maanantai 23. kesäkuuta 2025

Dekkariviikko jatkuu: Jennie Godfrey: Epäilyttävien asioiden lista, PUBLIVA

 Dekkariviikko jatkuu: Jennie Godfrey: Epäilyttävien asioiden lista, PUBLIVA 2025. Kustantaja: Kirjapaja. Suomentanut Kirsi Nisula. 

aloitin 23.06.2025-


Thätcherin kurjistamassa 70-luvun Britanniassa, Yorkshiressä nuori koululainen Miv ystävineen alkaa leikkiä Neiti Etsivää kun poliisit eivät saa kiinni Yorkshiren viiltäjää. 

Teemoina naisviha, rasismi, koulukiusaus. Muotona kasvutarina, retro, true crime - oikean elämän murhatarina ja dekkari. 

Katkeransuloinen matka. Tytöt, tai tyttö leikkii Viisikkoa joka niin ikään on seksistinen lasten seikkailukirjasarja, jossa tytöillä ja naisilla on surkeat, kapeat roolit, mutta sitten syödään kyllä eväitä. Olen omat Viisikkoni aikoinaan lukenut, mutta olen leikkinyt myös Robin Hoodia ja intiaania jousella ampuen. Kiipeillyt ja sen semmoista. 


Tämähän on ihana kirja - vasta 20% luettuani, missä tätä on piiloteltu tätä ennen! Yorkshiren hirveyksiä olen katsonut sarjoista ja elokuvista, ja ehkä lukenutkin ennenkin, tämä kuitenkin on tuoreesta kulmasta.


#JennieGodfrey #Epäilyttävienasioidenlista

#Yorkshire #1970luku #dekkari #dekkarit #amatöörietsivät #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #kirjahullunkirjahyllystä2025 #PUBLIVA #PUBLIVAkustannus #Kirjapaja #sarjamurhaajakeissi 



Esittely 


" On vuosi 1979, ja sarjamurhaaja pelottelee Yorkshiren aluetta Britanniassa. 12-vuotias Miv pelkää, että murhien takia perhe päättää muuttaa muualle ja hän joutuisi jättämään parhaan ystävänsä. Mutta entäpä jos hän voisikin ratkaista murhat itse?

Miv alkaa ystävänsä Sharonin kanssa tarkkailla lähialueita. Ympärillä asuu yllättävän paljon epäilyttävästi käyttäytyviä ihmisiä. Tutkimukset paljastavat yhä enemmän salaisuuksia naapurustosta – mutta kaikkein suurin salaisuus saattaakin piillä lähempänä kuin toivoisi. Epäilyttävien asioiden lista on dekkarivivahteilla maustettu lämminhenkinen tarina uteliaisuudesta ja ihmisten välisen yhteyden voimasta. " 



Lainaus s. 32: 


" Käynnistimme oman Viiltäjä-jahtimme päivänä, jona toukokuun kevätloma alkoi. Päivä sattui olemaan hyvin lämmin. Auringon myötä talorivien takana kulkeville kujille oli ilmestynyt pyykkinaruja, joilla kuivuvat lakanat pullistuivat tuulessa kuin piirroselokuvien haamut kulkiessamme kohti kadunkulman kauppaa, ja kaiken taustalla kuului naisten rupattelu heidän voivotellessaan toisilleen aitojen yli kansakunnan tilaa ja haikaillessaan menneitä, parempia aikoja. He kuulostivat kaikki Jean-tädin kopioilta.


Ensimmäisenä olimme Sharonin kanssa juosseet kotiin laskemaan taskurahamme ostaaksemme uusimmat sanomalehdet kaupasta. Viiltäjän hahmo hallitsi yhä etusivuja, vaikka Margaret Thatcher olikin syrjäyttänyt hänet hetkiseksi. Viiltäjän varjo tuntui himmentävän keväisen auringonpaisteenkin." 



Lainaus s. 92: 


" Myöhemmin hän sai viettää aikaa järjestäen kirjoja hyllyyn. Se oli hänen suosikkitehtävänsä tässä työssä. Hän hengitti kirjarivien pölyistä tuoksua ja luki joskus pikku pätkän tai laittoi muistiin kirjan, jonka tahtoisi lainata. Tällä hetkellä hän oli syventynyt Stephen Kingin romaaniin Carrie. Johtava kirjastonhoitaja rouva Hurst oli järkyttynyt silmin nähden, kun oli nähnyt hänen lukevan kirjaa jollain tauolla.


”Et vain vaikuta sen tyyppiseltä ihmiseltä”, rouva Hurst oli sanonut ja pyörittänyt päätään.


Helen oli vähällä kysyä nauraen ”Mikä se sellainen tyyppi sitten on?”, kun hän muisti kaupungin juorukellot ja nyökkäsi ja hymyili. Hän valitsi tarkoituksella kirjoja, joissa kerrottiin kaikenlaisista kauheista asioista ja koska kotona ei juuri ollut tilaisuutta lukea, hän käytti usein taukonsa siihen, että saattoi astua toisenlaiseen elämään. Hänen kollegansa halusivat uskoa, että maailma oli turvallinen ja mukava paikka, minkä kenties oli tarkoitus olla vastalääkettä tosimaailmalle, tai ehkä heidän maailmansa olikin juuri sellainen. Hän kuitenkin tiesi, että todellisuus oli toisenlainen. "












lauantai 21. kesäkuuta 2025

Uusin Alsterdal on pakollinen ja must luettavaa ;) TOVE ALSTERDAL: SALAKÄYTÄVÄ,

 Uusin Alsterdal on pakollinen ja must luettavaa ;) TOVE ALSTERDAL: SALAKÄYTÄVÄ, AULA & CO 2025. Suomentanut Kari Koski. Sähkökirja ilmestyi ehkä 17.06.2025, aloitin lukemisen 21.06.2025 koska aiemmin keikkui vain äänikirjana. Ruotsinkielinen alkuteos  Blindtunnel. 


#TOVEALSTERDAL #SALAKÄYTÄVÄ #SALAKÄYTÄVÄromaani #SALAKÄYTÄVÄdekkari #dekkari #dekkarit #skandidekkarit #skandidekkari #rikosromaani #rikoskirja #jännitys #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #kirjahullunkirjahyllystä2025 


Esittely 

Tunneleita, tuskanhuutoja, tukahdutettuja muistoja

Daniel on murtunut työpaikkansa menettämisen jälkeen ja haluaa hylätä maansa ja koko vanhan elämänsä. Pelastaakseen horjuvan avioliiton Sonja suostuu myymään rivitalon Ruotsissa ja lähtee mukaan tavoittelemaan toisenlaista elämää – viinitilalle Tšekkeihin, Böömiin. Tila on ollut vuosia tyhjillään ja viinitarhat ovat kasvaneet umpeen. Kun Daniel löytää kellarista salaisen käytävän aukon, heidän projektinsa muuttuu painajaiseksi, jossa totuus on vaarallisen lähellä kuolemaa. Pian Sonja tajuaa, miksi koko kaupungissa ei ole peilejä.

Alsterdal tarjoilee lukijalle uuden näkökulman historiaan. Salakäytävän myötä herää kysymys: mitä kaikkea ihminen olisi valmis tekemään pelastaakseen itsensä ja rakkaittensa muistot?




keskiviikko 11. kesäkuuta 2025

Dekkariviikkona Luetut kirjat 64/2025: Susanne Jansson: Talvivedet, Bazar kustannus

Dekkariviikkona Luetut kirjat 64/2025: Susanne Jansson: Talvivedet, Bazar kustannus 2022 ⭐⭐⭐. Kääntäjä Tiina Sjelvgren. Sähkökirjana Storytelillä ja Nextoryllä. 04-10.06.2025. Kannen suunnittelija Shawna Dermer. Sarjasta Maya Linde, osa 2

#dekkari #skandidekkarit #dekkariviikko #dekkariviikko2025  #dekkarit #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #SusanneJansson

#Talvivedet #MayaLinde2


Kylmien vesien kutsu

" Susanne Janssonin mysteerissä Talvivedet valokuvaaja Maya Linde päätyy tutkimaan jäisiin vesiin kadonneiden lasten arvoitusta.

Martin ja Alexandra asuvat vanhassa kalastusmökissä Orustin kuvankauniilla saarella Ruotsin länsirannikolla. Heidän poikansa Adam on hieman alle kolmevuotias ja tämän pikkusisko Nellie vasta muutaman kuukauden ikäinen. Simpukoita kasvattava Martin on aina halunnut asua veden ääressä, ja perinnöksi saatu kalastusmökki on tarjonnut perheelle tilaisuuden asettua aloilleen unelmiensa maisemiin.

Eräänä päivänä Martin ja Adam viettävät kahdestaan päivää rannalla, kun poika katoaa jäljettömiin Martinin katsoessa hetkeksi muualle. Poliisi löytää Adamin kumisaappaan vedestä, ja pojan epäillään hukkuneen. Vanhempien suru on mittaamaton, mutta Martin ei usko poikansa kuolleen.

Valokuvaaja Maya Linde on myös päätynyt asumaan Orustin saarelle, ja Adamin katoamisesta kuullessaan hän haluaa auttaa Martinia. He tekevät pian järkyttävän löydön: lapsia on vuosikymmenien saatossa kadonnut samasta paikasta useampia, kaikki samana tammikuun päivämääränä. Onko kyse sattumasta vai kutsuuko jokin meressä lapsia aaltoihin?


Susanne Jansson johdattaa lukijan Talvivedet-kirjassa syvälle hyisiin vesiin ja kansanuskomusten värittämään maailmaan, jossa mysteerien juuret ulottuvat pitkälle aaltojen alle. "



Lainaus kirjasta s :

" Ulkona oli yhä pimeää. Puutarha lepäsi aamun viileydessä, ja ennen pitkää avomeri pilkottaisi pienen saaren ja lähiluotojen takaa. Skagerrak, se oli aava ja villi.

Hän jäi hetkeksi keittiön ikkunasta kajastavaan kellertävään valoon seisomaan ja nautti hiljaisuudesta. Hän oli yhtä tämän saaren, meren ja talon kanssa. Vaikka paikka oli hänen varttuessaan ollut vain perheen vapaa-ajan asunto, se oli aina tuntunut oikealta kodilta. Hyvässä ja pahassa. Lähes kaikki lapsuudenmuistot olivat täältä.

Mereltä kantautui kaulushaikaran puhaltava ääni, kuin sumutorvi. Se kuulosti pahaenteiseltä ja hän ymmärsi hyvin, miksi maanviljelijät ennen muinoin kuvittelivat äänen kuuluvan pahantahtoisille hengille.

Hän hytisi ja palasi sisään.


*


Martinin vanhemmat olivat ostaneet talon vastanaineina 70-luvulla alle 80 000 kruunulla. " 




Lainaus kirjasta s. 31: 


" Martiniin kohdistuvat epäilyt eivät suinkaan olleet hälventyneet suuren yleisön silmissä sen jälkeen, kun hänestä julkaistiin kuvia yölliseltä retkeltä kirves kädessään ja kauhistunut ilme kasvoillaan.

”Kuinka he onnistuivat ottamaan Martinista kuvia, joissa hän näyttää Hohdon Jack Torrancelta?” Maya kysyi Bäckeltä järkyttyneenä. "

Dekkariviikkona lukukeskis Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet. LIZA VIRTASEN TUTKIMUKSIA, Otava 2024

Dekkariviikkona lukukeskissä Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet. LIZA VIRTASEN TUTKIMUKSIA, Otava 2024. Kansi: Mirella Mäkilä. Nextoryn sähkökirjana 11.06.2025- 


Ohos, toisenlainen kotimainen dekkari. Sopivan lyhyt, aloittaa sarjan Liza Virtasen tutkimuksia. Rikosromaanissa on eläinrääkkäystä eli eufenismi turkistarhaus. Tänään olikin uutisissa kuinka viisas Ruotsi sulkee turkistarhat eli lopettaa eläinräkkäyksen ja ympäristötuhon. Sen sijaan populistien, ärkoopeen, persujen ja muitten natsien oikeusto-Suomi vaan haluaa jatkaa eläinrääkkäystä tällä vaarallisella alalla. Mitäs sitten kun seuraavat koronat ja virukset leviävät. Natsi-Suomi saisi ottaa päänsä pois perheestään ja tulla tähän päivään.


Kirjassa eläinrääkkäys siis esitellään mainostoimistonkin itsekkyytenä ja moraalittomuutena. Viestintätoimisto (Mainostoimisto, ajattelen kuten Jope) ottaa asiakkaikseen mitä tahansa.


Kirjassa on humoristinen, burleskimainen ote keski-ikäisen suomalaisen naisen elämästä, päähenkilö tutkii verkossa murhakeissejä. Kun yleensä dekkarit eli etsivät ovat työnarkomaaneja joilta jää aina brunssit kesken, niin tässä amatöörietsivällä olisi aikaa vaakamamboon ja mukaviin iltoihin. Hän on keski-ikäinen Neiti Etsivä, hullua kyllä, ja toivotan tervetulleeksi. 


Muttei elo ole pelkkää trallallaata ja sarjakuvamaisia karaktäärejä, kuten hotellin crypt creeper. Sillä Lizalla on trauma, hän käy terapiassa. Kun oikein paha kohtaus tulee hän karkaa metsään tai tutkii true crimeä.


Samalla naureskellaan tosikoille kovaksileitetyille jännäreille, kun täällä hämärähommia sovitaan S-marketin takapihalle...




#SailaMariKohtala #Kannuksenkadonneet #LIZAVIRTASENTUTKIMUKSIA1 #LIZAVIRTASENTUTKIMUKSIA #dekkari #dekkarit #dekkariviikko2025 #dekkariviikko #kirjavuosi2025 #kirjavuoreni2025 #kirjavuoteni2025 

#KustannusosakeyhtiöOtava #OtavanKirjat #Jännäri 




Lainaus kirjasta s. 4:


" Liza oli tyytyväinen, että Nikke tajusi Kaukon merkityksen työporukalle.


– Mä tota aattelin, Nikke kääntyi, katsoi suoraan kohti Lizaa ja Liza nielaisi, – että jos sä Liza otat tän. Katokun etkös sä oo sieltä Po-ho-jan-maalta ja eikös siellä just oo paljon tätä turkistarhausta, ja muutenkin, sullahan on jo ensi viikolla sen turvakenkähomman final workshop, niin tää sopis nyt sun aikatauluun, eiks je? Nikke hymyili.


Liza halusi ehdottomasti kieltäytyä. Hän ei kaivannut nyt lisätöitä ja sitä paitsi turkistarhaus oli ihan hirveä toimiala. Jokin roti oli hänenkin hyvin joustavalla etiikallaan. Hän halusi myös viisastella selittämällä Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan eron."




Lainaus kirjasta s. 10 : 


" Illalla Liza suihkautti käsivarteensa yhden ylimääräisen annoksen estrogeenia ja selasi sitten taas tuttuun tapaansa Tinderiä. Ketju­hotellibaarin mies oli kehno kokemus, mutta Liza ei aikonut antaa yksien huonojen treffien pilata hänen selailuhupiaan.


Sitä paitsi Liza ei enää koskaan menisi Tinder-treffeille. Yksikin kerta oli ollut liikaa.


Liza oli vaihtanut sijainnikseen Rovaniemen, sillä alkuviikosta hän oli ajatellut katsella tervehenkisiä samoilijamiehiä Lapista. Totuus oli karumpi. "

torstai 5. kesäkuuta 2025

Luetut kirjat 60/2025: Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023 🍓🍓🍓🍓. Aloitin hyvänolon kirjan

Luetut kirjat 60/2025: Liina Putkonen: Unohdettujen unelmien kirjasto, Tammi 2023. Aloitin hyvänolon kirjan, jossa päähenkilö Aina hakeutuu maalle, Kielokoskelle, kirjastonhoitajaksi, myös hoitamaan suruaan. Ällöttävän räköttävän rakin kanssa jonka antaa kusta minne tahansa. Suomessa hylätään 2000 kissaa, niin eläinten kunnioitusta, rakkautta voisi välillä kirjoissakin olla rescue-kissojen adoptoimisella. Lisäksi eläimet voisi jättää pois lautaselta - eihän lautaselle laiteta muitakaan perheenjäseniä. Kirjailija ilmeisesti haluaa luoda kaaosta aikaan kun rakki säntäilee ja tuhoaa mitä tahansa, kun ei ole vaivauduttu kouluttamaan vaan pidetty leluna. Rakki ei tottele käskyjä. Mikä siinä on, ettei talutushihnaa vaivauduta käyttämään, vaan rakin annetaan riehua missä ja miten vain.


Kirja on humoristinen, vertaukset saavat hekottelemaan. Aina tekee surutyötä. Hän on kirja-alalla jo toisessa polvessa. Ironisesti ja lämmöllä kuvataan miten kirja-alaa ja suomalaista solidaarista ylpeyttä, kirjastoa, ajetaan alas. Tässä tapauksessa kirjastoa käytetään muuhun kuin kirjoihin kun on zumbaa ja burleskia. Uusia kirjoja ei ole eikä tule. On muutoksen tuulia, on kuntaliitosta. On kierrätyskeskusta. Kotoisa ja haikea kirja. Toisaalta naisen euro työmarkkinoilla - kun joutuu tekemään kolmea työtä, joista tulisi palkkaa tarpeeksi elämiseen. 05.-06.06.2025


#Liina Putkonen #Unohdettujenunelmienkirjasto #Tammenkirjat #kirjavuoreni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #kirjahullunkirjahyllystä2025 


Alastonuinnit eivät ole amerikkalaista skinnydippausta vai mikähän typerä termi se olikaan, vaan hyvin suomalaista, kuin mustavalkoisessa Suomi-filmissä, jossa on ihana kesä, jonka kepeys ja toivo kimmeltää lammen pinnalla välkkeinä. Sopii myös Pride-lukemiseksi. Trooppeina on hitusen Kotiopettajattaren romaania, joka toki löytyy myös kirjaston klassikkohyllystä, sekä Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Bridget Jonesinkin versio tulee mieleen "souturetkellä".


Romantiikan, höpsöttelyn ja hötön lisäksi on vakavampaa, sairauksia, surua, ja miesten tekemä väkivalta naisia kohtaan. Ja naisia, jotka puolustavat naisia. Womanger. 


Mukavuutta, retroa ja nostalgiaa luo mm Finnhits ja tiikerikakut. Mukava kokoelma viihdettä, traumaa, toivoa ja ihan asiaakin nykypänä kun kaikesta leikataan eikä kylällä ole apteekkiakaan. Vaikka tämä ei dekkari, on siinä mysteeriä ja suljettua huonetta, ja muistuttaa Agatha Christien yhtä kirjaa josta olen nauttinut myös leffana. 


Ehkä myös vähän Rebekkaa




Kansi: Eevaliina Rusanen

Kannen kuvitus: Heli Hyppönen.




Lainaus kirjasta s. 11:

" Vielä eläessään äiti teki töitä, ei mehua. Hänellä oli oma kustantamo, jonka pyörittämisestä hän nautti enemmän kuin mistään. Senkin Aina ymmärsi onneksi vasta aikuisiässä. Perinteinen perhearki ei ollut äidin elämää, vaikka Aina olikin hänen mestariteoksensa. Siitä äiti oli jaksanut aina muistuttaa, vaikka vanhemman rooli oli tupannut unohtumaan.

Aina nyppäsi toisen silmun ja pisti sen suuhunsa. Hän halusi muuta pureskeltavaa kuin menneisyytensä. Sureminen oli rasittavaa mylläämistä, kuin sekoilisi vanhan ullakon hämärässä törmäillen kipeästi milloin mihinkin vanhaan tavaraan, jonka oli jo unohtanut. "



Lainaus kirjasta s. 21:

" Peppilotta tepasteli ulko-ovelle, kolautti sen perässään kiinni ja jätti Ainan yksin hiljaiseen, kaltoinkohdeltuun kirjastoparkaan. 2–0 Peppilotalle, Aina huokasi.

Hän palasi kirjahyllyjen luo ja silitti niiden pintaa. Voi teitä, syrjään sysättyjä. Ei täällä tarvittu kirjastovirkailijaa, vaan hautausurakoitsijaa: Lepää rauhassa lukemisen ilo, palvelit hyvin aikasi. Nyt liikkuvat lantiot, eivät aivosolut. "






Lainaukset ja muunnelmat Astrid Lindgrenin teoksesta Ronja, ryövärintytär on suomentanut Tuula Taanila (WSOY, 1981).

Lainaus Aaro Hellaakosken Jääpeili-kokoelman runosta ”Keväinen junamatka” (Otava, 1928).

Sitaatti ”Lyhyesti”-runosta, joka on kokoelmasta Huojuvat keulat (WSOY, 1946).

Sitaatti ”Tuhlaajat”-runosta on ilmestynyt kokoelmassa Elegiasta oodiin (Karisto, 1921).

Lainaus Uuno Kailaan Silmästä silmään -kokoelman runosta ”Karavaani” (Schildt, 1926).

Lainauksen Edith Södergranin Levottomia unia-kokoelman runosta ”Neidon kuolema” on suomentanut Uuno Kailas (Tulenkantajain osakeyhtiö, 1929).

Lainaukset ja muunnelmat runosta ”Elämä” ovat peräisin samasta kokoelmasta.


ISBN 978-952-04-5285-8



tiistai 3. kesäkuuta 2025

Mukava paketti purjehti tänään kirjahyllyyni, kiitos! Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, Otava 2025. 03.06.2025

 

Mukava paketti purjehti tänään kirjahyllyyni, kiitos. Kirja saatu kirjailijalta kustantamon kautta. Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, Otava 2025. 03.06.2025

#KaarinaGriffiths #Tuulisolmut #TuulisolmutDekkari #TuulisolmutRomaani #Tuulisolmut2025 #dekkari @kaarinagriffiths @otavankirjat #Otava #Otavankirjat #Otavankirjat2025 #CornwallMysteeri #Cornwall 

#kirjavuoReni2025 #kirjavuoteni2025 #kirjavuosi2025 #kirjahullunkirjahyllystä #kirjahullunkirjahyllystä2025

maanantai 2. kesäkuuta 2025

2021, 2025: Kehokauhua. Tämä jalka ei ole minun. Antologia. 🎃🎃🎃 Storytelin sähkökirja

 

Kehokauhua. Tämä jalka ei ole minun. Antologia. Storytelin sähkökirja. 🎃🎃🎃 Kadotin tämän kirjanmerkin, niin uudelleen nostin. Jännä juttu kun tänään Vitun ruma kirjassa oli myös dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö. 

 #tbr #lukulistalle2021 #lukulistalle #tämäjalkaeioleminun 15.06.2021


  Tämä jalka ei ole minun – kauhuja omasta kehosta, Tajunta Media, 2017. Kotimainen kehokauhuisten novellien kavalkaadi on pyörinyt henkisellä yöpöydällä lukemistona useammassakin lukuaikapalvelussa eri vuosina. Kun aina joku tilaus loppuu, niin vaihtaa sellaiseen palveluun, joka voimassa. Mutta ilman kirjanmerkkiä, joten pitää plarata missäköhän kohassa oli. Kun uusi profiili oli pitänyt keksiä... Antologian julkaisemisen jälkeen(kin) olen katsonut feminististä kehokauhua kuten RAW, Titane, Pahanhautoja, Substance, Ugly Stepsister, osaa useammankin kerran valkokankaalta, osa spessunäytöksissä, enskoissa, festareilla. Tämä on kuitenkin kokoelma johon on "kiva" palata, onhan kotimainen kauhu, kumma tai spefi nyt aina parempaa, uskottavampaa. 


  

    Kauhuja


    omasta


    kehosta



Taitto ja graafinen suunnittelu: Jyrki Pitkä.

Kansien kuvat: Jacques Fabien Gautier d’Agoty.

E-kirjapaino: Tajunta Media, 2017


#KehoKauhu #bodyhorror #antologia #kotimainen #novelli #kauhu #jännityskirjallisuus #jännitys 

#Tämäjalkaeioleminun #kauhujaomastakehosta #TajuntaMedia #TajuntaMedia2017 #sähkökirja 


SISÄLLYS

Katri Alatalo: Tämä jalka ei ole minun

Anni Nupponen: Lisko

Frida Maria Pessi: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie

Jussi Katajala: Kappaleina

Artemis Kelosaari: Älköön mikään koskaan muuttuko

Lucilla Lin: Paratiisin siemen

M.A. Tyrskyluoto: Rakastaja

Eero Korpinen: Peter Smithin päiväkirjasta

Rimma Erkko: Boris Kuolematon

Janos Honkonen: Eläimet huutaa, ihmiset ei huuda

Shimo Suntila: Siemenpussit

Anu Korpinen: Yön labyrintti

Markus Koskimies: Lihan himo




Esipuhe 

Lainaus kirjasta s 6: 

" Ei ihme, että kehokauhu – englanniksi body horror – on kestosuosittu kauhun alagenre. Länsimainen ns. korkeakirjallisuus Apuleiuksesta Franz Kafkaan on täynnä erilaisia ”muodonmuutoksia”. Mary Shelley kirjoitti kuolleiden ruumiinosista kasaan ommellusta, rujouttaan häpeävästä Frankensteinin hirviöstä. Edgar Allan Poe ja H.P. Lovecraft, nuo vanhat vierautta ja kaaosta kammoavat neurootikot, loivat useita kehokauhuksi luokiteltavia kertomuksia. Clive Barker on suorastaan erikoistunut vääntelemään ihmisruumista jos jonkinlaisiin odottamattomiin olomuotoihin. Elokuvapuolella klassisimpia kehokauhuvisioita edustavat scifin ja kauhun yhteenliitokset, kuten The Thing, Alien-sarja sekä David Cronenbergin tuotanto (Kärpänen, The Brood, Dead Ringers…)


Karkeasti ottaen voi siis sanoa, että kehokauhutarinat ovat tarinoita mutaatioista (kun jotain olennaista puuttuu tai on liikaa), lois- tms. infektioista (kun jokin toinen asuu ruumiissasi), muodonmuutoksista, silpomisesta, rappeutumisesta, vääristymisestä, yleisestä rajojen rikkoutumisesta (groteskin syvin olemus). Lyhyesti, siitä kun tutuista tutummasta – omasta kehosta – tulee jotain vierasta. "



https://www.instagram.com/p/CQJ4hCttI-a/?igsh=MXYwampuMzc1MjAxcg==