perjantai 26. lokakuuta 2018

Lemminkäinen, seikkaileva ritari ja muut Kalevanpoikien kronikassa. JP Koskinen kirjamessuilla eilen

Ei ole haaste eikä mikään kuvata mustaa kissaa hiilikellarissa, kuten 50-luvun valokuvauksen oppaat väittävät - salamavalomainoksessaan. Mutta kuvaappas mustiin pukeutunutta kirjailijaa mustan verhon edessä... Tulihan tässä muutama puhuva pää -otos, mutta tärkeintä on tilanteen, tilan henki, ja tunnelma. Tuotteliaan kirjailijan JP Koskisen tuorein Kalevanpoikien kronikka tuo mieleen Viron kansalliseepoksen Kalevipoeg - jota saa ainakin joka paikasta Tallinasta - suklaan muodossa. Niin kuin Juha Hurme toisaalla kyseenalaistaa Kalevalan suomalaisuuden, niin tässäkin. Vai onko näin. Onko Kalevala vähemmän mytolginen kuin Kalevipoeg?  Historiallinen romaani kysyy: Entä jos Kalevala sijoittuisi 1100-luvulle? Herää kysymys myös: Tuleeko seuraavassa osassa Kalevan tytöt, ämmyt, kussa on Louhi ja Tuonen Tytti?

© Satu Ylavaara Photography 2018

Kuinka hienoja sanoja KIRJA ja SAMPO......

Kalevanpoikien kronikka  | Kirjasampo.fi - kirjallisuuden verkkopalvelu 

Södikan sivulla esitellään:
"Eletään syvintä 1100-lukua, ja Miklagård on läntisen maailman keskus, tieteen, uskonnon ja kaupan metropoli. Tuohon keisari Manuelin kultaiseen kaupunkiin suuntaavat kaukaisesta pohjolasta Lieto Lemminkäinen, tietäjä Väinö Kalevanpoika, takojamestari Seppo – ja Väntti, joka on vähäinen varreltaan mutta tarinanpunojana varteenotettava.

Jokaisella on Miklagårdissa oma tavoitteensa: Lemminkäinen kaipaa keisarin sotajoukkoihin, Väino etsii Kristuksen pyhiä nauloja saadakseen pojan jota kuolo ei nuorena korjaa ja Seppo hautoo kostoa vanhojen veritekojen tähden. Väntti päätyy yliteknikko Stauriakosin ja tämän teräväpäisen pojantyttären Irenen pajaan oppimaan sotateknologian ihmeitä."

Samasta lähteestä pääsee myös lukunäytteeseen: lukunäyte pdf   josta:

"Olin tietysti kiitollinen, ettei elämäni päättynyt
alkuunsa. Mutta yhä vain näen painajaista, että Ahti
survoo minua suohon eikä nostakaan ylös. Eihän
koskaan voi nukkuessaan varmasti tietää, onko
omassa vuoteessaan vai vajoamassa mustan suon
syvyyksiin."

                          
                                                      By Satu Ylavaara Photography 2018:



© Satu Ylavaara Photography 2018

Kirjasammossa oli useita Kalevalasta johdettuja romaaneja.

Kalevalaseuran Kalevala taiteessa

Kalevala | Kirjasampo.fi - kirjallisuuden verkkopalvelu Tämä Lönnrotin kursima Kalevala

Kalevipoeg | Kirjasampo.fi - kirjallisuuden verkkopalvelu



Wikipedian mukaan:
"Kalevanpojat eli Kalevinpojat ovat itämerensuomalaisen kansanperinteen tuntemia olentoja, yleensä muinaisia jättiläisiä, mutta toisinaan myös inhimillisempiä hahmoja." 

sekä:
"Historiantutkija Aulis Ojan vuonna 1969 esittämän spekulatiivisen hypoteesin mukaan termi olisi alkujaan tarkoittanut ehkä yläluokkaista soturia, jotka kirkon ja vieraan vallan vastaisina raivattiin perusteellisesti uuden järjestyksen tieltä."

Rautamiehet wikipediassa:
"Rautamiehet ovat vainolaisia eli vieraita hyökkääviä sotajoukkoja Viron Kalevipoeg-eepoksessa. Rautamiehissä on muistumia kalparitareiden historiallisista hyökkäyksistä."


samat tunnelmat, mutta eri kulmat Twitterissä ja Instassa:


Mutta miltä näyttää Lemminkäinen popkulttuurissamme? Elävässä arkistossa hän oli Lemminkäinen, Kalevalan Rambo, tässä parodioi aikakautensa hittejä kuten Rasputin ja Tsingis Khan, machoja miehiä, että kyllä meiltä kotoakin löytyy. Ainakin seksismiä. Vai ironisoitiinko sitäkin? Jokke Seppälä laulaa Lemminkäisestä, Julkaistu: 15.11.1985, Ohjelmasta: PERJANTAIPÖRSSI.

Ior Bock löysi Lemminkäisen temppelin - kun hän sen ensin louhi esille... varoittivat 90-luvulla, ettei Iorin tarjoamia juomia saa juoda, se on ainoa muistoni hänestä, sekä tietysti nämä audiovisuaaliset spektaakkelit, jotka löytyivät Elävästä arkistosta: Suomalainen tietäjä Ior Bock sai maanrakennusyhtiön uskomaan, että Sipoon Gumbostrandin peruskalliosta löytyisi Lemminkäisen muinaistemppeli. Niin muuten, olio tuon maanrakennusyhtiön nimi..... Retki Gumbostrandiin Julkaistu: 16.7.1990 Ohjelmasta: A-studio Kuva: Ior Bock (1990) / Yle kuvanauha

Hän tuli kuuluisaksi kertomastaan sukunsa saagasta, jota hän väitti olleen välitetty eteenpäin sukupolvelta toiselle jopa tuhansien vuosien ajan. Tarinan mukaan ihmiskunnan alkukoti on Uudellamaalla ja Sipoossa sijaitsevan vuoren sisältä löytyisi niin kutsuttu Lemminkäisen temppeli. Viimeisenä Bock-suvun jälkeläisenä Iorilla oli velvollisuus kaivaa esiin tuo temppeli. Kaivaustyöt aloitettiin vuonna 1987. Näkyvään projektiin saatiin rahoittajaksi rakennusyhtiö Lemminkäinen Oy. Dokumentti Temppeli vuodelta 1991 tutustuttaa katsojan uskomattomaan tarinaan, joka huipentuu kesäkuussa 1990 täydellisen auringonpimennyksen jälkeiseen, ennalta määrättyyn Temppelin avaamisajankohtaan. Bock keräsi itselleen laajan seuraajajoukon ja ohjelmassa pääsevätkin ääneen ympäri maailmaa Sipooseen tulleet nuoret. Elämä temppelin kaivausmaalla oli välillä hurjaakin ja Lemminkäinen Oy veti rahoituksensa pois, kun osa Bockin vieraista pidätettiin hashiksen hallussapidosta. Dramatisoitu dokumentti kuvaa Bockin ja temppelin lisäksi myös hänen seuraajiensa ajatuksia. He opettelevat Bockin aakkosia ja kuuntelevat hänen ajatuksiaan joulupukin tarinaan sekoittuvasta Bockin saagasta. Teksti: Sonja Hämäläinen


Rautakausi kolahti aikoinaan kuin kanki 80-luvulla:

Vanhoja voi kunnioittaa modernisoimalla ja plokkaamalla parhaat, siis poimimalla, ei pois sulkemalla... noin 1975: Merirosvoradio kunnioitti Vanhan Kalevalan 140-vuotispäivää nykyaikaisella lyhennelmällä kansalliseepoksen keskeisistä juonenkäänteistä. Merirosvoradion modernisointi Kalevalan huippuhetkistä Julkaistu: 2.3.1975 Ohjelmasta: MERIROSVORADIO. Kuva: Esko Roine ja Rsito Mäkelä (1974). / Yle kuvanauha.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)