Stefan Spjut: Staalo (Sidottu), 2013.

Stefan Spjut: Staalo (Sidottu), 2013. Tämä on vielä kesken. Erinomaista. Rinnakkaisteoksena Trolljägaren elokuva. Tyylilaji ehkä eri. Staalossa on parasta nimi, ja kuten Niemen uusimmassa, saamelaisen kulttuurin kunnioitus - paikannimet ovat oikein. Kirja on tavattoman pitkä - eihän enää makseta niin kuin Dostojevskille sivujen suuren määrän mukaan.. 

Häijyä on hitauden, arkisuuden ja säntillisyyden kuvaus tavallisen ihmisen keittiössä. Ja makuukamarissa. Onhan kirjalla komea nimi. 

Negatiivisena yksi kohta jota en ymmärtänyt, oli liian solmussa, ja talven kuvaus ei ollut täydellisen tarkkaa. 

Ukkeli on kuvattu hienosti ja erinomaisesti on keksitty, miksei peikoista ole enempää valokuvia ;) Peikot on maailman paras asia! 01.07.2013.

Ainoana miinuksena on vuodenajan kuvauksen heikkous sekä paikallisten rasismi.

Eri asia on, kuinka järjettömän paljon Staaloon oli panostettu markkinoinnissa: Helsingin joukkoliikennevälineillä kulkiessa mainos paistatteli joka kulmassa. Ei se mtn, hyvä, että joskus hyvän kirjan markkinointiin satsataan eikä aina vain pelkästään paskan valtavirran kertakäyttötuotteeseen.

Eilen 20.06.2013 ainoa oikea asia mikä minua vitutti oli lukea metro-lehen elokuva-arvostelussa etelän vetelän kommentti, kuinka on hyvä, että elokuvantekijät ovat hylänneet Lapin. 

voi hellanlettas. 

On tosiasia, että kylähullujen levinneisyys ja virkeys on täällä Pohjoisessa huipussan - ja väkevä Pohjoinen Ahistus ja Väen vahva itsenäisyys pulppuaa niin Läjä Äijälän kurkkulaulussa kuin tulevissa saamelaisissa poikkitaiteellisissä häppeningeissä. 

Että "nunnuka nunnukat" vain sinnekin! 

Itse rakastan, ainakin vasta nyt, että olen asunut kylässä nimeltä Kallo...  Pohjoisen uusi renessanssi kyllä kukoistaa, varokaa vain...

Olen taas kerran kirjoittanut Kalkkimaan Papista ja Noita Pistokoskesta.

Nyt 28.12.2020 olen mietteissäni, kuka saa kirjoitta, ja mistä, kenen näkökulmasta.

Kenen perintöä ryöstetään, ryöstöviljellään, mitä minä itse saan, voin tehdä.

Adlibris " Kuvaus: Pohjois-Ruotsissa Sarekin korpimaassa eräs luontokuvaaja ottaa 70-luvun lopulla valokuvan juoksevasta karhusta, jonka selässä istuu jokin karvainen, ihmisenkaltainen olento. Hän väittää ottaneensa kuvan peikosta. Seuraavana vuonna pohjoisruotsalaiselta kesämökiltä katoaa mystisesti poikalapsi, eikä häntä löydetä koskaan. Pojan äiti sanoo, että jättiläinen vei lapsen mukanaan.Vuonna 2004 Susso Myrén saa vanhan valokuvan käsiinsä ja kuulee, että Lapissa eräs äiti on nähnyt mökkinsä pihalla karvaisen olennon vaanimassa pientä poikaansa. Myrén matkustaa Pohjois-Ruotsiin ja alkaa selvittää valokuvan olennon mysteeriä. Peikot eivät ole kuvitelmaa, ja ihmislapset kiinnostavat niitä yllättävän paljon.Staalo on pohjoisen eksotiikasta ja mytologiasta ammentava omintakeinen jännitysromaani, jota on verrattu Stephen Kingin varhaiseen tuotantoon."