Kirja muistuttaa, kuten Rosa Liksomin Väylä, kuinka usein suomalaiset ovat olleet pakolaisina. Sitähän nämä uusnatsit ja muut persut eivät tiedä, koska eivät osaa lukea esim historiaa, ja tuuttavat vain populistien tuubaa toimien pjutinin pussiin ja toistaen natsien retoriikkaa.
Mutta on tässä korskeaa romantiikkaa, kiehtovaa ajankuvaa ja naisten historiaa, valintoja.
Historiallinen romaani on dualistinen. On usko ja taikausko. Usko ja järki. Uskoa tarjoaa päähenkilö Tinan, Cristinan isä pappi, joka haluaa laumansa kirkkonsa sisälle turvaan. Entä sitten kun kasakat polttavat kirkon, kysyy Matthias, tunnollinen soturi. Taikauskoa eli pakanuutta edustaa Eero, renki, palvelija, jolla on suvussa näkemisen lahja. Hän näkee etiäisiä, josta onkin pakolaisille apua, kun pelätään kasakoiden seuraavaa hyökkäystä. Christinan äiti jää miehensä rinnalle. Kaiken se kestää? Dualismia ja ääripäitä on muitakin. Kuinka järkeviä osa ihmisistä on, ja osa taas ei, kuten Tinan aviopuoliso Frederik, joka ei osaa käyttää rahaa, tai olla tulematta höynäytetyksi. Nilkkansakin vielä nyrjäyttää kun leikkii houkkapäänä rantakivillä liukkailla. On pärjääjiä, on auttavia käsiä.
Isovihasta ja pikkuvihasta kuulin edellisen kerran Kansallisteatterin esityksessä Mauri Kunnaksen Suomen historiasta Koiramäen näkökulmasta... Hannu-Pekka Björkmanin hahmo kertoi lapsille isoviha nneksista ja pikkuviha nneksista. Pilkkoen nauriita ja porkkanoita. Ja se oli samalla hirvittävää ja kekseliästä. Miten kertoa lapsille sodista ja varsinkin naapurimaan hyökkäyksistä.
Kissat ja varsinkin hevoset sodassa ovat hyvin edustettuina näkökulmineen. Heitä kuvataan lämpimästi. Osin kuin luontodokumentissa. Mitä herkkävaistoiset saaliseläimet tekevät sodassa.
Elokuvateatteri Kino Reginassa näytetään Naiset ja sota -sarjaa. Ehdin käydä katsomassa Miia Tervon mainion, vuoteen 1984 sijoittuvan leffan Ohjus (2023) jossa tavallinen suomalainen nainen (yh-äiti) alkaa paikallislehteen tehdä juttua kun Inariin järveen lennähtää neuvostoliittolainen ohjus. Mitä tapahtui, alkaako ydinsota, miksi tästä vaietaan.
Monet muutkin naisten kokemat sodat, tarinat, näkökulmat kiinnostavat.
Luin loppuun 12.10.2024.
⭐⭐⭐⭐ 4/5 tähteä
Storytelissä 12 arvioitu ja keskiarvo 4,8. Ei paha ollenkaan. Hienoa on, että kirjailijoilla on työrauha, ja sitä ennen apuraha.
#Merenjaverenliitto #PäiviAlasalmi #kirjahullunkirjahyllystä2024 #Kirjaploki #kirjavuoreni2024 #kirjavuosi2024 #kirjavuoteni2024
Lainaus kirjasta
" Voimiensa tunnossa olevia miehiä riivasi sotimisen kiima, ja siinä sekasorrossa syyttömät naiset ja lapset jäivät heidän jalkoihinsa. Mutta eniten halveksin tsaareja ja kuninkaita, jotka tapattivat nuoria sotilaita kuin muurahaisia, ja istuivat itse turvassa jakamassa kuolettavia käskyjään. "
" Dramaattinen ja ajankohtainen romaani isovihan murhaperjantaista
Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.
Pohjois-Pohjanmaalla syntyneen Päivi Alasalmen kirjailijanura sisältää jo lähes 30 teosta. "
#Murhaperjantai, Hailuoto, 1700-luku, #isoviha, #seikkailu, perustuu tositapahtumiin
