Muistan,
kuinka luin pohjoisessa paikallista arvostelua otsikolla muistaakseni
jotensakin näin Voi Anni, minkä teit, ja kyseessä oli Rosa Liksomin teos Roskaa
( 1991 ) . Pohjoisen pysähtynyttä, ja hyvin syönyttä
kulttuuritoitotusta siis "arvostelua" suorastaan nolotti lukea, miten
voi olla, että sarjakuvakirja on heille liian modernia!
Samoin
oli huvittavaa lukea rivien välistä, ja välillä riveiltäkin, artikkelia
Sirpa Alalääkkölästä, jossa niin kehuttiin näitä "uusia" muistaakseni
juuri asuinpaikassaan Uudessa-Seelannissa tekemiään maalauksia
suomalaisten kesänvietosta, verrattaessa niitä näihin sadomasokistisiin,
aiempiin teoksiin. Onko kulttuurin arvostelijat ja puolesta puhujat
näin takapajuisia ja vanhan aikaisia, ennen kaikkea ahdasmielisiä??
Että
Liksomin sarjakuva kirjana, sarjana kuvista, ja Alalääkkölän
sadomasokismin näkökulmasta toteutettu uusintaversio kalevalalaisesta
Ainon ryöstö – aiheesta nimeltään Aino-triptyykki ( 1988 ), sekä Teräspiikit
–sarjakuva-albumi ( 1987 ) on jotakin pelottavaa, tai jota ei vielä
uskalleta sanoa taiteeksi. Jotenkin tekstistä tuli sellainen kuva, että
nainen saa kannustusta vain lapsia tehtyään, kun taiteensa aiheensa on
supisuomalainen, ei ketään loukkaava lomanvietto, kuten oli Alalääkkölän
myös maittavana aiheena hänen toimiessaan vuoden jazztaiteilijana 2002,
eikä suinkaan sadomasokismi tai graafinen novelli. Pyh. Mutta se
nurkkakuntien kuppakunnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.