Kirjat 14/2023: Flake on suosikkihahmoni, sievä honkkeli blondi poika josta on tullu näin aikuisna hullu tiedemies -tyyppi koskettimiensa takana. Flake: Kosketinrunkkari. Niin kuin sen satun muistamaan :

Kirjat 14/2023: Flake: Kosketinrunkkari. Niin kuin sen satun muistamaan, Minerva Kustannus Oy 2016, suomennos: Miika Kupiainen. Kannen kuva: Jenny Rosemeyer. (Der Tastenficker: An was ich mich so erinnern kann.) Luen sähkökirjana vaikka tätä olisi hauska kysyä (HUUTAA) kirjakaupassa. Flake on suosikkihahmoni, sievä honkkeli blondi poika josta on tullu näin aikuisna hullu tiedemies -tyyppi koskettimiensa takana. Hän on huumorimiehiä: kirjan omistuskirjoituksessa lukee

Für Elise.

" Marraskuu on suosikkikuukauteni. Rakastan sitä, kun ilma vihdoin viilenee ja kostea sumu"

Muttei lainata pitempään näin seinällä. Tykkään miten hänen tekstinsä, sanansa eskaloituu.

" En pidä urheiluautoista. Mikä se sellainen urheiluauto oikein on? Autoilu ja urheilu eivät kuulu yhteen. Kaiken lisäksi niitä lastenkärryjä vielä kutsutaan sellaisiksi. Urheilu ei ole minnun juttuni. En ymmärrä, miksi vapaa-ajallaan pitää kiduttaa itseään niin kauan, että tekee kipeää. Kilpailuhenkisyys on minulle vierasta. En pidä ajatuksesta, etten saa olla huonompi kuin joku muu. Ja pelkästään sen takia, etten olisi luuseri."

Pidän hiljaisuudesta ja kirjoista

Joskus sitä miettii, miksi julkkikset laitetaan kirjoittamaan kirjoja. Mutta tässä ollaan mukavan jutustelun äärellä. Minulle tulee sama hyvä olo kun Daniil Harmsin äärellä, mutta nämä absurdit tarinat ovat pitempiä. Ehkä ne ovat saniaisia jotka avautuvat. Tai ehkä serpentiini..

"Taiteilijaelämäkertojen kohdalla riittäisi, kun kertoisi valmiin tekstin mukaan, että oli ahkera, teki kovasti töitä ja uskoi aina unelmiinsa. Sitten vain lisättäisiin tekstin asianmukaisiin kohtiin nimi ja muut vastaavat tiedot. Tyttäreni ystäväkirjoissa tehdään juuri näin."

Toisaalta. Riittäisikö tämä. Ehkä se olisi siisti alku. Ne jotka haluavat kirjoittaa elämänkertaa itsestään, ja julkaista. Harms kirjoitti fiktiota, lyhyitä tarinoita joita näin mustavalkoisina yksinkertaisina piirroksina. Flake kirjoittaa, sanelee faktaa, muistelee elämää, omaa siis. 

Kirja on kuvitettu mutteivät kuvat ole hyperkauniita dramaattisen rakeisia partavesimainoksia kuten muusikoilla yleensä, vaan hyvin tavallisia kuvia, matalan kynnyksen kuvia, joiden tarkoitus on välittää viesti. Mitä Itämeri merkitsee Flakelle?

(kuvat osin Flaken yksityisarkisto, osin nyysitty ns internet, videot kelat kuvankäsittelyt allekirjoittanut)

" Eihän konsertteihinkaan mennä pesemään likaisia astioita. "

" Festivaaleilta ei saa kirjoja lahjaksi, vaikka ne ovat parhaimpia lahjoja, joita voi antaa tai saada. Lahjakirja on kuin uusi ystävä. Törmään yhä kirjoihin, jotka ihmeellisesti kohottavat mielialani korkealle." 

" Hyvän kirjan avulla unohdan saman tien, että olen ulkomailla ja esiinnyn illalla konsertissa. Luen lakkaamatta, imeydyn tarinan maailmaan, enkä huomaa ajan kulkua. Hämmennyn, kun huomaan kellon olevan jo paljon. Silloin pitää pistää töpinäksi, että ehdin keikalle."

" Silti treenaaminen oli niin hauskaa, että halusin jatkaa sitä, vaikka alussa valitsemamme musiikillinen suuntaus ei ollut minulle ominainen. En ole vieläkään oikein löytänyt yhteyttä heavy metal -musiikkiin. Sen tyylisuunnan laulajat vain huutavat ja föönaavat hiuksiaan. "

" Mietin, että kutsutaanko huonetta Lockerroomiksi, koska siellä voi ottaa rennosti [saks. ’locker’], vai sen takia, että se suljettu, siis lukossa [saks. ’gelockt’, engl. ’locked’]. ’Pukuhuoneet’ on kai suomea [saks. Finnisch] (but not the end).