torstai 5. kesäkuuta 2025

Luetut kirjat 60/2025: Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023 🍓🍓🍓🍓. Aloitin hyvänolon kirjan

Luetut kirjat 60/2025: Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023. Aloitin hyvänolon kirjan, jossa päähenkilö Aina hakeutuu maalle, Kielokoskelle, kirjastonhoitajaksi, myös hoitamaan suruaan. Ällöttävän räköttävän rakin kanssa jonka antaa kusta minne tahansa. Suomessa hylätään 2000 kissaa, niin eläinten kunnioitusta, rakkautta voisi välillä kirjoissakin olla rescue-kissojen adoptoimisella. Lisäksi eläimet voisi jättää pois lautaselta - eihän lautaselle laiteta muitakaan perheenjäseniä. Kirjailija ilmeisesti haluaa luoda kaaosta aikaan kun rakki säntäilee ja tuhoaa mitä tahansa, kun ei ole vaivauduttu kouluttamaan vaan pidetty leluna. Rakki ei tottele käskyjä. Mikä siinä on, ettei talutushihnaa vaivauduta käyttämään, vaan rakin annetaan riehua missä ja miten vain.


Kirja on humoristinen, vertaukset saavat hekottelemaan. Aina tekee surutyötä. Hän on kirja-alalla jo toisessa polvessa. Ironisesti ja lämmöllä kuvataan miten kirja-alaa ja suomalaista solidaarista ylpeyttä, kirjastoa, ajetaan alas. Tässä tapauksessa kirjastoa käytetään muuhun kuin kirjoihin kun on zumbaa ja burleskia. Uusia kirjoja ei ole eikä tule. On muutoksen tuulia, on kuntaliitosta. On kierrätyskeskusta. Kotoisa ja haikea kirja. Toisaalta naisen euro työmarkkinoilla - kun joutuu tekemään kolmea työtä, joista tulisi palkkaa tarpeeksi elämiseen. 05.-06.06.2025


#Liina Putkonen #Unohdettujenunelmienkirjasto #Tammenkirjat #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #kirjahullunkirjahyllystä2025 


Alastonuinnit eivät ole amerikkalaista skinnydippausta vai mikähän typerä termi se olikaan, vaan hyvin suomalaista, kuin mustavalkoisessa Suomi-filmissä, jossa on ihana kesä, jonka kepeys ja toivo kimmeltää lammen pinnalla välkkeinä. Sopii myös Pride-lukemiseksi. Trooppeina on hitusen Kotiopettajattaren romaania, joka toki löytyy myös kirjaston klassikkohyllystä, sekä Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Bridget Jonesinkin versio tulee mieleen "souturetkellä".


Romantiikan, höpsöttelyn ja hötön lisäksi on vakavampaa, sairauksia, surua, ja miesten tekemä väkivalta naisia kohtaan. Ja naisia, jotka puolustavat naisia. Womanger. 


Mukavuutta, retroa ja nostalgiaa luo mm Finnhits ja tiikerikakut. Mukava kokoelma viihdettä, traumaa, toivoa ja ihan asiaakin nykypänä kun kaikesta leikataan eikä kylällä ole apteekkiakaan. Vaikka tämä ei dekkari, on siinä mysteeriä ja suljettua huonetta, ja muistuttaa Agatha Christien yhtä kirjaa josta olen nauttinut myös leffana. 


Ehkä myös vähän Rebekkaa




Kansi: Eevaliina Rusanen

Kannen kuvitus: Heli Hyppönen.




Lainaus kirjasta s. 11:

" Vielä eläessään äiti teki töitä, ei mehua. Hänellä oli oma kustantamo, jonka pyörittämisestä hän nautti enemmän kuin mistään. Senkin Aina ymmärsi onneksi vasta aikuisiässä. Perinteinen perhearki ei ollut äidin elämää, vaikka Aina olikin hänen mestariteoksensa. Siitä äiti oli jaksanut aina muistuttaa, vaikka vanhemman rooli oli tupannut unohtumaan.

Aina nyppäsi toisen silmun ja pisti sen suuhunsa. Hän halusi muuta pureskeltavaa kuin menneisyytensä. Sureminen oli rasittavaa mylläämistä, kuin sekoilisi vanhan ullakon hämärässä törmäillen kipeästi milloin mihinkin vanhaan tavaraan, jonka oli jo unohtanut. "



Lainaus kirjasta s. 21:

" Peppilotta tepasteli ulko-ovelle, kolautti sen perässään kiinni ja jätti Ainan yksin hiljaiseen, kaltoinkohdeltuun kirjastoparkaan. 2–0 Peppilotalle, Aina huokasi.

Hän palasi kirjahyllyjen luo ja silitti niiden pintaa. Voi teitä, syrjään sysättyjä. Ei täällä tarvittu kirjastovirkailijaa, vaan hautausurakoitsijaa: Lepää rauhassa lukemisen ilo, palvelit hyvin aikasi. Nyt liikkuvat lantiot, eivät aivosolut. "






Lainaukset ja muunnelmat Astrid Lindgrenin teoksesta Ronja, ryövärintytär on suomentanut Tuula Taanila (WSOY, 1981).

Lainaus Aaro Hellaakosken Jääpeili-kokoelman runosta ”Keväinen junamatka” (Otava, 1928).

Sitaatti ”Lyhyesti”-runosta, joka on kokoelmasta Huojuvat keulat (WSOY, 1946).

Sitaatti ”Tuhlaajat”-runosta on ilmestynyt kokoelmassa Elegiasta oodiin (Karisto, 1921).

Lainaus Uuno Kailaan Silmästä silmään -kokoelman runosta ”Karavaani” (Schildt, 1926).

Lainauksen Edith Södergranin Levottomia unia-kokoelman runosta ”Neidon kuolema” on suomentanut Uuno Kailas (Tulenkantajain osakeyhtiö, 1929).

Lainaukset ja muunnelmat runosta ”Elämä” ovat peräisin samasta kokoelmasta.


ISBN 978-952-04-5285-8



tiistai 3. kesäkuuta 2025

Mukava paketti purjehti tänään kirjahyllyyni, kiitos! Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, Otava 2025. 03.06.2025

 

Mukava paketti purjehti tänään kirjahyllyyni, kiitos. Kirja saatu kirjailijalta kustantamon kautta. Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, Otava 2025. 03.06.2025

#KaarinaGriffiths #Tuulisolmut #TuulisolmutDekkari #TuulisolmutRomaani #Tuulisolmut2025 #dekkari @kaarinagriffiths @otavankirjat #Otava #Otavankirjat #Otavankirjat2025 #CornwallMysteeri #Cornwall 

#kirjavuoReni2025 #kirjavuoteni2025 #kirjavuosi2025 #kirjahullunkirjahyllystä #kirjahullunkirjahyllystä2025

maanantai 2. kesäkuuta 2025

2021, 2025: Kehokauhua. Tämä jalka ei ole minun. Antologia. 🎃🎃🎃 Storytelin sähkökirja

 

Kehokauhua. Tämä jalka ei ole minun. Antologia. Storytelin sähkökirja. 🎃🎃🎃 Kadotin tämän kirjanmerkin, niin uudelleen nostin. Jännä juttu kun tänään Vitun ruma kirjassa oli myös dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. 

 #tbr #lukulistalle2021 #lukulistalle #tämäjalkaeioleminun 15.06.2021


  Tämä jalka ei ole minun – kauhuja omasta kehosta, Tajunta Media, 2017. Kotimainen kehokauhuisten novellien kavalkaadi on pyörinyt henkisellä yöpöydällä lukemistona useammassakin lukuaikapalvelussa eri vuosina. Kun aina joku tilaus loppuu, niin vaihtaa sellaiseen palveluun, joka voimassa. Mutta ilman kirjanmerkkiä, joten pitää plarata missäköhän kohassa oli. Kun uusi profiili oli pitänyt keksiä... Antologian julkaisemisen jälkeen(kin) olen katsonut feminististä kehokauhua kuten RAW, Titane, Pahanhautoja, Substance, Ugly Stepsister, osaa useammankin kerran valkokankaalta, osa spessunäytöksissä, enskoissa, festareilla. Tämä on kuitenkin kokoelma johon on "kiva" palata, onhan kotimainen kauhu, kumma tai spefi nyt aina parempaa, uskottavampaa. 


  

    Kauhuja


    omasta


    kehosta



Taitto ja graafinen suunnittelu: Jyrki Pitkä.

Kansien kuvat: Jacques Fabien Gautier d’Agoty.

E-kirjapaino: Tajunta Media, 2017


#KehoKauhu #bodyhorror #antologia #kotimainen #novelli #kauhu #jännityskirjallisuus #jännitys 

#Tämäjalkaeioleminun #kauhujaomastakehosta #TajuntaMedia #TajuntaMedia2017 #sähkökirja 


SISÄLLYS

Katri Alatalo: Tämä jalka ei ole minun

Anni Nupponen: Lisko

Frida Maria Pessi: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

Jussi Katajala: Kappaleina

Artemis Kelosaari: Älköön mikään koskaan muuttuko

Lucilla Lin: Paratiisin siemen

M.A. Tyrskyluoto: Rakastaja

Eero Korpinen: Peter Smithin päiväkirjasta

Rimma Erkko: Boris Kuolematon

Janos Honkonen: Eläimet huutaa, ihmiset ei huuda

Shimo Suntila: Siemenpussit

Anu Korpinen: Yön labyrintti

Markus Koskimies: Lihan himo




Esipuhe 

Lainaus kirjasta s 6: 

" Ei ihme, että kehokauhu – englanniksi body horror – on kestosuosittu kauhun alagenre. Länsimainen ns. korkeakirjallisuus Apuleiuksesta Franz Kafkaan on täynnä erilaisia ”muodonmuutoksia”. Mary Shelley kirjoitti kuolleiden ruumiinosista kasaan ommellusta, rujouttaan häpeävästä Frankensteinin hirviöstä. Edgar Allan Poe ja H.P. Lovecraft, nuo vanhat vierautta ja kaaosta kammoavat neurootikot, loivat useita kehokauhuksi luokiteltavia kertomuksia. Clive Barker on suorastaan erikoistunut vääntelemään ihmisruumista jos jonkinlaisiin odottamattomiin olomuotoihin. Elokuvapuolella klassisimpia kehokauhuvisioita edustavat scifin ja kauhun yhteenliitokset, kuten The Thing, Alien-sarja sekä David Cronenbergin tuotanto (Kärpänen, The Brood, Dead Ringers…)


Karkeasti ottaen voi siis sanoa, että kehokauhutarinat ovat tarinoita mutaatioista (kun jotain olennaista puuttuu tai on liikaa), lois- tms. infektioista (kun jokin toinen asuu ruumiissasi), muodonmuutoksista, silpomisesta, rappeutumisesta, vääristymisestä, yleisestä rajojen rikkoutumisesta (groteskin syvin olemus). Lyhyesti, siitä kun tutuista tutummasta – omasta kehosta – tulee jotain vierasta. "



https://www.instagram.com/p/CQJ4hCttI-a/?igsh=MXYwampuMzc1MjAxcg==

Luetut kirjat 58/2025: Helena Waris: Railo, Storytel Original 2023 ⭐⭐⭐ sarjasta Metsänpeitossa #2


Luetut kirjat 58/2025: Helena Waris: Railo, Storytel Original 2023 ⭐⭐⭐. Railo on sarjasta Metsänpeitossa #2. Tänään, tai eilen luin loppuun sarjan aloituksen eli romaanin Saari. Julkaisupäivä 24.10.2023, siis sopivasti halloweenin aikaan. Luin sähkökirjana 01.-03.06.2025. 

Joo, tänään alkoi kesäkuu, pistin pitkän toppatakin takaisin päälle, on koleaa. Ei se mtn, lukeminen on mukavaa. Aloitin kirjan kun edellinen osa mukavasti yhdisti arkipäivää kuten erotarinaa, ja mökille menoa, jossa tulossa kenties kuumaa romanssia, on kansanuskoa ja on magiaa. Miten käy tämän jatkon kanssa? Kirja on lyhyt, 188 sivua, joten ei tule ähky. Sarjan nimi Metsänpeitossa on mielenkiintoinen kun on kotimaisesta kansanperinteestä, taruista ja myyteistä kiinnostunut, ellei peräti hurahtanut. 


Päähenkilö Terhi viettää syntymäpäiviään askeettisesti, hänellä on kyllä hyvää aviomiesmatskua oleva poikaystävä, joka haluaisi perheen perustaa. Mutta Terhi ei ole tullut raskaaksi näinä yritysvuosina. Haluaako hän edes. He ovat eronneet, mutta silti silloin tällöin tapaavat, lähinnä kiihkeissä merkeissä.

Terhi on Nissan. Juha on Audi. Jos barbiekielellä tiivistetään.



#HelenaWaris #Railo #Railoromaani  #StorytelOriginal #Metsänpeitossa2 #Metsänpeitossa 

#perinnetila #maaseutu #jännitys #jännityskirjallisuus #mytologia #kansanusko #fantasia #maaginenrealismi 

ISBN 978-91-8067-216-0



Esittely 

" Rentouttava lammaspaimenpesti muuttuu todellisuutta rikkovaksi mysteeriksi...

Parisuhdepulmia pakeneva Terhi pääsee hoitamaan lampaita perinnetilalle Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin, jossa alkaa pian tapahtua kummia. Aamulla lampaita on viisi liikaa ja tilan vieraskirjassa on kerrassaan päättömiä tarinoita. Leppoisa kesäpesti pyörähtää Terhin menneisyyttä raottavaksi arvoitukseksi. Pitkään toistuneet painajaiset lisääntyvät, ja hekumallisiksi äityvät unet piinaavat häntä. Mitä tapahtui vain kolmevuotiaalle Terhille järven jäällä, syvässä railossa? Muurahaisten polku johtaa syvälle metsään, ja sieltä ei välttämättä enää löydä takaisin. "



Lainaus kirjasta s. 9: 

" Terhillä ei ollut mitään muistikuvia paikasta, vaikka hän oli todistetusti käynytkin siellä. Hänen isänsä valokuva-albumissa oli otos, joka oli kuvattu kyseisen huvilan edustalta, järven jäältä. Terhi muisti kuvan, koska sen outo tunnelma oli aina ihmetyttänyt häntä. Kuvassa oli selvästi käynnissä ankara talvimyrsky. Paksuihin toppatakkeihin ja karvalakkeihin pukeutuneet mumma ja pappa kannattelivat häntä sylissään onnellisen näköisinä. Hänellä itsellään oli ilmiselvästi keliin epäsopivat ja liian ohuet vaatteet ja kasvoillaan vihamielinen irvistys ja pistävä tuijotus yliluonnollisen vihreiksi valottuneissa silmissään. Ne hehkuivat kuin smaragdit lumisateen keskellä. Hänen silmänsä olivat kyllä olleet nuorempana vihertävät, mutta ne olivat haalistuneet harmaiksi vuosien mittaan. Terhi oli kuvassa ehkä kolmevuotias. Uhmaikäinen, oli kirjoitettu kuvan alle isän käsialalla. Kaikkien posket näyttivät kuvassa paleltuneilta. Talo näkyi taustalla pyryyn sulautuvana hahmottomana möykkynä, sen perusteella oli mahdoton tunnistaa rakennusta. " 



Lainaus kirjasta s. 34 :

" Serkku oli löytänyt valokuvan isovanhempien huvilasta. Kuva esitti selvästikin samaa vastarannan rakennusta, jota Terhi oli aamulla kiikaroinut.

– Utuniemi. Ryhdikäs ja ylväs huvila ripauksella terijokelaista pitsiromantiikkaa, sanoi miesääni Terhin takana.

Terhi säikähti ja kääntyi ympäri. Hän oli kyllä noteerannut oven käyvän selkänsä takana, mutta ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota. Nyt hän näki, että kiinteistövälitystoimiston ovella seisoi salskea, hauskannäköinen ruskeatukkainen mies, jonka vaaleanpunaisen kauluspaidan ylimmät napit olivat rennosti auki. Mies näytti olevan sulkemassa liikettä ja lähdössä jonnekin, varmaankin ruokatunnille.

– Oletko kiinnostunut huvilasta? mies kysyi mutkattomasti ja Terhi ymmärsi hänen nähneen rakennuksen kuvan hänen kännykästään. "



" Terhistä tuntui kuin hän olisi ollut astumaisillaan romanttiseen viihderomaaniin. Asko Vaahtera esitti varmaankin sitä jännittävää tummaa muukalaista, johon hänen oli määrä ihastua. "



https://www.instagram.com/p/DKXkGvpIh5X/?igsh=MWxqdWd4bHZzaHU1dg==


sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Luetut kirjat 57/2025: Helena Waris: Saari, Storytel Original, 2019 ⭐⭐⭐

Luetut kirjat 57/2025: Helena Waris: Saari, Storytel Original, 2019 ⭐⭐⭐. Sähkökirjana 30.-31.05.2025. Sähkökirjan kannen suunnittelu: Satu Enstedt. Fyysisen kirjan kannen suunnittelija Arri Mäkeläinen.

Nykyaikaan sijoittuvat #kauhu- ja #kummitustarinat #Synkkäfantasiakirjallisuus  #paranormaali

Ilmestymispäivä 15.06.2022. Viihde- ja romantiikkakirjat. Luin tämän sopivasti Anne Leinosen romaanin Riimujen saari jälkeen...


#HelenaWaris #StorytelOriginal #Saari #SaariRomaani #mysteeri #maaginenrealismi  #muinaissuomalainenmytologia #muinaissuomalainen #mytologia #Suomi

#folkloristiikka #romantiikka 🌶️🌶️🌶️ #kauhu #folkhorror #kansanperinnekauhu #nykyaika 

#kirjahullunkirjahyllystä2025 #jännityskirjallisuus  #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #fantasia #fantasiakirjallisuus 


Esittely 


" Romanttinen vuodenvaihde syrjäisellä saarimökillä osoittautuu aivan toisenlaiseksi mitä Anna on ajatellut. Uusi miesystävä, Tom, ei ole sellainen kuin hän kuvitteli, eikä yhteinen tulevaisuus ehkä olekaan Tomin ykköshaave. Kun saaren ikiaiset voimat pääsevät pimeässä pakkasyössä valloilleen, Annakaan ei ole se, joka luuli olevansa.

Helena Wariksen maagista realismia edustava Saari yhdistelee muinaissuomalaista mytologiaa ja kauhuelementtejä. Alun perin Saari on julkaistu Storytel Original äänikirjasarjana.


Helena Waris (s.1970) on Mikkelin Ristiinassa asuva monipuolinen kirjailija, jolta on julkaistu mm. fantasiatrilogia, lastenkirjasarja sekä veijariromaani. "



Lainaus kirjasta s. 13 :

" Maisemat muuttuivat. Asutusten väli harveni ja lunta oli ainakin parikymmentä senttiä. Pakkanenkin kiri, auton mittari näytti miinus 20 astetta.

– Sä olisit varmaan tullut juttuun Eeva-mummin kanssa, Tom totesi ja laittoi radiota hiljemmalle. – Sen, jonka mökille me ollaan nyt menossa. Mummi olisi ollut sulle ehtymätön tutkimuskohde. Tosin en tiedä mitä salatieteitä mummi harjoitti ja onko ne kaikki nykyään edes laillisia.

Anna kiinnostui välittömästi.

– Salatieteitä! Oliko hän jonkinlainen noita? hän kysyi.

– Ainakin omasta mielestään, Tom hymähti. – Tosin nykytiedon valossa voisin antaa diagnoosiksi vakavat mielenterveysongelmat ja harhat. Mutta noidaksi se itseään tituleerasi, ja oli oikein ylpeä siitä.

– Siinä tapauksessa on todella iso harmi, että hän on kuollut, Anna pahoitteli. – Olisin voinut näyttää hänelle arkistoista penkomiani vanhoja noitareseptejä ja kysyä oliko niissä perää. Päivittää vanhat loitsut. "

Lukujonossa 03/2024, 06/2025: LINNEA KUULUVAINEN: Metsän peitto

Lukujonossa 03/2024, 06/2025: LINNEA KUULUVAINEN: Metsän peitto, Gummerus 2024. Kovakantisen ilmestymisaika 11.03.2024. Sähkökirjana ilmestyy 23.03.2024 mm Storytelissä. Lisää kotimaisia kirjoja, joita odottaa. 



Esittelyteksti: 

" Mitä jos turmeltu luonto päättäisi puolustautua?

Maaginen esikoisromaani luontosuhteesta ja mielen järkkymisestä.


Ingrid ottaa äitinsä kuoleman jälkeen vastaan paikan Suopursu-nimisestä tutkimusryhmästä, jonka tehtävänä on kartoittaa olosuhteita Valtion muurien ulkopuolella. Lepyttelystä huolimatta metsä on yhä vihainen ja vaarallinen. Eripura alkaa itää ryhmäläisten mielissä.

Uhkaavaksi muuttunut luonto on ajanut ihmiset pieniin kaupunkiyhteisöihin vuosikymmeniä sitten. Yksi kaupungeista on Turku, jonka tilalle on perustettu tiukasti vartioitu Valtio. Sekasorron keskellä Edla joutuu eroon läheisistään.

Metsän peitto on kiehtova ja kielellisesti vangitseva romaani metsästä, joka kärkkyy ihmisiä, ja kahdesta nuoresta naisesta, joiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa."

#maaginenrealismi, koukuttava

#dystopia, ajatuksia herättävä

#luonto #mytologia, psykologia, valta



Lainaus kirjasta s. 9 :

”Teidät on kutsuttu tänne kansan tahdon toimeenpanijoina, ja tehtävänne on hyväksyä uusi laki”, hän sanoo.

Mies ei ole esitellyt itseään. Joko meidän pitäisi tunnistaa hänet tai sitten hänen nimeään ei ole tarpeellista tietää. Hän alkaa käydä uuden lain sisältöä läpi.

”Väestömäärä on lähestymässä 90 000 asukasta, ja olemme suunniteltua kasvutahtia ainakin puoli vuosikymmentä edellä”, mies sanoo. ”Tämän vuoksi pormestari on päättänyt, että on kaikkien etu tehdä tiukennuksia lisääntymislainsäädäntöön.”

Vieressäni istuvan naisen kurkusta karkaa korahdus, ja mies katsoo häntä tuimasti mappinsa yli.

”Tässä asiakirjassa esitellyt asetukset perustuvat 2060-luvulta tuttuun tiukkaan syntyvyyden säännöstelyyn pyrkineeseen ja siinä onnistuneeseen lakiin. Tarkoituksena on edelleen taata kansalaisten mahdollisimman terve geeniperimä.”

Minua puistattaa. "




https://www.instagram.com/p/C4d6G3RNEZU/?igsh=MWhlM2ptOGg3eGNicQ==

https://www.instagram.com/p/C4d6G3RNEZU/?igsh=MWhlM2ptOGg3eGNicQ==





PAHANHAUTOJA (2021) ja vieraana elokuvan ohjaaja Hanna Bergholm. Liittyy Neitoperhot ja pahanhautojat -tietokirjaa

 

 Pahanhautoja Night Visions ennakko 27.2. Syömishäiriöitä ei hierota amerikkalaisittain naamaan, vaan eurooppal. elokuvatavalla, symbolistisest. Nuori kiltti tyttö haluaa olla paras telinevoimistelija. Tai hänen äitinsä haluaa toteuttaa omia toteutumattomia

At cinema today 27.02.2022. ⭐⭐⭐⭐⭐ HATCHING. Leffat valkokankaalla 12/2022: PAHANHAUTOJA (2022) ennakkonäytös Maxim 1:ssä, Night Visions esittää. Pitkään odotettu, kotimainen, ansaitusti palkittu kehokauhuisa feministinen laatuelokuva instagramfilttereiden ja curlingmammojen tuolta puolen... Vihdoinkin tyttöjen maailmasta! https://t.co/oAGUQvESMu. 
 
Hirviöelokuva, musta komedia, kasvutarina, urheiluekokuva, tyttöjen leffa, ja milteipä romanttinen komedia (jossa Suomen nykytekijät pistävät genret uuteen uskoon). Ennen instagramia edellisen sukupolven suomalaisille naisille puhdas koti oli pyhä paikka, ahkeruuden ilmentymä https://t.co/K9ZDwOLqWa 
 
Pahanhautojan ennakkonäytöksen jälkeen oli avaava ja inspiroitunut Q&A ohjaaja Hanna Bergholmin 
ja käsikirjoittaja Ilja Rautsin kera. Night Visions festival mahdollisti ehtoon esityksen, vaikka kaikkein pyhin enskari menikin Sundancelle, mutta sekin oli upea juttu! 🥚🥚🥚🥚🥚 https://t.co/XSJDLw1TWa 
 
#Pahanhautoja @pahanhautoja @nightvisionsfestival #nightvisionsfestivaalit #nightvisionsfestival @finnkino_fi @nordiskfilmfinland #kauhu #kauhuelokuva #horror #horrormovie #finnish #finnishhorrormovie #hatchingMovie #hatching 
 
Syömishäiriöitä ei hierota amerikkalaisittain naamaan, vaan eurooppalaisella elokuvatavalla, symbolistisesti. Nuori kiltti tyttö haluaa olla paras telinevoimistelija. Tai ehkä hänen äitinsä haluaa niin, toteuttaa omia toteutumattomia unelmiaan. Äiti kuvaa selfietikulla ruusuista koko perheen arkea blogiinsa Ihana arki. He asuvat luksuslukaalissa, vähän niin kuin Espoossa. On kristallikruunua, on shampanjalaseja, on paljon särkyvää, kylmää, kaunista, kenties turhaakin esinettä. Kunnes sisään lentää rumaääninen lintu, joka rikkoo kaiken lasisen, äänimaailmana vähän kuten Bunuelin Päiväperhossa. Vaatii paljon ohjaalta, että luonnonvalo ja päivä luo kauhua. Espoon parempi puoli... Treenit ovat rankkoja, epäonnistua ei saa. Tyttö on vielä lapsi, kiltti kympin tyttö, joka ei kapinoi dominoivaa äitiään vastaan. Isä ei oikein osaa keskustella tyttären kanssa, isän ainoa oma tila on pikkuhuone, jossa rämpyttää kitaraa kuulokkeet päässä.

 

KAVIn ja SELO ry:n ohjaajaklubilla tänään 9.11. Kino Reginassa nähtiin PAHANHAUTOJA (2021) ja vieraana elokuvan ohjaaja Hanna Bergholm. Liittyy Neitoperhot ja pahanhautojat -tietokirjaan. Pahanhautoja toimii valkokankaalla 4. kerran nähtynä. Tällä kertaa allekirjoittaneelle nousi teemaksi äidin, kasvattajan vastuu opettaa ihmisen vastuu: mikä on oikein, ja mikä väärin, ei-ihmiselle, hirviölle kuten Saksikäsi-Edwardissa. Paroni Frankenstein ei opettanut poikaansa.

 

Pahanhautoja Q & A ohjaaja Hanna Bergholmin kera cinema Orionissa, osana Sampo festivaalia 23.08.2022. Voi sisältää luonnollisestikin spoilereita, koska kysyttiin kahdella kielellä elokuvsn teosta, ja miten lähestyä tulevia yhteistyökumppaneita. Ja mitä seuraavaks! Tässä loput videot ja kuvat. Tämä oli kolmas kerta kun näin elokuvan Hatching valkokankaalla kröhöm.

Leffat valkokankaalla 20/2022:  PAHANHAUTOJA uudelleen. Näin leffan ennakkoon Night Visions esitti helmikuussa. Art déco salissa Cinema Orionin punasen sametin sylissä kiltistä tytöstä joka hoivaa, tottelee, suorittaa, haluaa rakkautta, hautoo keskellä äitibloggaajan ihanaa arkea



 


Kuiskaus-kunniamaininnan sai Pahanhautoja-elokuvan ohjaaja Hanna Bergholm. Tämän julisti H. P. Lovecraft seuran päätoimittaja Lauri Lattu kirjatornin pohjalla, Rikun kirjastossa. Pahanhautoja leffan Q&A ohjaaja Hanna Bergholmin kera Kino Reginassa. SELO ry ja KAVI järkkäsi. Kampissa mainos: Pahanhautoja on virallisessa ensi-illassa tänään, kauan odotettu ennakkonäytös nähtiin jo sunnuntaina Night Visionsin ansiosta. Kaikin tavoin erinomainen, puhdas, älykäs kauhuelokuva, kuten myös v. 2021 ennakkoon nähty The Innocents, jossa päivänvalo+lapset>kauhu