Luinpa toissayönä romaanin: Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen

Luinpa toissayönä 27.04.2013 romaanin: Päivi Alasalmi: Valkoinen nainen. Hui. Paikoitellen lähennyttiin jo Agatha Christietä ( joka kirjassa mainittiin kahteen otteeseen ) ja dekkaria. Alasalmi on eräs lempparikirjailijoistani. Muistan Oriveden Osastolla - siis hetkinen mikä lapsus. Opistolla tietenkin, eihän me taiteilijat millään suljetulla osastolla oltu - vaikka paikalliset niin halusivat uskoa... Oriveden kaltaista opistoa Alasalmi kuvaa eräässä muussa romaanissaan...  Locals - ajattelin kuten Herrasmiesliigasssa - siinä toisessa. Siis ennen muinoin oriveden opistossa Päivi Alasalmi esitelmöi onnellisena juuri julkaistusta Saana kirjastaan, ja kuinka innostuneena vastasi puhelimeen, että Hemingwayllä - Tältä juuri julkaisseesta, ensimmäisen kirjan julkaisseesta kirjailijasta siis tuntuu. Edessä on kuoppainen junarata, ja vuoristopyörä ilman jarrumiehiä - ja koko sirkus, tivoli ja huvipuisto voidaan panna pakettiin tai muuttaa täysin.. Mutta Valkoinen nainen romaani sisälsi luonnollisesti viittauksen Hemingwayhyn joka ennen ampui suurriistaa, ja sitten itsensä. 

Upeaa, että maailmanmatkaaja Alasalmi suhtautuu myös kriittisesti Afrikkaan, ja erityisesti länsimaiden suorittamaan riistoon käyttäen kehitysmaiden lapsien tekemää lapsityötä – oli kyseessä sitten halpatuonti vaateketjun kertakäyttövaatteet bimboille, soratiehen tarvittaman soran tekeminen – ei ehei ei afrikassa ole joka kulmassa kivimurskaamoa, vaan lapset kätösillään murskaavat valkoisten nykyisten orjakauppiaitten plantaasien valtavat pihat hienoiksi kartanoiksi, ettei vain villi Afrikka näy, puhumattakaan timanttikaivoksista, verisistä timanteista, -
 ja kännykköihin ja muuhun turhaan luontoa tuhoaviin peniksenjatkeisiin tai egon pönkittäjiin ökykännyköihin ja kaikkiin turhiin elektroniikkapelleilyihin. Alasalmi ottaa myös kantaa siihen, kuinka eläintarhoihin raahataan eläimiä tappamalla näiden vanhemmat / jälkeläiset viidakossa. Järjetöntä on upeiden uhanalaisten villieläinten muuntaminen surkeamunaisten valkoisten tai aasialaisten potenssijauheeksi. 

Muotona romaani on makea tarinoiden ja tarujen kokoelma, ja muistellaan valkoihoisia joista tuli kirjailijoita Afrikan jälkeen..  En löydä kirjasta Afrikka-virheitä, ehkä siellä kuitenkin nykyään – kirja julkaistu v. 2008 – käytetään enemmän kännyköitä, mutta sähkökatkokset ja muut tukkeumat voivat rajoittaa kännyn käyttöä. Mukavaa ja hyytävää matkalukemista pohjoisessa. Kirja on kovakantinen ja edullinen: 2 euroa Kirjatorilta.

Gummeruksen linkissä :  " Afrikka on seikkailu, taistelu, romanssi ja rukous

”Sillä hetkellä kaikki paha tuntui Anitasta olevan hyvin kaukana, ja kaikki maailman rakkaus tässä, missä hänen perheensä eli ja hengitti.”

Afrikassa yö ei laskeudu, se putoaa mustana kuin nubialainen nahka. Anita asuu miehensä Kimmon ja kahden pienen poikansa kanssa Tansaniassa. Mies suojelee eläinpuiston villieläimiä salametsästäjiltä, äiti hoivaa lapsia ylellisessä talossa, joka suojataan yöksi kaltereilla. Elämä on auringonpaistetta ja rakkautta täynnä, kunnes välähdykset menneisyydestä alkavat vainota.

Anita suojelisi perhettään kuin naarasleijona, uhraisi henkensäkin heidän puolestaan. Mutta mitä hän pelkää? Keitä ovat uhkaavat valkoiset miehet?

Valkoinen nainen täydentää Päivi Alasalmen tiiviin tummasävyisten naisromaanien trilogian. Lämmin perhenäytelmä muuttuu karmivaksi sukellukseksi kärsineen naisen muistojen pimentoihin. Alasalmi kuvaa eläytyen Afrikan maagisen maiseman, luonnon ihmeineen ja ihmisen pienuuden loputtoman savannin rinnalla. Valkoinen nainen on myös kannanotto länsimaisen yhteiskunnan arvoihin, kulutuskulttuuriin sekä kolonialismiin. "

 onko valkoinen nainen vai näkymätön mies