Pepin kirja tuunattuna 70-luvulla. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina

Pepin kirja tuunattuna 70-luvulla. Joo. Mie hieman tuunasin Pepin kirjaa 70-luvulla. Revin irti sivuja, piirsin sivujen päälle. Koska sanat olivat mystisiä labyrinttejä, joista etsin ulospääsyä. 

Söin jopa sanoja. Liimasin päälle postimerkkiliuskasta ylijääneitä paloja. Laitoin syksyn lehtiä sivujen väliin prässiin. 

Ennen kaikkea, tietenkin, osasin ulkoa kaikki tarinat. Pepillä joka päivä oli sirkusta.

Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina on eräs lempikirjoistani, vapaa punatukkainen tyttö jolla ihana puutalo ja täplikäs hevonen ja tietysti Herra Tossavainen. 70-luvulla oli paljon apina-leluja, pieniä ja isoja. Minulla oli tietenkin Peppi-peruukki ja Peppi-nukke.

Peppi. 

Pepin kirja tuunattuna 70-luvulla, Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina, ah.

En tarkoituksella tuhonnut kirjaa. Lukukelvottamaksi. Ehkä se nyt on taiteilijakirja. 

Silloin en osannut lukea, en tiennyt, mitä sanoista muodostuu. Kirjan seikkailut, ja hengen toki osasin ulkoa. 

Hevosia tietenkin piirsin, ja dadaa.