Tämä vain on niin jäätävä, luova, pistävä taideteos nytkin luettuna, että pitää ostaa itselleen. Osui ja upposi. Virui kyynel. Inspiroi eri tyylilajeihin. Takana tämä uutinen, parisuhdeväkivalta, josta pääsee eroon. Joskus 101 tavalla...
Laura Lindstedt, Sinikka Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies, Siltala 2022.
101 tapaa tappaa aviomies
Laura Lindstedt, Sinikka Vuola
( nyt 22,80 €. Kirjan kolmas painos ilmestyy viikolla 42.
Kustantamon sivulta :
" Lokakuussa 1981 suomalainen Anja B. ampui kiväärillä rintaan norjalaista aviomiestään Thorvaldia, joka kuoli välittömästi. Seuraavan vuoden toukokuussa oslolainen käräjäoikeus ei ainoastaan vapauttanut Anja B:tä murhasyytteistä, vaan totesi historiallisesti tapahtuneeseen syylliseksi vainajan, joka oli pahoinpidellyt vaimoaan julmasti vuosikausia.
Tapauksesta kertoi aikoinaan Alibi, ja nyt siitä kertovat menetelmällisessä murhamysteerissään Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola. Teoksessaan 101 tapaa tappaa aviomies he varioivat Anja B:n tarinaa erilaisten metodien avulla älykkäästi, yllättävästi, koskettavasti, taidokkaasti ja hirtehisen hauskasti. Usein rikosromaanit alkavat nuoren naisen kuolemalla, mutta tässä teoksessa kuolee väkivaltainen aviomies – 101 kertaa.
Anagrammi, balladi, chiaroscuro, Cosí fan tutte, epäluotettava kertoja, eufemismit, filosofia, google-runous, hullu teeseura, intersektionaalinen feminismi, jediritarit, juomalaulu, kafkamaisuus, konekäännös, limerikki, mansplainaus, minimalismi, nekrofilia, Norman Mailerin tyyli, plagiarismi, sonetti, Susikoira Roi, tautogrammi, urheiluselostus… Kaikkien edellä mainittujen sekä 77 muun variaation avulla Lindstedt ja Vuola sekä ällistyttävät lukijansa että purkavat osiin erään traagisen parisuhdeväkivaltatarinan lehtien palstoille päätyneen version. "
Wikipediasta:
" Teoksen alkusanoissa kirjoittajat kertovat, että lähtökohtana kirjan tekemiselle oli eräässä illanvietossa herännyt ihmettely, kuinka bestsellerit rakennetaan usein nuoren naisen väkivaltaisen kuoleman ympärille. Samaa aihetta suositaan muussakin kulttuurissa, kuten kuvataiteessa ja televisiosarjoissa. He toteavat, että "kuoleman pornografia ja 'nekroromantismi' kukoistavat". "Kuoleman pornografia" -käsitteen on luonut Geoffrey Gorer (1905–1985) vuonna 1955 kirjoittamassaan artikkelissa "The Pornography of Death", ja selittää kuoleman suosiota aiheena sillä että luonnollinen kuolema on länsimaissa siirretty piiloon ja siksi väkivaltainen kuolema pulpahtaa esiin fantasioina, joita erilainen viihde tarjoaa yleisölle. Tätä pohdittuaan Lindstedt ja Vuola halusivat kääntää asetelman ympäri: väkivallan tekijä on nainen ja uhri mies.[3]
Kirjan muodon idea tuli Raymond Queneaun teoksesta Tyyliharjoituksia (Otava 1991), jossa Queneau toistaa 99 kertaa pikku tarinan eri tyylilajeissa. Aihetta kehitellessä heille tuli eteen Simon Bondin makaaberi kuvakirja Satayksi tapaa käyttää kuollutta kissaa (Kustannus-Mäkelä 1982), jossa kissanraatoa varioidaan 101 tavalla. Kirjan aihetta he eivät vastoin ennakko-oletuksia löytäneet amerikkalaisista sanomalehdistä vaan Alibista.[4]
Kirjassa sovelletaan menetelmällisen kirjallisuuden keinoja. Sovellettavia oulipolilaisia rajoituksia ovat muiden muassa lipogrammi ja homoleksikaalinen käännös.[5]
Teos sisältää myös muunnelmia, kuten pastisseja, historiallisia runomuotoja (tanka, sonetti, balladi), vitsejä ja ja puhetapojen parodiaa (mansplainaus, intersektionaalinen feminismi, urheiluselostus). Kirjoittajien mukaan kirjoittamiseen liittyy aina rajoitteita ja kirjoittaja tekee valintoja ja rajauksia tiedostaen tai tietämättään. Esimerkiksi runous on perustunut sääntöihin ja rajoitteisiin, kuten runomuotoihin ja -mittoihin. Tottumuksen vuoksi kaavamaisuutta ei kuitenkaan aina havaita.[6] "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.