Pulppia: Jännityksen mestarit –sarjan rikoskollektiot Kovaksi keitetyt ja Kovaksi keitetyt 2

Kyllä. Samassa lauseessa ja paketissa voi olla sanat pulp ja mestari ;) Peter Hainingin toimittamat Jännityksen mestarit –sarjan rikoskollektiot Kovaksi keitetyt ja Kovaksi keitetyt 2 esittelevät pulpin parhaita tekstejä, joissa rikos on taiteen laji. Mukana on tuttuja kovaksi keitettyjen tarinoiden yksoikoisia pelkästään miespuolisia suoltajia pyssy vasten pyssyä pum pum, tai painitaanpas vähän - hm, siis kovin homoeroottiseen tyyliin kuten Cornell Woolrich, Peter Cheney, Elmore Leonard, Dashiell Hammett, Jim Thompson, Stephen King, Samuel Fuller, Ed McBain, Raymond Chandler, ja Mickey Spillane. 

Mikä tässä vanhan aikaisessa kovaksi keitetyssä lajityypissä on pakollisen ”maskuliinista”, verrattuna ns. ”murhamammoihin” kuten Agatha Christie, Dorothy L. Sayersja P. D. James?? Ainakin näissä miesten kirjoittamissa fantasioissa, sillä fantasioiksihan näitä täytyy sanoa, koska päähenkilönä toimiva yksityisetsivä selviää kaikista kolhuista yliluonnollisen vaistonsa avulla kaiken kokeneena eikä mihinkään hurahtamatta. 

Kirjan toimittanut Haining jopa vertaa tätä genren arkkityyppiä supermieheksi edellä olevia kykyjä alleviivaten. Näissä miesten kirjoittamissa fantasioissa ja karikatyyreissä on kahdenlaisia typyköitä, niitä joihin voi luottaa, ja niitä toisia - naiset ovat luonnottoman kauniita. Haining tiivistää kovaksi keitettyjen kyttien syntyneen ” illuusionsa kadottaneessa I maailmansodan jälkeisessä Amerikassa. Silloin normaalikansalaiset alkoivat kokea turhautuneisuutta menetelmistä, joilla järjestäytynyt rikollisuus julkisuuden valokiilaan nostettujen gangstereiden ja palkkatappajien muodossa otti hallintaansa suurkaupungit, näiden virkamiehet ja hallinnon, täyttivät katuvieret salakapakoilla, peliluolilla ja kaikenkarvaisia alamaailman eläjiä pursuavilla paheen pesillä. ” 

Onneksi Kovaksi keitetyt ja Kovaksi keitetyt 2 kirjoissa on mukana uusia tai ”uusia ja uusia”, mutta minulle ennen tuntemattomia kiinnostavia löytöjä – rakastanhan klonia ullakoita ja löytää jotain haurasta, ja hylättyä, ja puhaltaa pölyt, varovasti, ja lukea - kirjoittajia kutenRobert Leslie Bellem, jonka hyytävä Kuolleen miehen pää julkaistiin lehdessä ensi kertaa 1934. Novelli tuntuu inhottavalta – vaikka esittelyssä ei mainitakaan, on se kumman tuttu tarina yhdestä Hollywoodin sadistisesta näyttelijästä – jopa miehen lempinimi Skinny on väännetty humoristisesti päin vastaiseksi kuin oikeassa Hollywoodissa vastenmielisen murhaaja-näyttelijällä oli – tätä ällöttävää tapaustahan puitiin viimeksi Yle Teeman Seksin ja sensuurin valkokangassarjassa. Bellem tunsi omat taskunsa kuin Los Angelesin – paremmin kuin James Ellroy jaRaymond Chandler… 

Tai kirjassa ei tässä kohtaa James Ellroyta mainita, vain Chandler. Se ei ole Salomen eikä Judithin tarina, mutta silti toimiva. Toinen kiinnostava ”uusi” tuttavuus oliCarroll John Daly, jonka hypnotisoiva novelli Egyptin hurma julkaistiin lajityypin lehdessä 1928. 

Mikä näissä kahdessa erikoisessa tekstissä kiehtoo on tuo pakottomuus, vapaus. Vaikka kannessa mainostetaan ”pulpin parhaat” ovat tekstit lähempänä etabloitunutta kaunokirjallisuutta ( ainakin nyt – kirja julkaistiin 1996 nimellä Pulp Friction, aivan, mukana on myös legendaarisen elokuvan Pulp Fiction tekijän Quentin Tarantinon Kello novelli laajennettuna muunnelmana samaisesta filmistä, ja pokkariversiot on suomennettu ainakin 2000 ja 2001 ) kuin varsinaista törhöistä pulppia ja kirkuvaa huttua – vaikka osa legendaarisista novelleista on julkaistu aikoinaan 1920-1940-luvuilla nimenomaan genren lehdissä, ja saanet seuraavan päivänvalon vasta tässä paketissa. 

Hyvä niin.