Joo, tänään alkoi kesäkuu, pistin pitkän toppatakin takaisin päälle, on koleaa. Ei se mtn, lukeminen on mukavaa. Aloitin kirjan kun edellinen osa mukavasti yhdisti arkipäivää kuten erotarinaa, ja mökille menoa, jossa tulossa kenties kuumaa romanssia, on kansanuskoa ja on magiaa. Miten käy tämän jatkon kanssa? Kirja on lyhyt, 188 sivua, joten ei tule ähky. Sarjan nimi Metsänpeitossa on mielenkiintoinen kun on kotimaisesta kansanperinteestä, taruista ja myyteistä kiinnostunut, ellei peräti hurahtanut.
Päähenkilö Terhi viettää syntymäpäiviään askeettisesti, hänellä on kyllä hyvää aviomiesmatskua oleva poikaystävä, joka haluaisi perheen perustaa. Mutta Terhi ei ole tullut raskaaksi näinä yritysvuosina. Haluaako hän edes. He ovat eronneet, mutta silti silloin tällöin tapaavat, lähinnä kiihkeissä merkeissä.
Terhi on Nissan. Juha on Audi. Jos barbiekielellä tiivistetään.
#HelenaWaris #Railo #Railoromaani #StorytelOriginal #Metsänpeitossa2 #Metsänpeitossa
#perinnetila #maaseutu #jännitys #jännityskirjallisuus #mytologia #kansanusko #fantasia #maaginenrealismi
ISBN 978-91-8067-216-0
Esittely
" Rentouttava lammaspaimenpesti muuttuu todellisuutta rikkovaksi mysteeriksi...
Parisuhdepulmia pakeneva Terhi pääsee hoitamaan lampaita perinnetilalle Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin, jossa alkaa pian tapahtua kummia. Aamulla lampaita on viisi liikaa ja tilan vieraskirjassa on kerrassaan päättömiä tarinoita. Leppoisa kesäpesti pyörähtää Terhin menneisyyttä raottavaksi arvoitukseksi. Pitkään toistuneet painajaiset lisääntyvät, ja hekumallisiksi äityvät unet piinaavat häntä. Mitä tapahtui vain kolmevuotiaalle Terhille järven jäällä, syvässä railossa? Muurahaisten polku johtaa syvälle metsään, ja sieltä ei välttämättä enää löydä takaisin. "
Lainaus kirjasta s. 9:
" Terhillä ei ollut mitään muistikuvia paikasta, vaikka hän oli todistetusti käynytkin siellä. Hänen isänsä valokuva-albumissa oli otos, joka oli kuvattu kyseisen huvilan edustalta, järven jäältä. Terhi muisti kuvan, koska sen outo tunnelma oli aina ihmetyttänyt häntä. Kuvassa oli selvästi käynnissä ankara talvimyrsky. Paksuihin toppatakkeihin ja karvalakkeihin pukeutuneet mumma ja pappa kannattelivat häntä sylissään onnellisen näköisinä. Hänellä itsellään oli ilmiselvästi keliin epäsopivat ja liian ohuet vaatteet ja kasvoillaan vihamielinen irvistys ja pistävä tuijotus yliluonnollisen vihreiksi valottuneissa silmissään. Ne hehkuivat kuin smaragdit lumisateen keskellä. Hänen silmänsä olivat kyllä olleet nuorempana vihertävät, mutta ne olivat haalistuneet harmaiksi vuosien mittaan. Terhi oli kuvassa ehkä kolmevuotias. Uhmaikäinen, oli kirjoitettu kuvan alle isän käsialalla. Kaikkien posket näyttivät kuvassa paleltuneilta. Talo näkyi taustalla pyryyn sulautuvana hahmottomana möykkynä, sen perusteella oli mahdoton tunnistaa rakennusta. "
Lainaus kirjasta s. 34 :
" Serkku oli löytänyt valokuvan isovanhempien huvilasta. Kuva esitti selvästikin samaa vastarannan rakennusta, jota Terhi oli aamulla kiikaroinut.
– Utuniemi. Ryhdikäs ja ylväs huvila ripauksella terijokelaista pitsiromantiikkaa, sanoi miesääni Terhin takana.
Terhi säikähti ja kääntyi ympäri. Hän oli kyllä noteerannut oven käyvän selkänsä takana, mutta ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Nyt hän näki, että kiinteistövälitystoimiston ovella seisoi salskea, hauskannäköinen ruskeatukkainen mies, jonka vaaleanpunaisen kauluspaidan ylimmät napit olivat rennosti auki. Mies näytti olevan sulkemassa liikettä ja lähdössä jonnekin, varmaankin ruokatunnille.
– Oletko kiinnostunut huvilasta? mies kysyi mutkattomasti ja Terhi ymmärsi hänen nähneen rakennuksen kuvan hänen kännykästään. "
" Terhistä tuntui kuin hän olisi ollut astumaisillaan romanttiseen viihderomaaniin. Asko Vaahtera esitti varmaankin sitä jännittävää tummaa muukalaista, johon hänen oli määrä ihastua. "
https://www.instagram.com/p/DKXkGvpIh5X/?igsh=MWxqdWd4bHZzaHU1dg==
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.