Itse rakastan Hammer studion 50-60-luvun viktoriaanista vampyyrikauhua, ja Christopher Lee on karismaattisin koskaan tapaamani vampyyri...
Vaikka noissa elokuvissa naisten rooli oli hyvin kapea, ensin olivat nuhteettomia neitoja nutturat tiukalla joko isänsä tai aviomiehensä vallan alla, mutta sitten Draculan kohdatessa muuttuvat vapaiksi, seksuaalisiksi, nutturat avautuvat, samoin sifonkiset yöhepenet ja pylvässängyn verhot. Ja krusifiksit nakataan permannolle.
Kunnes van Helsing tulee vaarnatappiensa kanssa lopettamaan rietastelun. Noin siis vuosina 1958-1966.
Olemme joutuneet näkemään niin paljon nordic noirin, eläintääkkäysten ja modernien sotakuvien nöyryytysten kuvastoa, että kohta häkkiä ei enää assosioida kinkyksi paikaksi.
Voiko vampyyrimiehen omistaa. Mitkä ovat vampyyrimiehen oikeudet.
Mistä hän hankkii veret. Voiko vegaani nainen hankkia tällaisen.
Onko hänen kuljetushäkkinsä tarpeeksi iso raavaalle könsikkäälle.
Vampyyri, mies näyttää oikealta, sopivalta, hänen kylmien silmiensä röntgenkatse joka porautuu sieluun asti. Hienosti kirjailija kuvaa miehen häiritsevän virheetöntä komeutta, joka on tuttua kaupan kassoilta pehmeäkantisten kirjojen kansista, joita on tarjolla suklaapatukoiden vieressä. Meille kiusaukseksi.
Ei ihme, että päähenkilön gradu luokkasodasta 1918 meinaa jäädä sivuun. Vai meinaako. Päähenkilö on erityisen etuoikeutettu. On koti, villa, jossa on halli, ruokasali, siivooja. Goottilaisen perinteeseen pitääkin kuulua linna, tai kartano, tässä tapauksessa espoolainen huvila. Tässä voi olla kyse myös kartanoromantiikasta, uudistettuna.
Paranormaalien romantiikan genrelle irvaillaan, mutta myös sen kanssa flirttaillaan. #TerhiTarkiainen #PureMua #vampyyrit #goottilainen #kauhuromantiikka
Tämän julkaisin 152 viikkoa sitten. Tyhmää ettei instagram näytä minä päivänä ja kuukautena ja vuonna julkaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.