Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja. Smith käyttää gotiikkaan kuuluvaa kahtiajakosuutta suvereenisti:
rakastaa - vihata, epäkäytännöllinen haihattelija - perheen koossapitäjä,
kissa - koira, huolissaan oleva - piittaamaton,
lähteä - jäädä, lapsi - aikuinen,
kaupunki - maaseutu, valo - pimeys,
usva - selkeys, kuu - aurinko,
puhua - vaieta,
kirsikkalikööri - creme de minth.
Punainen ja vihreä. Ilta ja aamu. Minä ja hän.
Kirja on viehättävästi jaettu osioihin Kuuden pennyn kirja, Shillingin kirja ja Kahden guinean kirja, joidenka nimet muodostuvat päiväkirjojen hinnoista.
Se käyttää hyväkseen satujen Tuhkimo & Prinsessa Ruusunen myyttejä:
- linna jonne on vaikea pääsy,
- kuollut äiti, uusi äitipuoli,
- sankaritar = hyveellinen, nuori, pirteä, viaton, mutta älykäs ja rohkea tyttö, joka joutuu tekemään kaikki kotityöt jne.
Rakennus voi sen sijaan näyttää Hannun ja Kertun talolta.
Mukana on korkeata kulttuuria:
Faustin pirunmoista sopimusta,
Keatsin La Belle Dame sans Merci -runoa,
Shelleyn äärimmäisen kaunis runo kosimiseen,
ja koko loppuelämään liittyvä
täydellinen runon pätkä,
Usherin talon häviötä,
Henry Jamesia, ja Simsonin ja Delilan tarua.
Jopa kissan ja koiran nimet ovat Abelard & Heloïse - nuo maailman kuuluisimmat traagiset rakastavaiset Sid & Nancyn ja Romeon + Julian lisäksi.
Nuoret päähenkilöt tekivät "pakanallisen" riitin, jossa enkeli-paholaiselta pyydettiin toivoa...
Ja eipäs ollakaan kun kylään karauttaa
ei yksi, vaan kaksi sulhaskanditattia..
Itse olen aina ajatellut Timo K. Mukan Kristus-Perkeleen olevan tuonkaltainen dualistinen hahmo.
Smith flirttailee gotiikan kanssa, kuvaillen kuun muodonmuutosta, ja valoa, usvan nousua ja muotoa,
sekä tietysti romanttisesti rappioitunutta linnaa.
Lyhyesti suomennettuna:
Minä vangitsin linnan.
Näen sen naisena, minuna itsenä, joka katsoo kaukaisuuteen ja nipistää linnan sormiensa väliin, laittaa sen kenties taskuunsa, kuin tähdenlennon, jottei se haalistuisi,
perspektiiviharha,
tai vangitsee linnan kuvajaisen kankaalle, kuten Peter Greenawayn uhkean barokkielokuva Piirtäjän sopimus,
jossa eksaktisti ja millilleen maalataan kartanoa täydelliseksi taideteokseksi - sanan kaikissa merkityksissä - jossa piirtäjä maalaa täydellisen taideteoksen jonka me näemme Greenawayn täydellisessä elokuvassa suuremmassa mittakaavassa.
Tai valokuvaksi tai merkityksellisiksi sanoiksi, ja onhan linna paikka joka sijaitsee tyrmien ja vankiluolien päällä.
Aivan kuin linnan juuret ravittaisiin vaikeroiden verellä...
Linnan voin tuhota, säästää, yllättää, vallata, restauroida, ja mikä tärkeintä - muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.