Toisaalta Valo on entinen kyttä (komisario, miksi hän lopetti voimissa?) jolla on arvomaailma kohillaan, kun otti kontolleen, nautinnokseen pienen osto- ja myyntiliikkeen. 90-luvulla. Kun omistajan kadotti tämän maailman taajuuksilta Alzheimer ja syöpä. Vanhaa kaunista tavaraa myyvä heppu viehättävässä Vallilassa. Ennen kuin kaikkien liikkeiden akkunoissa luki vintage.
Voisimme miltei yhtä hyvin olla 2000-luvun alussakin, paitsi ysäriä on vielä faksit, vekselit, lama, tuoreitten mainosradioitten tauoton hölinä ja Corona baari, jota ei ole revitty maan tasalla. Hassua, että uusi Corona baari ja uusi elokuvateatteri kuten Andorra, joka sijaitsi Coronan alakerrassa, rakennetaan kompleksina - Vallilaan, Vallilan teollisuusalueelle. Tässä ollaan luultavasti Vallilan Bermudan kolmiossa: ei ihan puu-Vallilassa, mutta Meiran tehdas tuoksuu kotoisasti ja vahvasti kahvipaahtimolta, ja alue ehkä loppuu Vallilan kirjastoon. Ainakin ollaan selkeästi Vallilassa - ei Harjussa, ei Pasilassa, ei Hermannissa eikä Käpylässä.
Asiaan. Tämä voisi toimia myös näytelmänä, kuten Rikinkeltainen taivas, jonka näytelmäversiota kävin tiiraamassa Kansallisteatterissa taannoin tiuhaan. Itse Kjell Westön samanniminen romaani ei tullut mieleen, mutta sen raikas dramatisointi. Tässä kenties sopisi toisenlainen, surullinen, rauhallinen moodi, tunnelma, ja pilkahdukset menneiseen. Mikä ettei myös leffa tai Elisa Viihde Viaplayn sarja. Vaikka toki kirjana sinänsä toimii.
Aina kun ohitin West Endin alkoi Pet Shop Boysien piisi West End Girls soida päässä, ja nauratti. Tässä se on päässyt kirjan nimeksi, sekä aloitukseksi, lainaukseksi. Motoksi. Eli miehet eivät ole ihan Marsista, mutta East Endista kuitenkin. Noin niinku lontoolaisittain mittattuna. Pet Shop Boysissa on myös haikeutta, toiseutta, slaavilaista melankoliaa.
Valo ei ole kasarisarjan antiikidekkari luimuri roisto Lovejoy, Darwin paratkoon!, sillä Valo ei ole naurettava, eikä täynnä itsenään. Hän on hillittty, ainakin näyttämästä julkisesti tunteitaan (kädestä pitäminen, pusuttelu) uuden partnerinsa kanssa. Koska 90-luvullakin oli vielä tekemistä homofobian kanssa. Tämä ei liene sen kummempi juonenpaljastus - kirjan takakannessa lukee, että uusi miesystävä. Joka on varsinainen maailmanmies, ja kuin kala vedessä jokaisessa pippalossa ja seurassa.
Mutta onko kirjan nimi hyvä tai osuva. Minut se ainakin heittää tuolle West End ja East End -jakoon, Helsingissä, ja Espoossa on myös samanlaisia jakoja....
Vuoropuhelu on uskottavaa, se on helpon kuuloista, luonnollisen kuuloista. Ajankuvassa näkyy kansainvälisyys, kuinka halutaan ulkomaille töihin, mutta toisaalta taas Suomeenkin, Nokialle. Taidemaailman murroksista kertoo, kuinka museon johtaja on pr-ihminen vimpan päälle, kun liehuttaa Guccissa itsenäisyyspäivän juhlissa linnassa, eikä skutsissa, mettässä. Että tietynlainen amerikkalaisuus ja mannernaisuus, että ollaan hymyillen äänessä, asioiden keskiössä, eikä kyyhötetä kiulu päässä suota kuokkiessa.
Sain tämän kirjan BOD:ltä kun pyysin, kiitos siitä. Tämä onkin ainoa kirja, jonka olen kustantajilta saanut tänä vuonna. Vaikka olen lukenut 95 kirjaa tätä vuonna, ja kaikista kirjoittanut edes vähän Instagram tililleni Kirjahullun kirjahylly sekä myös GoodReadsin tililleni Satu Ylavaara. Minulla ei olisi ollut varaa ostaa 95 kirjaa, joten suurin osa on lukupalveluista (Nextory, Storytel, BookBeat ja Supla) kuukausivuokralla. Ostan myös omaksi Elisa Kirjan ääni- ja sähkökirjoja, kuten Gabriel Korven seuraavan Valo-dekkarin. Täydellinen päivä.
Toivotan Valolle valoisaa tulevaa! Olisi tämä voinut sopia myös Nastamuumion, Liken tai Sitruunan kustannettavaksi, myös.
Suomalaisittain vääntää (minä ainakin) nimet aina sukunimi ensin, ikään kuin vieläkin sukunimi tarkoittaisi maataloa tai sukutilaa, jossa asuu. Että Tannerin Ursula, Cederin suku, Cederin museo.
Kirjasta taustatietoa BOD:n sivulta:
Julkaistu: 22.07.2020
Takakannesta:
"West Endin tytöt on 90-luvun Helsinkiin sijoittuva kepeä, surumielinen ja nopealukuinen rikosromaani. Valo on entinen poliisi, joka hoitaa perimäänsä osto- ja myyntiliikettä ja siinä sivussa muitakin liiketoimia. Kun Valoa pyydetään tutkimaan vuosikymmenen takaista museonjohtajan murhaa, hän joutuu kasvokkain myös omien kipeiden muistojensa kanssa. Kuka oli Ursula Tanner ja kuka halusi hänen kuolevan? Ja onko Valon oman tunnelin päässä valoa - edes uuden miesystävän kautta? "
West Endin tytöt by Gabriel KorpiMy rating: 5 of 5 stars
torstai 3. kesäkuuta 2021
Suosittelen tätä dekkarikuun vallilalaista helmeä: Gabriel Korpi: West Endin tytöt (BOD, Books On Demand, 2020)
Suosittelen tätä dekkarikuun vallilalaista helmeä: Gabriel Korpi: West Endin tytöt (BOD, Books On Demand, 2020) on dekkari, joka on sekä cozy crimeä, eli leppoisa rikosromaani, josta puuttuu kidutuksen hirveydet kuten sahat ja nippusiteet, kenties.
Mutta se on myös kovaksikeitettyä. Onhan päähenkilö Valo kuin film noirin yksityisetsivä, jonka luokse kävelee kohtalokas nainen, femme fatale, mutta juoni ei etene traditionaalisesti. Nainen on Kati Glad, onnekas, mutta tuttu radioääni, joka näyttää valokuvaa, jossa on edellisellä vuosikymmenellä, kasarilla, jonkun pojan kanssa kaulakkain, ehkä festareilla. Myös Valolla on ollut tuolloin mustat huulet, mielenkiintoista, mutta vain klubeissa, Suomen ulkopuolella. Ehkäpä sipunlinkuoritekniikalla valoitetaan Valon menneisyyttä.
Gladin näyttämässä kuvassa on myös Oskari, jota syytettiin Ursula Tannerin murhasta. Mutta Oskari ehti tehdä itsemurhan sellissä. Millainen tuo Ursula Tannerin keissi oli? On? Kuka oli syyllinen, oliko se Oskari. Sen saa Valo selvittää.
Toisaalta Valo on entinen kyttä (komisario, miksi hän lopetti voimissa?) jolla on arvomaailma kohillaan, kun otti kontolleen, nautinnokseen pienen osto- ja myyntiliikkeen. 90-luvulla. Kun omistajan kadotti tämän maailman taajuuksilta Alzheimer ja syöpä. Vanhaa kaunista tavaraa myyvä heppu viehättävässä Vallilassa. Ennen kuin kaikkien liikkeiden akkunoissa luki vintage.
Voisimme miltei yhtä hyvin olla 2000-luvun alussakin, paitsi ysäriä on vielä faksit, vekselit, lama, tuoreitten mainosradioitten tauoton hölinä ja Corona baari, jota ei ole revitty maan tasalla. Hassua, että uusi Corona baari ja uusi elokuvateatteri kuten Andorra, joka sijaitsi Coronan alakerrassa, rakennetaan kompleksina - Vallilaan, Vallilan teollisuusalueelle. Tässä ollaan luultavasti Vallilan Bermudan kolmiossa: ei ihan puu-Vallilassa, mutta Meiran tehdas tuoksuu kotoisasti ja vahvasti kahvipaahtimolta, ja alue ehkä loppuu Vallilan kirjastoon. Ainakin ollaan selkeästi Vallilassa - ei Harjussa, ei Pasilassa, ei Hermannissa eikä Käpylässä.
Asiaan. Tämä voisi toimia myös näytelmänä, kuten Rikinkeltainen taivas, jonka näytelmäversiota kävin tiiraamassa Kansallisteatterissa taannoin tiuhaan. Itse Kjell Westön samanniminen romaani ei tullut mieleen, mutta sen raikas dramatisointi. Tässä kenties sopisi toisenlainen, surullinen, rauhallinen moodi, tunnelma, ja pilkahdukset menneiseen. Mikä ettei myös leffa tai Elisa Viihde Viaplayn sarja. Vaikka toki kirjana sinänsä toimii.
Aina kun ohitin West Endin alkoi Pet Shop Boysien piisi West End Girls soida päässä, ja nauratti. Tässä se on päässyt kirjan nimeksi, sekä aloitukseksi, lainaukseksi. Motoksi. Eli miehet eivät ole ihan Marsista, mutta East Endista kuitenkin. Noin niinku lontoolaisittain mittattuna. Pet Shop Boysissa on myös haikeutta, toiseutta, slaavilaista melankoliaa.
Valo ei ole kasarisarjan antiikidekkari luimuri roisto Lovejoy, Darwin paratkoon!, sillä Valo ei ole naurettava, eikä täynnä itsenään. Hän on hillittty, ainakin näyttämästä julkisesti tunteitaan (kädestä pitäminen, pusuttelu) uuden partnerinsa kanssa. Koska 90-luvullakin oli vielä tekemistä homofobian kanssa. Tämä ei liene sen kummempi juonenpaljastus - kirjan takakannessa lukee, että uusi miesystävä. Joka on varsinainen maailmanmies, ja kuin kala vedessä jokaisessa pippalossa ja seurassa.
Mutta onko kirjan nimi hyvä tai osuva. Minut se ainakin heittää tuolle West End ja East End -jakoon, Helsingissä, ja Espoossa on myös samanlaisia jakoja....
Sain tämän kirjan BOD:ltä kun pyysin, kiitos siitä. Tämä onkin ainoa kirja, jonka olen kustantajilta saanut tänä vuonna. Vaikka olen lukenut 95 kirjaa tätä vuonna, ja kaikista kirjoittanut edes vähän Instagram tililleni Kirjahullun kirjahylly sekä myös GoodReadsin tililleni Satu Ylavaara. Minulla ei olisi ollut varaa ostaa 95 kirjaa, joten suurin osa on lukupalveluista (Nextory, Storytel, BookBeat ja Supla) kuukausivuokralla. Ostan myös omaksi Elisa Kirjan ääni- ja sähkökirjoja, kuten Gabriel Korven seuraavan Valo-dekkarin. Täydellinen päivä.
Toivotan Valolle valoisaa tulevaa! Olisi tämä voinut sopia myös Nastamuumion, Liken tai Sitruunan kustannettavaksi, myös.
Kirjasta taustatietoa BOD:n sivulta:
Julkaistu: 22.07.2020
Takakannesta:
"West Endin tytöt on 90-luvun Helsinkiin sijoittuva kepeä, surumielinen ja nopealukuinen rikosromaani. Valo on entinen poliisi, joka hoitaa perimäänsä osto- ja myyntiliikettä ja siinä sivussa muitakin liiketoimia. Kun Valoa pyydetään tutkimaan vuosikymmenen takaista museonjohtajan murhaa, hän joutuu kasvokkain myös omien kipeiden muistojensa kanssa. Kuka oli Ursula Tanner ja kuka halusi hänen kuolevan? Ja onko Valon oman tunnelin päässä valoa - edes uuden miesystävän kautta? "
Satu Ylavaara klo 23.18
Kirjabloki. Kirjahullun kirjahyllystä
Satu Ylävaaran kirjahylly. Lisään tänne kirjailijakuvia ja muuta kun maailma paranee. Ellei, niin silti paikka kirjahyllyille ja kirjahulluille...
http://kirjabloki.blogspot.com/2021/0...
View all my reviews
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.