Satusetä Topeliuksen kirjoittama Linnaisten kartanon viheriä kamari (Gröna kammarn på Linnais gård
ilmestyi vuonna 1859, ja suomennettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1881).
Elokuvaksi se tehtiin vuonna 1945 nimellä Linnaisten vihreä kamari.
Topelius on kirjoittanut lipevä ja
ylimielisen, kovinkin ranskalaistapaisen kreivi Spiegelbergin
roolihahmon tietystikin mustatukkaiseksi – eihän roisto voisi olla
blondi muualla kuin natsiteoksissa!
Satusetä kirjoitti
kolmikymppisen Spigelbergin olevan keikari ja mustanverevä.
→ Satusetämme taisi keikarilla ennakoida / karikoida tyyppejä flanööri [
ranskankielestä väännettynä sanasta flâneur, joka tullee verbistä
flâner tarkoittaen päämäärätöntä kuljeskelua, keulakuvanaan Charles
Baudelaire (1821 –1867)] ja dandy [ esim. Oscar Wilde (1854 –1900),
George Bryan "Beau" Brummell (1778-1840), lordi Byron ( 1788 –1824)].
Arkkitehti Lithau on sankarina tavanomainen: kohtelias, huomaavainen ja puuduttavan hyveellinen.
Mutta jos palaisin Linnaisten viheriään kammariin, tuon impivaaramme satusedän nimeltä Sakari Topelius alun perin Talvi-iltain tarinoihin kuuluneeseen teokseen. Tämä kirja kuuluu hauskaan SiniSet –sarjaan [ jota olen kerännyt mm Sax Rohmerin Fu Manchu teosten ja yksittäisen klassikon Keltainen kynsi osalta ].
SiniSet sarjaan kuuluvan Topeliuksen kannen on tehnyt itse Martta Wendelin, jonka hauraat ja nostalgiset kuvitukset kertovat menneestä, nyt kadotetusta ajasta, kyseessä on neljäs painos vuodelta 1975.
Tämä "kummitusjuttujen romanttinen klassikko" esittelee tietenkin kartanon, sen vanhan isännän, ja tämän kaksi täysin toisestaan poikkeavaa prinsessan kaltaista tytärtä – tumman ja vaalean.
Linnaisten kartanon viheriä kamari by Zacharias Topelius
My rating: 4 of 5 stars
Satusetä Topeliuksen kirjoittama Linnaisten kartanon viheriä kamari (Gröna kammarn på Linnais gård ilmestyi vuonna 1859, ja suomennettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1881).
Elokuvaksi se tehtiin vuonna 1945 nimellä Linnaisten vihreä kamari.
Topelius on kirjoittanut lipevä ja ylimielisen, kovinkin ranskalaistapaisen kreivi Spiegelbergin roolihahmon tietystikin mustatukkaiseksi – eihän roisto voisi olla blondi muualla kuin natsiteoksissa!
Satusetä kirjoitti kolmikymppisen Spigelbergin olevan keikari ja mustanverevä. → Satusetämme taisi keikarilla ennakoida / karikoida tyyppejä flanööri [ ranskankielestä väännettynä sanasta flâneur, joka tullee verbistä flâner tarkoittaen päämäärätöntä kuljeskelua, keulakuvanaan Charles Baudelaire (1821 –1867)] ja dandy [ esim. Oscar Wilde (1854 –1900), George Bryan "Beau" Brummell (1778-1840), lordi Byron ( 1788 –1824)].
Arkkitehti Lithau on sankarina tavanomainen: kohtelias, huomaavainen ja puuduttavan hyveellinen.
Mutta jos palaisin Linnaisten viheriään kammariin, tuon impivaaramme satusedän nimeltä Sakari Topelius alun perin Talvi-iltain tarinoihin kuuluneeseen teokseen. Tämä kirja kuuluu hauskaan SiniSet –sarjaan [ jota olen kerännyt mm Sax Rohmerin Fu Manchu teosten ja yksittäisen klassikon Keltainen kynsi osalta ].
SiniSet sarjaan kuuluvan Topeliuksen kannen on tehnyt itse Martta Wendelin, jonka hauraat ja nostalgiset kuvitukset kertovat menneestä, nyt kadotetusta ajasta, kyseessä on neljäs painos vuodelta 1975.
Tämä "kummitusjuttujen romanttinen klassikko" esittelee tietenkin kartanon, sen vanhan isännän, ja tämän kaksi täysin toisestaan poikkeavaa prinsessan kaltaista tytärtä – tumman ja vaalean.
View all my reviews
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.