Luetut kirjat 60/2025: Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023 🍓🍓🍓🍓. Aloitin hyvänolon kirjan

Luetut kirjat 60/2025: Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023. Aloitin hyvänolon kirjan, jossa päähenkilö Aina hakeutuu maalle, Kielokoskelle, kirjastonhoitajaksi, myös hoitamaan suruaan. Ällöttävän räköttävän rakin kanssa jonka antaa kusta minne tahansa. Suomessa hylätään 2000 kissaa, niin eläinten kunnioitusta, rakkautta voisi välillä kirjoissakin olla rescue-kissojen adoptoimisella. Lisäksi eläimet voisi jättää pois lautaselta - eihän lautaselle laiteta muitakaan perheenjäseniä. Kirjailija ilmeisesti haluaa luoda kaaosta aikaan kun rakki säntäilee ja tuhoaa mitä tahansa, kun ei ole vaivauduttu kouluttamaan vaan pidetty leluna. Rakki ei tottele käskyjä. Mikä siinä on, ettei talutushihnaa vaivauduta käyttämään, vaan rakin annetaan riehua missä ja miten vain.

Kirja on humoristinen, vertaukset saavat hekottelemaan. Aina tekee surutyötä. Hän on kirja-alalla jo toisessa polvessa. Ironisesti ja lämmöllä kuvataan miten kirja-alaa ja suomalaista solidaarista ylpeyttä, kirjastoa, ajetaan alas. Tässä tapauksessa kirjastoa käytetään muuhun kuin kirjoihin kun on zumbaa ja burleskia. Uusia kirjoja ei ole eikä tule. On muutoksen tuulia, on kuntaliitosta. On kierrätyskeskusta. Kotoisa ja haikea kirja. Toisaalta naisen euro työmarkkinoilla - kun joutuu tekemään kolmea työtä, joista tulisi palkkaa tarpeeksi elämiseen. 05.-06.06.2025

#Liina Putkonen #Unohdettujenunelmienkirjasto #Tammenkirjat #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #kirjahullunkirjahyllystä2025 

Alastonuinnit eivät ole amerikkalaista skinnydippausta vai mikähän typerä termi se olikaan, vaan hyvin suomalaista, kuin mustavalkoisessa Suomi-filmissä, jossa on ihana kesä, jonka kepeys ja toivo kimmeltää lammen pinnalla välkkeinä. Sopii myös Pride-lukemiseksi. Trooppeina on hitusen Kotiopettajattaren romaania, joka toki löytyy myös kirjaston klassikkohyllystä, sekä Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Bridget Jonesinkin versio tulee mieleen "souturetkellä".

Romantiikan, höpsöttelyn ja hötön lisäksi on vakavampaa, sairauksia, surua, ja miesten tekemä väkivalta naisia kohtaan. Ja naisia, jotka puolustavat naisia. Womanger. 

Mukavuutta, retroa ja nostalgiaa luo mm Finnhits ja tiikerikakut. Mukava kokoelma viihdettä, traumaa, toivoa ja ihan asiaakin nykypänä kun kaikesta leikataan eikä kylällä ole apteekkiakaan. Vaikka tämä ei dekkari, on siinä mysteeriä ja suljettua huonetta, ja muistuttaa Agatha Christien yhtä kirjaa josta olen nauttinut myös leffana. 

Ehkä myös vähän Rebekkaa

Kansi: Eevaliina Rusanen

Kannen kuvitus: Heli Hyppönen.

Lainaus kirjasta s. 11:

" Vielä eläessään äiti teki töitä, ei mehua. Hänellä oli oma kustantamo, jonka pyörittämisestä hän nautti enemmän kuin mistään. Senkin Aina ymmärsi onneksi vasta aikuisiässä. Perinteinen perhearki ei ollut äidin elämää, vaikka Aina olikin hänen mestariteoksensa. Siitä äiti oli jaksanut aina muistuttaa, vaikka vanhemman rooli oli tupannut unohtumaan.

Aina nyppäsi toisen silmun ja pisti sen suuhunsa. Hän halusi muuta pureskeltavaa kuin menneisyytensä. Sureminen oli rasittavaa mylläämistä, kuin sekoilisi vanhan ullakon hämärässä törmäillen kipeästi milloin mihinkin vanhaan tavaraan, jonka oli jo unohtanut. "

Lainaus kirjasta s. 21:

" Peppilotta tepasteli ulko-ovelle, kolautti sen perässään kiinni ja jätti Ainan yksin hiljaiseen, kaltoinkohdeltuun kirjastoparkaan. 2–0 Peppilotalle, Aina huokasi.

Hän palasi kirjahyllyjen luo ja silitti niiden pintaa. Voi teitä, syrjään sysättyjä. Ei täällä tarvittu kirjastovirkailijaa, vaan hautausurakoitsijaa: Lepää rauhassa lukemisen ilo, palvelit hyvin aikasi. Nyt liikkuvat lantiot, eivät aivosolut. "

Lainaukset ja muunnelmat Astrid Lindgrenin teoksesta Ronja, ryövärintytär on suomentanut Tuula Taanila (WSOY, 1981).

Lainaus Aaro Hellaakosken Jääpeili-kokoelman runosta ”Keväinen junamatka” (Otava, 1928).

Sitaatti ”Lyhyesti”-runosta, joka on kokoelmasta Huojuvat keulat (WSOY, 1946).

Sitaatti ”Tuhlaajat”-runosta on ilmestynyt kokoelmassa Elegiasta oodiin (Karisto, 1921).

Lainaus Uuno Kailaan Silmästä silmään -kokoelman runosta ”Karavaani” (Schildt, 1926).

Lainauksen Edith Södergranin Levottomia unia-kokoelman runosta ”Neidon kuolema” on suomentanut Uuno Kailas (Tulenkantajain osakeyhtiö, 1929).

Lainaukset ja muunnelmat runosta ”Elämä” ovat peräisin samasta kokoelmasta.

ISBN 978-952-04-5285-8