Lokikirja Kirja[b]loki. Kirjahullun kirjahyllystä: toukokuuta 2025

lauantai 31. toukokuuta 2025

Luetut kirjat 56/2025: Anne Leinonen: Riimujen saari, Storytel Original, 2023

Luetut kirjat 56/2025: Anne Leinonen: Riimujen saari, Storytel Original, 2024. ⭐⭐⭐ 31.05.2025.

Lukujonoon lukukeskissä 02/2024: Anne Leinonen: Riimujen saari, Storytel Original, 2023. Äänikirja ilmestyi tänään 16.02.2024. Lukijana Kristiina Halttu. Kustantaja Storytel Original. Jatkoin lukemista sähkökirjana toukokuussa 2025, korkeassa tuulessa, mutta myös helteisessä auringon räkötyksessä.

Tämä on "normaalimpi" kuin aiemmat Leinosen romaanit, kuten Katve, ja lyhyempi, 150 sivua. Se on erotarina ja matkakertomus kuten folk horror leffa Midsommar (2019). Mutta tämä ei pidä sisällään niin paljon kansanperinnekauhua, vaan enemmänkin ihmissuhdejännäriä. Olemme myrskyn jälkeen autiolla saarella, ja se voi olla romanttista, paitsi kun ollaan norjalaisessa keväässä ilman sähköä.

Esittelyteksti

" Hiipivän piinaava trilleri naisesta uudessa elämäntilanteessa Norjan idyllisissä maisemissa.

Kiehtova trilleri vie maagiseen Pohjois-Norjaan ja elämän käännekohtien äärelle unohtamatta ripausta erotiikkaa.

Anne Leinosen Storytel Original Riimujen saaressa nelikymppinen, Norjassa yksin reissaava Kirsi joutuu myrskyn seurauksena eristyksiin vanhaan kalastajakylään. Hän tapaa siellä kohtalotoverin, Egil-nimisen miehen, jonka kanssa hän yrittää päästä pois saarelta – ja jonka kanssa syttyy myös kipinä. Apua ei saavu, kalastajakylässä tapahtuu uhkaavia asioita ja Egil alkaa vaikuttaa epäilyttävältä. Saako Kirsi ratkaisua saaren arvoituksen ja pääseekö hän pinteestä elävänä – vai onko hänen kohtalonaan päätyä yhdeksi saaren kirouksen uhreista?

”Sain kirjan idean ollessani ystävieni kanssa Jäämeren rannalla. Pohdin loputtoman meren maisemissa, miten luonnon armoille eristykseen joutuminen voi tuoda pintaan patoutuneita tunteita ja totuuksia. Tarinan Kirsi haluaa paeta elämänsä tragediaa, mutta huomaa ettei omaa sisäistä pimeyttä harhauteta noin vain. Koen, että jokaisessa nelikymppisessä naisessa on ripaus Kirsin turhautumista ja aggressiivisuutta - mutta onneksi voimme purkaa noita tunteita myös fiktiivisen tarinan kautta”, kertoo Anne Leinonen.

Anne Leinonen on monipuolinen kirjailija ja spekulatiivisen fiktion suomalaisia kärkinimiä. Riimujen saaren lukee Kristiina Halttu. Sekä OneCoin että Riimujen saari ovat kuunneltavissa vain Storytelissä. "

#AnneLeinonen #Riimujensaari #kirjavuosi2024 #kirjavuoReni2024 #kirjavuoteni2024 #books #reading #kirjat #lukeminen #lukujono2024 #lukukeskissä #lukukeskissä2024

Avainsanat

Storytel Original

Norja

#Ihmissuhdetrillerit

Romanttinen jännitys

Maaginen realismi

#Mytologia ja #kansanusko

#Tarut, #legendat ja #myytit

Suljetun paikan mysteeri

#Mysteeri

#Fantasia

Lainaus kirjasta s. 34:

" Ai niin, kansanperinteen mukaan saaren asukkaat ovat palvoneet merenneitoja ja uhranneet hyvän kalaonnen saamiseksi viljaa ja olutta ja tanssineet juhannussalon ympärillä. Kyläläiset ovat myös toivoneet suojelusta merihirviöiltä. Tarinoiden mukaan saarelaisia ei ole hukkunut yhtäkään sitten vuoden 1887, jolloin joku nainen heitettiin kivipainojen kanssa sataman pohjaan. Näkeeköhän siellä niitä merenneitoja? Ehkä ne esiintyvät norppina tai hylkeinä, vai mitä ne olennot mahtavatkaan siellä pohjoisessa olla. Vuoreijan kylässä olisi muuten Steilneset, noitavainojen muistomerkki. Tiesitkö, että Pohjois-Norjassa oli Euroopan historian pahimmat noitavainot 1600-luvulla? Niin miehiä kuin naisiakin teloitettiin noitina, heidän uskottiin aiheuttaneen kuolemia ja haaksirikkoja ja varastaneen toisilta puolisoita. "

Lainaus kirjasta s. 99 :

" Jos jalkapohjaansa tatuoi useamman riimun yhdistelmän, Vegvísirin, se auttoi matkamiestä löytämään tien kotiin.

Riimujen muodot ja linjat kiemurtelivat tekstiosien päällä ja lomassa, sivujen laidassa. Niihinkin päti sama kuin kuviin: tarkoin hahmotellut riimut muuttuivat sitä nuhruisemmiksi ja horjuvammiksi, mitä pidemmälle ajassa mentiin. Tekijän stressi tai mielen horjuminen oli vaikuttanut kädenjälkeen.

Kirjaan oli kirjattu pikkutarkasti ylös merenväkeen liittyviä legendoja. Kirsi tunnisti sanan, jonka Egil oli maininnut puhuessaan meren olennoista. Draug, mereen hukkunut ihmishahmoinen henki. Toinen sana, jonka Kirsi erotti, oli Havfru. Eikö se ollutkin lähes sama sana kuin Suomessa käytetty haavruuva? Sanan viereen oli piirretty kuva vedestä nousevasta naisesta, jonka pitkät hiukset ja korostuneen kookkaat rinnat roikkuivat. Naisen katse oli pahansuopa. Olennon edessä rannalla makasi ihminen. Naisen toisessa kädessä oli jokin möykky, ja viereen oli kirjoitettu: kvinnen spiser hjertet. Nainen ja sydän, nainen tekee sydämelle jotakin. Näytti pahaenteiseltä, että sydän oli kämmenellä. "

https://www.instagram.com/p/C3bMZQPNcbm/?igsh=ano0c2txbzZ3amd6

perjantai 30. toukokuuta 2025

Vielä toisenkin kerran Neitoperhosta, tällä kertaa Night Visions festareilla, Finlandia gaalassa 2018:

Vielä toisenkin kerran Neitoperhosta, tällä kertaa Night Visions festareilla:

#AuliMantila #Neitoperho #finlandiagaala #nightvisionsfestival @nightvisionsfestival pimeydessä #nvmx3018 #genrefilmfestival #thisisfinland #HELLsinki #helsinki #finland #kauhu #horror #artmovie #movie #movies #leffat #leffa #elokuvat #elokuva #film #35mm #nvmh18 #kinopalatsi #kaisaniemi #Finnkino

Muokattu · 340 vk

23. marraskuuta 2018

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu

Vielä kerran Neitoperhosta: SELO 40 VUOTTA: Vieraana ohjaajat Auli Mantila ja Anna Paavilainen elokuvateatteri Orionissa

Vielä kerran Neitoperhosta. Ysärin elokuva kuuluu lemppareihini, nautin siitä niin valkokankaalla kuin Ylelläkin. Videokasetilla. Valkokankaalla Auli Mantilan Neitoperho (1997) tuli odotetusti nähtyä Night Visions festareilla 2018 Finlandia gaalassa, paikalla oli mm ohjaajalta, jolta pyysin nimmarin Night Visions ohjelmavihkoon.

Eräs lemppareitani. Viiltävä ja kaivattu tuulahdus naisten radikaaleista ja tarkkasilmäisistä elokuvista tympeän ysärin äijäskenen keskellä.

Sittemmin Neitiperho hehkui elokuvateatteri Orionin valkokankaalla maanantai 06.03. 17:15 NEITOPERHO.

SELO 40 VUOTTA: Vieraana ohjaajat Auli Mantila ja Anna Paavilainen, ainoa näytös, klubialennus.

Neitoperhon muistelua. Kaipaan sähkönsinistä hämähäkkimieslimukkaa. Toisaalta von Trierin house that Jack builtista tuli mieleen: oliko Neitoperho-leffa antanut vaikutteita missä sarjamurhaaja kohtaa vanhemman naisen ja laittaa tyynyn pään alle väkivaltaa tehdessään, kuin peilikuvana miten Jack piilottaa auton pihapiirissä?

Onkohan Lars von Trier nähny #Neitoperho'n? Jotai samaa oli #housethatJACKbuilt'issa, sarjamurhaaja kiduttaa vanhempaa naista, ollen välillä ystävällinen, ja siirtää naisen auton piiloon. Night Visions festareilla 3018 Mantila sanoi: sarjamurhaajat, joilta puuttuu kaava, eivät jää kiinni

”Näin Neitoperho-elokuvan ensimmäisen kerran 15-vuotiaana elokuvakerhossa Mikkelissä. Katsoessani elokuvan viimeistä kuvaa Leea Klemolasta valokeilassa hymyilemässä kohti kameraa tiesin haluavani näyttelijäksi. Ajattelin, että tuollaisia henkilöitä minäkin haluan näytellä. Ja nyttemmin myös ohjata, sillä Auli Mantilan elokuvat ja niiden henkilöt antavat minulle yhä tilaa, toivoa ja energiaa taiteilijana ja ihmisenä olemiseen.” – Anna Paavilainen

Näytöksessä ovat vieraina ohjaajat Auli Mantila ja Anna Paavilainen.

Tulossa olevat näytökset

maanantai 06.03. 17:15 NEITOPERHO

SELO 40 VUOTTA: Vieraana ohjaajat Auli Mantila ja Anna Paavilainen, ainoa näytös, klubialennus.

SELO 40 VUOTTA-sarjan elokuvia.

NEITOPERHO

Suomi, 1997

SELO 40 VUOTTA

Director: Auli Mantila

Certificate: 16

Production Country: Finnish

Year of release: 1997

Duration: 91 min

Spoken language(s): Finnish

Format: 35 mm

Lainaukset cinema Orionin sivulta :

" Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO toteuttaa 40-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi yhdessä Cinema Orionin kanssa esityssarjan, jossa vuonna 1983 syntynyt elokuvaohjaaja poimii esitettäväksi kotimaisen elokuvan, joka on vaikuttanut hänen hakeutumiseensa elokuva-alalle, hänen tapaansa ohjata tai ajatella elokuvallisesti. Näytöksessä katsotaan tuo elokuva, jonka jälkeen nelikymppinen ohjaaja keskustelee ohjaamisesta ja oivalluksista elokuvan ohjaajan kanssa."

"Neitoperho on Auli Mantilan ohjaama ja käsikirjoittama psykologinen jännityselokuva. Työtön nuori Eevi Rantanen (Leea Klemola) varastaa sisarensa Amin (Elina Hurme) auton ja lähtee ajamaan ilman päämäärää. Hänen aggressiivisuutensa saavat kokea niin sympaattinen liftarinuorukainen Jusu (Robin Svartström) kuin tämän naisystävä Anja Hopia (Rea Mauranen)."

#Neitoperho #Neitoperho1997 #cinemaorion #elokuvateatteriOrionissa #elokuvateatteriOrion #elokuvavuosi2023 @cinemaorion #elokuvateatteriOrion #elokuvavuotenu2023 #aulimantila #selory @selo.ry

Eräs lemppareitani Auli Mantilan leffa Neitoperho elokuvateatteri Orionissa, kun SELO ry täyttää 40 vuotta. Mukana ohjaaja, tässä videoklippejä. Anna Paavilainen, joka on myös nero, haastattelee:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Satu Ylavaara (@popkulttuuria) jakama julkaisu

Ja lisää sosialistisesta mediastani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Satu Ylavaara (@popkulttuuria) jakama julkaisu

aivan kaameaa pikselitaidetta:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Valokuvataiteilija (@satuylavaara) jakama julkaisu

Luetut kirjat 55/2025, 2023: Haluan tämän kirjan: Semeri, Jaana; Virtanen, Leena: Neitoperhot ja pahanhautojat,

Luetut kirjat 55/2025: Jaana Semeri ja Leena Virtanen: Neitoperhot ja pahanhautojat, Atena 2023, Haluan tämän kirjan! Fyysisenä. Laitoin lukujonoon sähkökirjana.

Semeri, Jaana; Virtanen, Leena: Neitoperhot ja pahanhautojat, Atena 2023, luen sähkökirjana BookBeatista 15.05.2023-30.05.2025.

Haluan tämän kirjan! Fyysisenä. Jaana Semeri; Leena Virtanen: Neitoperhot ja pahanhautojat, Atena 2023. Laitoin lukujonoon 2023 sähkökirjana. Jatkoin 2025. Aihe ei vanhene. On hyvä katsoa mitä klasikatoille kuuluu nyt.

Seksismi elokuva-alalla:

" Leikkaajia pidettiin hyvinä vaimokandidaatteina varsinkin kuvaajamiehille. ”Pikkujouluissa mulle ja Anne Lakaselle sanottiin, että miehet tarvitsevat vaimoja, jotka ymmärtävät niiden työtä."

Semeri, Jaana; Virtanen, Leena: Neitoperhot ja pahanhautojat, Atena 2023, luen sähkökirjana BookBeatista 15.05.2023 alkaen.

Lainauksia kirjasta :

" Kirjamme tuo näkyväksi, miten naisia on niputettu yhteen muun muassa rahoitusneuvotteluissa. Miehet eivät joudu koskaan kuulemaan perustelua, että ei tälle nyt irtoa rahaa, koska tekeillä on jo toinen miehen tekemä elokuva. Tai 2 muuta elokuvaa, jotka kertovat 60-vuotiaista miehistä. "

Elokuva-alan seksismi:

tytöttely ja vähättely "pienet aiheet"

" Tiina Lymi ehti kokea vähättelyvaiheen pyrkiessään siirtymään näyttelijästä käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi. Oli tytöttelyä ja rahoittajan mielestä ”pieni aihe” (lapsen kuolema!), joka ei toteutunut."

”Tuotantoneuvoja on mukava, heitetään läppää ja nauretaan. Samalla me hulluna pitchataan sitä meidän leffaa, luetaan merkkejä ja mä ajattelen jo, että huh, tämä ei ollutkaan giljotiini. Mutta se olikin! Hän alkaa puhua, miten ei tykkää päähenkilöstä, joka on sellainen vähän roisi nainen, joka pyörii kännissä ja juoksee poikien perässä. Ja kun me oltiin merkattu hakemuksiin kohderyhmäksi nuoret, niin hän kysyy meiltä, että uskotaanko me todella, että ne ’lippispäät Tennarissa’ menee katsomaan tällaista. Eli pojat. Mutta entäs tytöt, mä ajattelin jo silloin "

" Eli kun viime vuosina on haettu kissojen, koirien ja gerbiilien kanssa elokuvista, sarjoista ja kirjoista roisia, hurjia, vapaita naisia, joita ei hiljennetä, jotka käyttäytyvät kuten haluavat, törkeästi, ryypäten ja rillutellen, niin heitä on niin vähän - koska rahoittajat eivät diggaa? Eivät halua sijoittaa. "

Lainaus kirjasta (24% luettu):

" Nykyään yhä useampi nainen voi kuitenkin jo sanoa, että he eivät ole kokeneet vähättelyä sukupuolensa takia, ainakaan toistuvasti. Selma Vilhunenkin näkee, ettei sukupuoli ole niinkään määrittänyt hänen uraansa, mutta kerran siitä saatiin hyvät naurut. Ennen pitkiä elokuviaan hän ohjasi Kirsikka Saaren käsikirjoittaman lyhytelokuvan Pitääkö mun kaikki hoitaa (2014), joka päätyi peräti Oscar-ehdokkaaksi – ja Ilta-Sanomien lööpin hehkutuksiin: ”Suomalaisäitien elokuvasta OSCAR-EHDOKAS!” Lööpistä tuli alalla iso vitsi, suorastaan klassikko. "

https://www.instagram.com/p/CsSxTGiNiEs/?igsh=MWJpZDN6OXRpMmtzNA==

Ja sosialistisesta mediastani:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Satu Ylävaara (@kirjahullun_kirjahylly) jakama julkaisu

keskiviikko 28. toukokuuta 2025

Luetut kirjat 54/2025: Arvostelukappale saatu kustantajalta, kiitoksia Haamulle. Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä, Haamu 2024 🌲🌲🌲🌲

Luetut kirjat 54/2025: Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä, Haamu 2024 🌲🌲🌲🌲. Kääntäjänä Lauri Lattu.

Arvostelukappale saatu kustantajalta, kiitoksia Haamulle.

Pieni, suuri kulttuuriteko! Tämmöinenkin helmi on olemassa, ja käännetty kielellemme. Olin myös KauhuCon 2024 tapahtumassa jossa kirjailijaa haastateltiin.

Kävin kuuntelemassa metsän huminaa, kuusien, mäntyjen, ja jatkoin tämän pienoisromaanin lukemista toukokuussa 2025, vaikka sain kirjan käsiini jo yli vuosi sitten. Mutta kirja ei happane, eikä aihe vanhene. Luin 28.05.2025.

Kirjan lukeminen, kokeminen oli vielä 2024 kesällä kesken, en löytänyt kesäisiä kuvia kun kuvasin kirjaa kuusikossa....

Paitsi nyt kun varmuuskopioin muistikortteja tikuille ja ulkomuistiin..

Aiheena huhtikuussa 2024 tuore kirja Otavaisen olkapäillä, kyllä vain, britin kirjoittama, ja kunnioittama, ja kantaa ottamaton spefi tai kumma sisällissodastamme, jota kutsun luokkasodaksi. Ei ihme, että aseisiin tarttuivat punaiset tytöt, duunarit, piiat eivätkä lahtari-mamsellit... Kirjassa ei näin todeta aikaan 82 ekaan sivuun, koska kantaa ei oteta. Mainio kirja vielä kesken ..

Itse asiassa en ole varma käyttäisinkö termiä spefi.

Ei, kyllä se on spefi.

Kirjoitan tätä hetken pyykkituvassa, ja kuinka hienoa on, että on mekaaninen, sähköinen pesukone, joka pesee pyykin, jota köyhän naisen ei tarvitse käsin pestä. Tai ainakaan täällä. Siinä. Huomasin etuoikeutetun asemani.

Minulle Suomen vuoden 1918 sisällissota, luokkasota on tullut tutuksi mm Anneli Kannon koskettavien, ja yhäkin aikaan sopivien romaanien ja näytelmien kautta. Terhi Tarkiaisen mainio vampyyriromaani Pure mua myös liittyi aiheisiin.

Kuvasin myös metsässä ja olin myös pihalla...

Kirja ei ole vaikea eikä raskaasti kahlattava. Se ei ole kulttuurista omimista.

Ja uudelleen luettuna kyllä jo sivulla 62 alkaen näkyi jako punaisiin ja valkoisiin. Punakaartin duunarityttöihin, jotka olivat piikoja ja tehdas työläisiä, ja halusivat parempia oloja ja tulevaisuutta solidaarisesti. Kun taas valkoisten mannerheimien sotimiseen koulutetut militantit aikuiset miehet varusteineen.

Pidin myös yliluonnollisesta puolesta, kotimaisesta kansanperinteestä, myyteistä ja sitten Kalevalasta.

Tuotteen kuvaus:

" On vuosi 1918. Köyhän perheen tytär Siiri Tuokkola on liittynyt punakaartiin. Omien joukossa naistaistelijoita sekä vierastetaan että toisaalta ylistetään proletariaatin yhtenäisyyden symbolina. Valkoiset pitävät heitä pahan ruumiillistumana.

Sodan kurimukseen ilmestyy lisäjuonne, kun rintamia erottavissa metsissä alkaa liikkua jotain vihollistakin vaarallisempaa. Huhutaan oudoista valoista, joiden kohtaaminen vie järjen ja lopulta hengen.

Kun yksi tovereista katoaa lumimyrskyssä, Siiri päättää löytää hänet. Matka vie sodan kauhuista vanhan mysteerin äärelle.

Palkitun brittikirjailija Laura Mauron pienoisromaanissa Suomen sisällissota yhdistyy nerokkaasti kansanperinteen ja mytologian taianomaisiin sävyihin. Otavaisen olkapäillä on kirjailijan ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos.

Laura Mauro on palkittu brittiläinen kauhukirjailija, jonka innostuksen kohteisiin kuuluvat painiurheilun seuraaminen, videopelit ja suomalainen kansanperinne. Tutustu tarkemmin: lauramauro.com

Noora Jantunen on graafikko, joka innostuu folkkikauhusta, myyttisistä olennoista ja hirviöistä. "

Sosialistisesta mediastani :

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Satu Ylävaara (@kirjahullun_kirjahylly) jakama julkaisu

Slussen: någon som aldrig sett en krigszon beskriver Slussen som en krigszon: Poesiregn över Slussen - Stockholms stad: Jonathan Brott

Slussen: någon som aldrig sett en krigszon beskriver Slussen som en krigszon: Poesiregn över Slussen - Stockholms stad. Eli runoutta voi lukea mm kaupungin kaduilta, seiniltä. Se, joka ei ole koskaan nähnyt sotatannerta, kutsuu Slussenia sotatantereeksi... Itsekin olen sortunut tähän, ei tietenkään rasistisista syistä, vaan Slussenin mylläys on jatkunut jo vuodesta 2017 asti. Valokuvissani.

Jonathan Brott (poet och författare född 1996. "Han är chefredaktör för den hyllade litteraturtidskriften L’Amour – La Mort. I vår 2025 utkom han med sin debutdiktsamling 100 DIKTER på Kaunitz-Olsson.") © Satu Ylävaara Photography 2025: