'
Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta
DER SPIEGEL 29/1995 lue juttu PDF:nä jossa myös kuvat, alkup. teksti linkissä 1 linkissä 2
Heräsin sunnuntaina kuudelta lukemaan. Erinomainen, kysyvä, viihdyttävä, historiallinen. Sankaritarina. Ankara tarina. Polkuja, risteileviä. Johdannos Anders Baaderin vapautusoperaatio hyppäys, suuri loikka ikkunasta vapauteen, ulos yhteiskunnasta porvarillisesta, pölyisestä tutkimuslaitoksesta, onko se Rousseaun jomman kumman luontoon, vapauteen kumminkin. Viidakkoon, symboliseen, hyppy tyhjän päälle, kenen lait toimivat, kolmen viikon kuluttua synnytettin RAF.
Avainkysymyksessä
Tekniikka & Talous, VIERAS KOLUMNI Leena Krohn, 21.11.2002, 7:24:
Ulrike Meinhofin aivot on varastettu.
Minua ei naurata kun näen seuraavana iltapäivänä aamiaisella ollessani lehdestä kirkuvia uutisia:
Minulla tarttuu mangonviipale kurkkuun. Yskin. Silmäni vetistävät. Kellon viisari kulkee samaa rataansa. Narsissit avautuvat. Tytär Bettina Roehl väittää äitinsä itsemurhan jälkeen tehdyissä testeissä huomatun aivojen epänormaaliutta - jolloin tämä ei olisi kestänyt oikeudenkäyntiä. Tosin uutinen oli tuore viimeksi vuoden 2002 syssyllä. Kuvaus Meinhofin toiminnasta, actionista, tuntuu tutulta, kuin katsoisi sarjaa Alias.
- Sattumalta löydän Leena Krohnin kirjottaman 21.11.2002 kirjoittaman kolumnin Ulrike Meinhofin kadonneet aivoista. " Ulriken aivoista tosiaan löydettiinkin neurologisia poikkeamia niillä aivoalueilla, jotka käsittelevät tunteita." hän kirjoittaa. - Mutta toisaalta, Ulrike syntyi vuonna 1934 - juuri vuosi Hitlerin valtaantulon jälkeen. Hän ei kokenut natsien vainoja, vaan kiipeili puissa kuin kuka tahansa pikkutyttö - keskiluokkaista, rauhallista elämää viettäen kera kotirouvana toimivan äitinsä, sisarustensa ja kirkosta eronneen museossa työskentelevän isänsä, mutta idylli särkyi toisen maailmansodan alkaessa isän kuolemaan Ulriken ollessa 5-vuotias. Tuskin 15-vuotiaana Ulrike menettää äitinsä, mutta osoittaa kirjoittajan lahjakkuutensa, ja kiinnostuksensa sekä politiikkaan että rock´n rolliin. Ironista kyllä yliopistossa opiskellessaan hän toitottaa pommeja vastaan jopa niinkin voimakkaasti että hänet valitaan asiastaan opiskelijoiden edustajaksi Bonniin. Loppukevennyksenä kerrottakoon yliopiston nimi Münster, joka kuulostaa sopivalta hirviöltä.
Lähemmäs totuutta, ei todellisuutta
DER SPIEGEL 29/1995 lue juttu PDF:nä jossa myös kuvat, alkup. teksti linkissä 1 linkissä 2
sehän on kuin peiliin katsoisi ;) kuva kaapattu Spiegelistä |
Heräsin sunnuntaina kuudelta lukemaan. Erinomainen, kysyvä, viihdyttävä, historiallinen. Sankaritarina. Ankara tarina. Polkuja, risteileviä. Johdannos Anders Baaderin vapautusoperaatio hyppäys, suuri loikka ikkunasta vapauteen, ulos yhteiskunnasta porvarillisesta, pölyisestä tutkimuslaitoksesta, onko se Rousseaun jomman kumman luontoon, vapauteen kumminkin. Viidakkoon, symboliseen, hyppy tyhjän päälle, kenen lait toimivat, kolmen viikon kuluttua synnytettin RAF.
Avainkysymyksessä
miten rehellisestä vankkumattomasta toimittajasta ja vasemmistolaisesta yksinhuoltajasta tuli terroristi?
Vuoteen 1970 asti punainen Meinhof oli vankkumaton laillisuuden puolesta puhuja ja vasemmistolaisia ideoita julistava nainen joka jätti kaiken porvarillisen taakseen, niin pettävän aviomiehen kuin uuden juden-tyylisen hienostohuvilan. Ja seurasi omaa ääntään, mm vastustaen ydinsotaa - jo vuonna 1958.Tekniikka & Talous, VIERAS KOLUMNI Leena Krohn, 21.11.2002, 7:24:
Ulrike Meinhofin kadonneet aivot
" Saksan Magdeburgissa, yliopiston klinikalla, etsitään vanhaa pahvilaatikkoa. Sinne ovat unohtuneet RAF:n terroristijohtajan Ulrike Meinhofin aivot. Hän hirttäytyi sellissään vuonna 1976 ja haudattiin – tyttärensä väitteiden mukaan – ilman aivoja. Vainajan pääkopan sisällys irrotettiin tutkittavaksi, koska sieltä haluttiin löytää viitteitä hänen ja hänen johtamansa Baader-Meinhof -ryhmän väkivaltaisiin tekoihin, murhiin, murhayrityksiin, ryöstöihin, attentaatteihin ja kidnappauksiin. " linkissäUlrike Meinhofin aivot on varastettu.
Samoin Einsteinin aivot on varastettu Princetonin sairaalasta,
luen tuoreimmasta sanomanlehdestä ( vuodelta 1955 ) Einsteinin aivot eivät saapuneetkaan Montefioren sairaalaan.Minua ei naurata kun näen seuraavana iltapäivänä aamiaisella ollessani lehdestä kirkuvia uutisia:
Ulrike Meinhofin tytär väittää äitinsä aivojen varastetun ilman perheen lupaa - tieteellistä tutkimusta varten.
Minulla tarttuu mangonviipale kurkkuun. Yskin. Silmäni vetistävät. Kellon viisari kulkee samaa rataansa. Narsissit avautuvat. Tytär Bettina Roehl väittää äitinsä itsemurhan jälkeen tehdyissä testeissä huomatun aivojen epänormaaliutta - jolloin tämä ei olisi kestänyt oikeudenkäyntiä. Tosin uutinen oli tuore viimeksi vuoden 2002 syssyllä. Kuvaus Meinhofin toiminnasta, actionista, tuntuu tutulta, kuin katsoisi sarjaa Alias.
- Sattumalta löydän Leena Krohnin kirjottaman 21.11.2002 kirjoittaman kolumnin Ulrike Meinhofin kadonneet aivoista. " Ulriken aivoista tosiaan löydettiinkin neurologisia poikkeamia niillä aivoalueilla, jotka käsittelevät tunteita." hän kirjoittaa. - Mutta toisaalta, Ulrike syntyi vuonna 1934 - juuri vuosi Hitlerin valtaantulon jälkeen. Hän ei kokenut natsien vainoja, vaan kiipeili puissa kuin kuka tahansa pikkutyttö - keskiluokkaista, rauhallista elämää viettäen kera kotirouvana toimivan äitinsä, sisarustensa ja kirkosta eronneen museossa työskentelevän isänsä, mutta idylli särkyi toisen maailmansodan alkaessa isän kuolemaan Ulriken ollessa 5-vuotias. Tuskin 15-vuotiaana Ulrike menettää äitinsä, mutta osoittaa kirjoittajan lahjakkuutensa, ja kiinnostuksensa sekä politiikkaan että rock´n rolliin. Ironista kyllä yliopistossa opiskellessaan hän toitottaa pommeja vastaan jopa niinkin voimakkaasti että hänet valitaan asiastaan opiskelijoiden edustajaksi Bonniin. Loppukevennyksenä kerrottakoon yliopiston nimi Münster, joka kuulostaa sopivalta hirviöltä.
Kirjoittamassaan esseessä Hitler in You hän hyökkäsi aiheesta sen aikaista puolustusministeriä vastaan verraten tätä Hitleriin. Kyseinen heppu raivostui ja nosti oikeusjutun jonka tietysti hävisi.
Sanalla on voimaa...
Hirviö.
1800-luvun alun kuuluimmat ruumiinryöstäjät jotka eivät olleet lääkäreitä eikä alan ( lääketieteen, ei teurastuksen ) opiskelijoita olivat Burke ja Hare.
Huvittaa - feminismin aloittaja, radikaali filosofi Mary Wollstonecraft kuoli synnyttäessään tyttären joka loi Frankensteinin. Niin. Vaikka lääkärit kuinkakin salaa tonkivat ihmiselämän jäänteitä hautausmailla ja syrjäkujilla, niin elämän alkuun ja elämän ylläpitämiseen ei ollut valmiuksia, vaan kaikki oli naiselle hengenvaarallista, varsinkin seksi ja synnytys.
Mutta eivätpä miehet ole vieläkään vaivautuneet keksimään toimivaa ehkäisyä.
Minä katson rakeisia, mutta ehkä juuri siksi tyylikkäitä yhteiskuvia Meinhofista ja Sartresta.
Katson passikuvaani - Ulrike Meinhof tuijottaa takaisin.
Rakastan kirjallisuutta; edellisestä lauseesta lukija ei tiedä, näytänkö passikuvassa Ulrikelta, olenko Ulrike, olenko tullivirkailija, vai kuulunko tuohon peiliulottuvaisuuteen jossa olen olemassa nimellä Ulrike Meinhof, mutta ammattini on vanginvartija tai puiston siistijä, vai olenko täysin harhojen vallassa, vai katsonko popahtavaa taideteostani jossa olen monistanut itseni terroristiksi...
Kuinka rakastankaan kirjallisuutta; tai mitä sitten jos olen Ulriken näköinen, koska tunnettuna tosiasiana passikuvat aina "epäonnistuvat".
Oliko Meinhofissa pahinta että hän oli sekä äiti että terroristi?? Vai että hän oli journalisti ja terroristi? Vaiko että hän oli nainen ja terroristi? Saako äärivasemmistolainen olla terroristi?
Huomasin, että on vain kaksi tapaa olla terroristi, ei, ei olemassa oikeaa tapaa, vaan joko aivopesu lapsesta asti herkkään tyttöön, joka ei kyseenalaista mitään totalitarismin ikeessä pelkkänä sätkynukkena olevana kuten pohjoiskorealainen Hyun Hee Kim ( s. 1962, muistelmat julkaistu kirjana Sieluni kyyneleet : olin terroristi. WSOY, 1994 ).
Toisaalta tyttö voi Meinhofin tavoin itse kasvaa terroristiksi, valintoja tehden.
Valintoja.
Miksi hirviö-nainen on aina tabunrikkoja, vähemmistöön kuuluva kapinallinen, kun hirviö mies on taas valtaa pitävä tyranni??
Tuokiokuvia WHS Teatteri Unionin naistenhuoneesta ja paarista. Joe Dallesandrolla on kovat paikat naistenvessassa, pelottavia nunnia ja konnia, Ulrike Meinhofilla on yhä koleat, komeat paisteklasit. Baarin puolella porukka on vähentäny rytkyjä, ku on niin ällöttävä helle. Jota pääsee karkuun mm leffassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.