#tbr #lukulistalle2021 #lukulistalle #tämäjalkaeioleminun 15.06.2021
Tämä jalka ei ole minun – kauhuja omasta kehosta, Tajunta Media, 2017. Kotimainen kehokauhuisten novellien kavalkaadi on pyörinyt henkisellä yöpöydällä lukemistona useammassakin lukuaikapalvelussa eri vuosina. Kun aina joku tilaus loppuu, niin vaihtaa sellaiseen palveluun, joka voimassa. Mutta ilman kirjanmerkkiä, joten pitää plarata missäköhän kohassa oli. Kun uusi profiili oli pitänyt keksiä... Antologian julkaisemisen jälkeen(kin) olen katsonut feminististä kehokauhua kuten RAW, Titane, Pahanhautoja, Substance, Ugly Stepsister, osaa useammankin kerran valkokankaalta, osa spessunäytöksissä, enskoissa, festareilla. Tämä on kuitenkin kokoelma johon on "kiva" palata, onhan kotimainen kauhu, kumma tai spefi nyt aina parempaa, uskottavampaa.
Kauhuja
omasta
kehosta
Taitto ja graafinen suunnittelu: Jyrki Pitkä.
Kansien kuvat: Jacques Fabien Gautier d’Agoty.
E-kirjapaino: Tajunta Media, 2017
#KehoKauhu #bodyhorror #antologia #kotimainen #novelli #kauhu #jännityskirjallisuus #jännitys
#Tämäjalkaeioleminun #kauhujaomastakehosta #TajuntaMedia #TajuntaMedia2017 #sähkökirja
SISÄLLYS
Katri Alatalo: Tämä jalka ei ole minun
Anni Nupponen: Lisko
Frida Maria Pessi: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Jussi Katajala: Kappaleina
Artemis Kelosaari: Älköön mikään koskaan muuttuko
Lucilla Lin: Paratiisin siemen
M.A. Tyrskyluoto: Rakastaja
Eero Korpinen: Peter Smithin päiväkirjasta
Rimma Erkko: Boris Kuolematon
Janos Honkonen: Eläimet huutaa, ihmiset ei huuda
Shimo Suntila: Siemenpussit
Anu Korpinen: Yön labyrintti
Markus Koskimies: Lihan himo
Esipuhe
Lainaus kirjasta s 6:
" Ei ihme, että kehokauhu – englanniksi body horror – on kestosuosittu kauhun alagenre. Länsimainen ns. korkeakirjallisuus Apuleiuksesta Franz Kafkaan on täynnä erilaisia ”muodonmuutoksia”. Mary Shelley kirjoitti kuolleiden ruumiinosista kasaan ommellusta, rujouttaan häpeävästä Frankensteinin hirviöstä. Edgar Allan Poe ja H.P. Lovecraft, nuo vanhat vierautta ja kaaosta kammoavat neurootikot, loivat useita kehokauhuksi luokiteltavia kertomuksia. Clive Barker on suorastaan erikoistunut vääntelemään ihmisruumista jos jonkinlaisiin odottamattomiin olomuotoihin. Elokuvapuolella klassisimpia kehokauhuvisioita edustavat scifin ja kauhun yhteenliitokset, kuten The Thing, Alien-sarja sekä David Cronenbergin tuotanto (Kärpänen, The Brood, Dead Ringers…)
Karkeasti ottaen voi siis sanoa, että kehokauhutarinat ovat tarinoita mutaatioista (kun jotain olennaista puuttuu tai on liikaa), lois- tms. infektioista (kun jokin toinen asuu ruumiissasi), muodonmuutoksista, silpomisesta, rappeutumisesta, vääristymisestä, yleisestä rajojen rikkoutumisesta (groteskin syvin olemus). Lyhyesti, siitä kun tutuista tutummasta – omasta kehosta – tulee jotain vierasta. "
https://www.instagram.com/p/CQJ4hCttI-a/?igsh=MXYwampuMzc1MjAxcg==
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.