Mannin lauseiden läpi päästyään ilahtuu päästyään perille, ytimeen, kuin orjantappuroitten ja murattien valtaaman, mahdollisen polkua pitkin. Franz Kafkan Linna ( Das Schloß, 1926) on tekstinä samalla tavalla kovan työn takana - painajaismaisesti aina liian kaukana sijaitseva linna / päämäärä tuottaa ahdistusta päähenkilö K:lle, joka tuntuu mittarimadon kaltaiselta tässä tylyssä maailmassa….
Mutta palatakseni Tohtori Faustus –romaaniin; tarinan kertoja kuvailee laveasti säveltäjä Adrian Leverkühnin elämää käyttäen tiuhaan goottilaista kuvastoa: hyvinkin Friedrich Nietzscheä on alun migreenin, levottomuuden, epäilyksen, syvän yön ja ahdistuksen kuvaus, jatkuen sanoihin ylimielinen, uhkarohkea, uhri, karmiva, nerous, demoninen, groteski, luomistyö, yksinäisyys, kuilu, lääke, rohto, myrkky, pikkusormi, houkutella….
Mannin sanojen labyrinteissä kuljen, ja kosketan sanoja: Henkien maailma, tyhjiö, alkemia, mystinen, noituus, salaisuuksien tutkiminen, moraalisesti turmeltunut, pahat henget, silmänlume, alakulo, iljetys, salakirjoitus, riivaaja, fantasmagoria, kuvajainen, romanttinen, inspiraatio, loitsu, keskiajan hysteria, polttorovio, kirjarovio, kellari, muinainen, traaginen, epätoivo, barbaria, kalpea, outo voima, metafyysinen, kielletty, kuumeisuus, shokki, naurunhalu, pakotie, orgastisesti, burleski, taikuri, paholainen, pakkomielle, mustasukkainen, maaginen neliö, melankolia, kiusaus, genius, piru, perkele, karkea, rietas, vastustaja, sielunvihollinen, räikeänpunainen, kauhu, koirankuonolainen, synkkä vieras, murheen renki….
Sitten olenkin kovin luthermaisessa kohtauksessa, jossa mahdollista vihtahousua ei heitetä mustepullolla, vaan sämpylällä – luova valinta… Ilmestys, musta viitta, tuhooja, ikuinen opiskelija, ikuinen etsijä, ja liikumme paimenromantiikasta ilmaukseen ilman sarvia ja hampaita – tämähän on kollaasiromaani, kunnon nerokas syöttösika, johon on lastattu myytit ja William Blake ja Byron…
Ja taustalle jää väijymään, paholaisen pukkimaisuus – kuinka kristinusko on demonisoinut täysin aiheetta Panin. Mutta turha tästä on paniikkiin mennä – enää.. Ja sanat jatkuvat: eskapistinen, rotko, ja --- En tiedä, onko Faust hullu tiedemies vaiko taiteilija, vai onko sillä mitään väliä! Minulle se on sama asia, uhrata itsensä taiteelle / työlle omassa kammiossaan….
Klaus Mannin Mefiston pariin tuonnempana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.