksyllä 2018 Fawlesin romaanit kiehtovat edelleen lukijoita, ja kirjailijaa tapaamaan saapuu nuori sveitsiläinen toimittaja Mathilde Monney, joka on päättänyt selvittää syyn Fawlesin vetäytymiselle. Naisen on määrä saada häneltä ensimmäinen haastattelu kahteenkymmeneen vuoteen. Kaunis ja viehättävä vieras tekee kirjailijaan välittömän vaikutuksen.
Äkkiä Beaumontin idylli särkyy. Rannalta löydetään ruumis ja viranomaiset eristävät koko saaren. Erityisen raakaa murhaa tutkitaan ja alkaa paljastua järkyttäviä seikkoja. Niin alkaa Mathilden ja Nathanin välinen vaarallinen tapaaminen, jossa totuuden ja fiktion välinen raja häilyy. Onko kukaan turvassa, kun saaren kätkemät synkät salaisuudet alkavat paljastua?"
Eli Mathilde tulee kuvioihin, hän löytää kirjailijalta karanneen, kadonneen koiran.
Miksi Fawles ei enää kirjoita?
" – Koko planeetta on muuttunut pätsiksi, suuri osa sen pinta-alasta on tulessa ja veressä, ihmiset äänestävät vimmattuja sekopäitä ja turruttavat itsensä sosiaalisessa mediassa. Kaikki on hajoamassa käsiin, joten…
– Miten tämä liittyy edelliseen?
– Uskon, että maailmassa on tärkeämpiäkin asioita kuin tietää, miksi Nathan Fawles lakkasi kirjoittamasta kaksikymmentä vuotta sitten." kirjassa kerrotaan.
Kirjailijan asuntoa meren rannalla kuvataan kuten 70-luvun giallossa.
Pidän miten romaanit Yönäytös (2013) ja Lorun loppu (2024) keskustelevat tämän kanssa. Kuiskivat, ehkä.
Romaani, tarina on parin vuoden takaa, 2019, eli twitteri on twitteri eikä x, ja silloin siellä käytiin vielä kirjallisuuskeskustelua. Tai ainakin osan uutisista pystyi lukemaan uutisina eikä sepitteinä.
" Hänen Twitter-tilinsä historia oli täydellinen esimerkki siitä, mitä pseudojournalismi 2.0 pystyi pahimmillaan tuottamaan: törkyjuttuja, klikkiotsikoita, yhteenottoja, viharikoksiin yllyttämistä, halpoja vitsejä, häiritsevien videoiden systemaattista jakamista ja kaikkea, mikä oli omiaan vetämään järjen valon kohti pimeyttä, viekoittelemaan alhaisimpia vaistoja, ruokkimaan pelkoja ja harhakuvitelmia. " lainaus kirjasta.
Vai oliko jo ennenkin surkeaa, valheellista, syvään päätyyn mennessä, tai vain twitterin avatessa.
Kirjassa on kolme kertojaa, tavallaan. Tai ainakin kolme päähenkilöä. Minäkertojana toimii Fawlesin ykkösfani, joka tutkii palvomansa kirjailijan lukaalia kuin
Ali Baban tai Platonin luolaa - millainen tarina tästä heijastuu lukijalle?
Myös Mathilde voi olla fani, hän sai 14-vuotiaana signeerauksen kulttikirjaan, joka vaikutti suuresti elämäänsä. Tai jossa oli hyvin tuttua. Mutta Mathilde on myös toimittaja, utelias ja omapäinen kuin Takaikkunassa, varsinkin kun Fawlesilla on jalka kipsissä. Onko Mathilde femme fatale, tai giallon nainen.
Pidän miten romaanit Yönäytös (2013) ja Lorun loppu (2024) keskustelevat tämän kanssa. Kuiskivat, ehkä.
Osaan kyläläisten sukunimistä on ujutettu kirjailijoiden nimiä. Mieskirjailijoiden.
Opin uutta:
" Kuçedra: albanialaisissa kansantaruissa esiintyvä sarvipäinen naaraslohikäärme. "
#Kirjailijoidensalattuelämä
#GuillaumeMusso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.