Hokkanen, Jouni: Lävistetyt

Hokkanen, Jouni: Lävistetyt. Tämänkin kirjan ostin Malmin Suomalaisesta 19.95€ - 70%! Pitäisi kaivaa esiin kuvia joitain otin Nalle Virolaisen lävistys- yms showsta 1990-luvulla. Ehkä joskus. Kun ehtisi. Ja kun joku maksaisi. Joku porkkana se täytyy taiteilijalla olla! vrt vitsi Näkemiin maan, muru jossa Oz ja olut...



Vakavasti ottaen, olen juur lukemassa Ray Bradburyn Kuvitettu mies kokista.


Hokkanen, Jouni: Lävistetyt. lainaus Like:
" Koukuttava tarina kehon haltuun ottamisesta
Lävistetyt on ensimmäinen suomalainen tietoteos lävistyksistä ja muista kehon muokkaamisen tavoista. Se kartoittaa ilmiön historiaa lävistetystä ja tatuoidusta jäämies Ötzistä ihonalaisia ledlamppuja ja vibraattoreja kehitteleviin aikalaisiimme saakka. Keskiössä ovat alan merkittävimmät nykytekijät ja kiinnostavimmat suunnannäyttäjät Fakir Musafarista Nalle Virolaiseen.
Kartoittaessaan kehonmuokkauksen historiaa ja nykyilmentymiä Lävistetyt räväyttää auki sen kulttuuristen ja yksilöllisten merkitysten kirjon. Moni kokee vartalon muokkaamisen tavaksi ottaa oma keho haltuun. Joillekuille vartalonmuokkaus on osa henkistä ja hengellistä prosessia, suuntaviitasto retkellä itseyden ytimeen.
Alakulttuuriguru Jouni Hokkanen on kirjailija, toimittaja ja muun muassa lävistysdokumenttielokuvan Body of God ohjaaja. Alakulttuureja 80-luvulta asti seurannut Hokkanen on aiemmin julkaissut kulttiteokset Roskaelokuvat, Saatana kauhuelokuvassa ja Räjähtävä valas, kirjoittanut reilut tuhatkunta artikkelia ja ohjannut 11 dokumenttia. "
ISBN: 978-952-01-0754-3
Sidosasu:  sidottu     (luonnollisesti ;))




Tekstinäyte:
 Varhaisin sukuelinten käyttöä rajoittavista toimenpiteistä käytetty kielellinen ilmaus on ”infibulaatio” eli ”sukupuoliaukon/esinahan sulkeminen”. Varhaisimmat tämänkaltaisia lävistyksiä koskevat kirjalliset maininnat löytyvät 12. vuosisadalta eaa. Historioitsija Menciusin mukaan infibulaatiolävistyksiä käytettiin muinaisen Troijan valtakaudella varmistamaan muiden muassa henkivartijoiden siveys. Esinahkaan tai häpyhuuliin tehtiin kaksi lävistystä ja niihin asennettiin fibula eli lukko. Kun Agamemnon lähti Troijan sotaan, hän jätti vaimonsa infibuloidun laulaja Demodecuksen huostaan. Tämä on tiettävästi ainoa luotettava tapa jättää puoliso muusikon vahdittavaksi.

Venus turkiksissa kirjana, elokuvana, näytelmänä - Leopold von Sacher-Masoch

Venus turkiksissa kirjana, elokuvana, näytelmänä - Leopold von Sacher-Masoch. Polanskin Venus in fur filmatisointi tuoreessa muistissa. Mutta mikä kirja oli tuon leffan, näytelmän takana?
Olen ollut kaks päivää kirjamessuilla ja viettänyt aikaa myös herran Leopold von Sacher-Masoch kansa.

Venus in furs ( 1969 ) oli aika hölmö rakkausfilmi. Masokismin suuren isän Leopoldin kirjaan perustuva kulttifilmi on Jess Francon käsialaa. Jess on ollut suosikkini kauan - ainakin Christopher Leen kautta - kuinka aito olikaan heidän yhteinen Dracula-filmi - jossa oli myös Klasu siis tuttavallisesti Klaus Kinski mukana. 



Venus in furs filmatisointi on valitettavan sekstistisen sensuroitua - vain naisia näytetään. Mutta toisaalta - sulttaani Klasu Kinski sidottuna tyrmässä valkoisessa kaftaanissa, häikäisevän sinisin silmin kipua hikoilemassa, ja aamua odottamassa - siinä naisen mielikuvitus vallan lepää. Ja laukkaa ;) Paikoitellen Rion karnevaalien kuvaus on yhtä halpaa kuin turistilla - siis typerän zoomin käyttöä editoimatta, mutta varsinkin astuessa tuntemattomnaa, sadomasokismiin, rakkauteen, hulluuteen, johonkin uuteen ja outoon kuva muuttuu kokeilevaksi, psykedeeliseksi. Mutta miksi jazz musiikki?? Miksei Velvet Underground??? Elokuvan ekstroissa Jess selittää ( ranskaksi englanninkielisin tekstein ) jazz muusikko Chet Bakerin Pariisissa (

tietenkin Pariisissa... ) lausuntoa mitä tapahtuu soolon aikana: ( olemme minun suomeksi sanottuna kuin haltioituneessa tilassa ), saat inspiraation, innostut jostakin jota rakastat tai jonka vain näet paikassa, koet tapahtumia juttuja asioita, joita et ole ennen kokenut, unenomaisesti, olemme kuin hukkumassa, ja koko elämä vilistää silmiesi edessä, sinun halusi, kaikki... Kun soolo loppuu, katsahdat, ja tuskin kolme minuuttia on kulunut. Tämä oli Francolle hieno idea. Ongelmaksi muodostui filmatisoinnissa, koska miespäähenkilö on musta muusikko, ja naispäähenkilö valkoinen syöjätär. Koska amerikassa ei oltu vielä vapaan ja villin 1960-luvun lopulla valmiita sellaiseen, kahden rodun väliseen rakkauteen!

kerrankin nämä tyhmät mainokset osuvat kohalleen ;)

   Leopold von Sacher-Masoch Kirjasampo.fi
 Venus turkiksissa Kirjasampo.fi

Jesús Franco IMDb

Leopold von Sacher-Masoch wikissä

vitsiä kerrakseen, sketsiä virrakseen, alama valmistautua Udo Kier viikkoon ja Hallloweeniin

Unohtakaa 50 Shades of Gray, J. P. Koskinen: Paholaisen vasara on parempi kirja sadomasokismista

Unohtakaa 50 Shades of Gray, J. P. Koskinen: Paholaisen vasara on parempi kirja sadomasokismista kuten se oli aidoimmillaan 1980-190-luvulla, mutta sitten tuli mukaan AIDS ja hepatiitit. Ehkä siksi sadomason piti muuttua täksi. Elokuvana 9 ja puoli viikkoa on parempi. Ja missä on Sihteeri elokuva bluray?? Unohtakaa 50 Shades of Gray, J. P. Koskinen: Paholaisen vasara on parempi kirja sadomasokismista

2013: Fifty Shades of Grey. Sidottu. Elävä arkisto: Kuraa!

Tämä kirja teki sm:lle saman kuin hitleri puolalle. Fifty Shades of Grey. Sidottu. Elävä arkisto: Kuraa! Huonosti kirjoitettu pehmopornokirja villitsi kotiäitejä ympäri maailman Julkaistu 01.03.2013 - 15:16. Päivitetty 31.10.2013 - 15:27


" Vuonna 2012 miljoonat naiset lukivat pehmopornokirjaa "Fifty Shades of Grey". Arvostelijat ihmettelivät Harry Pottereitakin nopeammin myyneen kirjan suosiota: se oli älyttömän huonosti kirjoitettu eikä sen kliseinen juonikuvio tuonut mitään uutta pehmopornomaailmaan. ”Tää kirja on ihan uskomatonta kuraa, tää on älyttömän huonosti kirjoitettu ja tää sisältää äärimmäisen epäuskottavia juonenkäänteitä”, juontaa Jaakko Karhu A-Studio Streamin jakson, jossa aiheena on brittiläisen E.L. Jamesin kirjoittama ”Fifty Shades of Grey”. Suomeksi kirja kantaa nimeä ”Sidottu”."

1990-luvulla Veronika esitteli lintukotolaisille sadomasokismia

1990-luvulla Veronika esitteli lintukotolaisille sadomasokismia. 30.09.1997 Seksin ammattilainen ja tutkija väittelevät seksityöstä Timo Harakan johdolla. Prostituutio on muuttunut yhä näkyvämmäksi – pitäisikö maksullisten naisten saada oma katu, jolla toimia? Ennen kadulla ja myöhemmin sadomasokistisessa dominapalvelussa töitä tekevä Veronica ymmärtää miesten tarpeen ostaa seksiä: onhan heillä tarve vaihtaa myös vanha auto uuteen sen jälkeen, kun ensimmäinen on ajettu loppuun. Veronica ehdottaakin, että naiset saisivat oman kadun Sörnäisistä. Tutkija Sari Näre ei usko, että naisten oma katu poistaisi ongelman, sillä miehiä kulkee muuallakin kaupungissa. Hän on huolissaan siitä, miten seksin ostaminen vaikuttaa ympäristöön, kun satunnaisilta naisilta kysellään hintoja.

Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. VALO-lehden Hunter S. Thompsonin Pelkoa ja inhoa Saigonissa

Ehtoolla pölhöpurkissa filmiversio. Muistakaa laitta hellekypärät! Tuubissa Gonzo journalismia! Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Mitä. Tässähän on uusi kansi.

Hunter S. Thompson: Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa. Ehtoolla pölhöpurkissa filmiversio. Muistakaa laittaa hellekypärät! Tuubissa Gonzo journalismia!






Avaan VALO n:o 3 / 1985 uusi suomalainen aikakausi -nimisen lehden. Kannessa on kuva Frankensteinin hirviöstä, absintin vihreässä meikissään, ja vieressään on otsikko Frankensteinin taru - hirviötä metsästämässä.


Kannessa on lisäksi erilaisia kasaridrinkkejä mustaa taustaa vasten, sekä Hunter S. Thompsonin Pelkoa ja inhoa Saigonissa. Aivan oikein, ahdistuneen gonzo-journalismin huurteinen isäpappa safarihatussaan kuuluu tämän tamperelaisen lehdykän kirjoittajiin. Mukana on upea juttu Divinestä [ = John Waters -elokuvien kiistaton 150-kiloinen transvestiittitähti joka 80-luvun puolivälissä esiintyi diskon kuningattarena kotikonnuillammekin ]. Lisäksi kerrotaan noin Oulun kokoisesta kaupungista, jossa " keskiluokka ajaa Polski Fiatilla töihin ja iltapäivällä takaisin. "


Kaupungin nimi on Auschwitz.


Sääli, ettei VALOn tyylisiä lehtiä - eikä journalismia - enää ole. Hätkähtäen katson mielisairaalan potilaitten tekemään taidetta - yksi kuvista näyttää aivan samalta kuin L. Onervan työ joka julkaistiin postikorttinakin. Mutta palaan Frankensteinin taruun. Mikko Apunen niminen toimittaja on sekä kirjoittanut että kuvannut oikeata Frankensteinin linnaa. Tuossa alkemistien kehdossa on syntynyt " keinotekoisesta ihmisestä haaveillut " Johann Konrad Dippel (1673-1734).



Kuinka upeata on lukea kuinka Dippel " halusi ostaa koko linnan alkemistisia salaisuuksiaan vastaan ja tehdä linnasta jättiläiskokoisen laboratorion. -- Reilut sata vuotta Dippelin kuoleman jälkeen englantilainen kirjailijatar näkee omituisen painajaisunen tiedemiehestä, joka luo ihmisen ruumiin osista." Linna näyttää upealta, kotoisalta... ajattelen ilkikurisesti...... .... mutta pysäytän työni. Koneeni ulvahtaa kiinni kuin peto kaltereitten väärällä puolella, voitettuna, ja alistettuna, mutta kuin tietäen, että näinä hiljaisina aikoina, kun koneeni saa levätä, se kerää voimaa, se kerää voimaa, näen unissa ja sarjakuvissa ja painajaisissani, ja tunnen kuinka se uhmaa minua, ja kääntyy lopulta minua vastaani. Rakas?

2012: Kazakstaniasta kajahtaa – muutakin kuin Borat: Sergei Lukjanenko: Yöpartio.

Kazakstaniasta kajahtaa – muutakin kuin Borat: Sergei Lukjanenko: Yöpartio. Alkuteos: Notšnoi Dozor, suomentanut Arto Konttinen, 2012.


Itse ostin tämän kovakantisen vampyyri/fantasiakirjan Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen (VTKK) perinteellisestä venäläisestä joulumyyjäiset -tapahtumasta nimeltä joulujarmarkka – olihan takakannen mainoslauseen kirjoittanut itse Tarantino!


Halusin jotain paikallista ja hyvää luettavaa, joka potkii tuolin alta. Onhan Kaukaasiassa ja Äiti Venäjällä upea fantasian, kauhun ja absurdismin viitta, upeita ajattelijoita ja kirjailijoita – ja samalla hyvin jyrkkä koneisto joka tapaa toimittajia ja myös eläinten oikeudet on niin ja näin – eli päin persettä. Mitä saa sanoa, ja mitä kirjoittaa Klonkun talutushihnassa? Mitä kaikkea fantasia sisältää, ja eri toten vampyyrit, mitä symboloivat…



” Yöpartio on poikkeuksellisen vahva eepos.” sanoi innostuneena Quentin Tarantino.



"Ainutlaatuinen! Häkellyttävä sekoitus Dostojevskia ja Dawn of the Deadia!"  New Statesman.



”Tähtien sota kohtaa Moskovan vampyyrit… sen pirulliset käänteet pursuavat sairasta, lihanhimoista riemua.” – New York Times.



” Moskovan kaduilla, tavallisten ihmisten keskuudessa, vaeltavat Muihin kuuluvat - velhot, noidat ja vampyyrit - joista osa on Valon, osa Pimeyden puolella. Normaalin ihmisten maailman lisäksi Muihin kuuluvat voivat halutessaan siirtyä Hämärään, joka on ihmisille näkymätön tietoisuuden tila. Aikoinaan osapuolet sotivat toisiaan vastaan, ja kun maailma oli tuhon partaalla, solmittiin hauras aselepo. Valon voimat muodostivat Yöpartion, joka pyrkii rajoittamaan Pimeyden voimien toimintaa, etteivät esimerkiksi vampyyrit metsästä ihmisiä luvatta. Pimeyden voimat taas muodostivat Päiväpartion, joka valvoo Yöpartion toimintaa. Antonin, Yöpartioon kuuluvan keskitasoisen velhon on karaistuttava tai hän menettää järkensä. Kaikki juonittelut, kompromissit, moraaliset dilemmat ja loputon työnteko raastavat hermoja. Eräänä iltana Anton huomaa metrossa nuoren naisen, jonka päälle on langetettu niin voimakas kirous, että se uhkaa raunioittaa koko Moskovan. Anton joutuu mukaan peliin, joka ylittää hänen kykynsä.



Tetralogian ensimmäinen osa Yöpartio on omaperäinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua. Se on Venäjällä kulttikirjan maineessa – suositumpi kuin Taru sormusten herrasta ja Harry Potter. Maailmanmaine alkoi kirjaan perustuvasta venäläisestä elokuvasta v. 2004 (ohj. Timur Bekmambetov) ja elokuvan jenkkilevitys vuonna 2006 räjäytti pankin.



Nykyään päätoiminen kirjailija Sergei Lukjanenko (s. 1978 Kazakstanissa) on alun perin ammatiltaan psykiatri. Hän on saanut lähes 50 kirjallisuuspalkintoa ja hänen teoksiaan on käännetty mm. saksaksi, englanniksi ja ruotsiksi, tsekiksi, puolaksi ja ukrainaksi sekä useille Kaukoidän kielille.(Into)”

Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö

Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö. Tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa ilman juonipaljastuksia… Despentes on eräs suosikkikirjailijoistani – täysin vapaa – myös äärivasemmistolaisesta yksioikoisesta fanaattisuudesta. Tai minkään tahon. Tärkeä kirja meidän ajastamme – jos 70-luvulla sankarimme oli Ulrike Meinhof, niin nykyään sankarin tai marttyrin metsästys on vaivalloisempaa. Todella vallankumoukselliset terroristit vaikuttavat olevan vain ties minkä tahon pelinappuloita ja marionetteja, kertakäyttöisiä, helposti uhrattavissa. Tytön nimi Valentinen nimi sopii oivasti englanninkielisessä kaanonissa Valentine´s Massacre tai St Valentine´s Day massacre.



Erityisen julmasti Despentes kirjoitta keksinkertaisista ( keskinkertaisista?) kirjailijoista, jotka non stop googlaavat itseään, julkaisevat naurettavan mahtipontisia Wikipedia -sivujaan ja arvioivat erinomaisiksi omia teoksiaan eri kirjallisuusblogeissa salanimillään… Mutta kukaan ei pääse helpolla Despentesin auki viiltämässä yhteiskuntakuvauksessa. Hyeena on saanut nimensä luultavasti kuten Numeromurhat elokuvan naispuolinen kova kyttä – hyeenoissa kun naaraat kasvattavat valepeniksen. Gootit ilakoivat liian riehakkaasti – täysin vakaumuksensa vastaisesti. Lesbot harrastavat turruttavaa loputonta ryhmäseksiä orgioissa. Sodoma ja Gomorra – mitä vitun välii? Perheet, uusioperheet, seksi, seksuaalisuus, sukupuolisuus. Ääliöt pomot, pelokkaat vanhemmat, juuret, väkivalta, botox, huumeet ja anarkia, iPod mutta I paid…



Vakoojatarinan seurannat, raportit ja takaa-ajokohtaukset tuovat mieleen ihanan ja hurjan Sergei Lukjanenko: Yöpartio kirjan, mutta Despentes kirjoittaa realismia.



” Maailmanlopun tyttö on verellä piirretty roadmovie ja ultra-ajankohtainen rikosromaani, joka läpäisee Länsi-Euroopan sosiaalisen makrokosmoksen kaikki luokat aina botox-snobeista äärivasemmistolaisiin ja neofasisteista slummien islamisteihin. Despentesin terävä yhteiskuntasatiiri syövyttää tiensä läpi julkisivujen ja kuvaa raadollisen tarkasti nyky-Euroopan vaiettuja julmuuksia.

Maailmanlopun tyttö voitti arvostetun Renaudot-palkinnon vuonna 2010.
(Like)”

2012: Micael Dahlén: Ihmispedot, kirjamessut 2012 . ” Ennen Viiltäjä-Jackia tuskin oli sanomalehtiä.”

 Micael Dahlén: Ihmispedot Alkuteos: Monster, 2011. Suom. Tuija Tuomaala. Atena 2012. Kun Micael katsoo mustaan kuiluun [ Mansonin mustissa silmissä ], myös kuilu katsoo takaisin – Charles Mansonin [ tuttavallisesti vain Charlie ] mustista silmistä heijastuu Dahlénin katse.

Kiinnostuin Micael Dahlénista kun näin tämän innostuneen pforessoorin haastattalun ruotsalaisesta tv ohjelmasta jossa herra esiintyi tapansa mukaan kynnet lakattuina mustiksi… Jäin koukkuun – hän tekee itsestään kiinnostavan hullun tiedemiehen: tukka pystössä hän saa aikaan jotain mitä rivikansalainen ainakin julkisesti pitää vaarallisena…  Dahlén hakee kirjassaan fänien, faneuden merkitystä, ja jäljittää sanaa fanaattinen, joka oli herran mukaan tullut englannin kieleen 1500-luvulla kuvaamaan käytöstä , jota leimasi  ”äärimmäinen innostus ja usein voimakas, kritiikitön omistautuminen”, luultavasti latinan kielen sanasta fanaticus: ”järjettömästi mutta jumalaisesti hurmiotunut.”

Nykyään ( tätä kirjoittaessa vuosi 2012 )  sosiaalinen media kertoo ihmisyydestä – tai sen puutteesta paljon. Kuka tahansa voi tehdä profiilin. Tai yrittää profiloida. Kultti ja seuraajat. Pimeämpi puoli. Tajunnan alkemistit. Kukkaisaika on lopullisesti ohitse. Kaikki on heikun keikun, Helter Skelter.

Helsingin Kirjamessuilla 2012 Dahlén muistelee kohtauksiaan Charlien kanssa – kuin Clarise ja Hannibal..

Hurjin kohtaus Dahlénin ja Mansonin välillä on kun professori kysyy miten hän haluaisi ihmisten näkevän hänet.

”Peilistä.”

Olemme jossain Twin Peaks sarjan tuolla puolen.  Niin Dahlén kuin Despentes kumpikin huomioi kirjassaan Twilight -vampyyrivillityksen. Dahlénin mielestä ei ole ehkä sattumaa että Edward ja muut modernit vampyyrit ottavat kilometrin pituisia loikkia, lentävät, ja lukevat ajatuksia. ”Hehän ovat tappajia” joilla on ”yli-inhimilliset voimat ja jotka herättävät himomme ja ihailumme”. 2000-luvulle siirretyt vanhan ajan vampyyrit ovat ehkä oire ajastamme ” jossa murhaajat harhailevat maailmassa ja tulevat luoksemme 17 kertaa viikossa ja jossa monista heistä tulee kaikkien tuntemia nimiä ja brändejä ja he synnyttävät virtuaalista liiketoimintaa meidän heitä kohtaan tuntemamme kiinnostuksen ympärille. ”

Mitkä yli-inhimilliset piirteet liitämme murhaajiin? ”Ehkä pimeän pelkomme ei ollutkaan niin irrationaalista. ”

verkostossa Eräs Nicolas huomioi kaikkien hirviöelokuvien (Dracula, Frankestein, Tohtori Jekyll ja herra Hyde, Muumio, Kärpänen, Näkymötön mies ) olevan tragedioita, vertauskuvia rikkinäisistä ihmisitä ja pakkomielteistä.

” Ennen Viiltäjä-Jackia tuskin oli sanomalehtiä.”

Elisabeth Bathory ja muut historiamme aateliset murhaajat, ihmishirviöt ja pedot ” Murhaajia, jotka olivat riittävän varakkaita rahoittamaan murhansa ja nousemaan lain yläpuolelle.   ”

Kirjailijoita: Micael Dahlén: Ihmispedot, kirjamessut 2012.

Kirja Ihmispedot Kirjamessujen esittelyssä

Kirjan kansi on poikkeuksellisesti kangasta, kuin pellavaa, ja siinä on valtava punainen kädenjälki. Se ei ole pelkästään verinen allekirjoitus, vaan myös osa kaanonia, kalliomaalausta, johon tuon ajan maalari painoi jälkensä. Muistan lapsuudessani Odysseuksen jossa oli myös verinen / punainen kädenjälki. Kun oman kätensä painaa kannen päälle, huomaa, että jälki on samankokoinen.

Virginie Despentes: Maailmanlopun tyttö, Sergei Lukjanenko: Yöpartio, John Waters: Shokkiarvo, ja Micael Dahlén: Ihmispedot  ja muut yllämainitut ovat mukavaa, karmivaa matkalukemista. Matkalla minuuteen, pahuuteen, ihmiseen, ruotsin risteilylle, ihmisyyteen – tuonne jonnekin.