Kotimainen spefi nyt kiinnostaa aina.
Mainos / digitaalinen kirja saatu kustantajalta.
Tämä on kuin Emmerdale, joka on kreisi, älyllinen ja kompleksinen. Tai itse asiassa ei Emmerdale-yhteisö ollenkaan. Koska tämä ei ole saippuaa vaan ilkamoivaa spefiä, välillä hyvinkin tuhmaa, vihjailuneen. Mistäköhän Emmerdale-yhteisö, kylä tuli mieleen, koska osa porukasta on hunsvontteja, hylkiöitä ja hämäriä tyyppejä, joilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan, eikä omia jauhoja ainakaan. Ehkä kun veljen nimi oli Abel tässä, ja Cain Emmerdalessa, jota olen katsonut viimeksi viime vuosituhannella.
On omituinen perhe, myös lemmikki-lisko puhuu. Rietas, kaunis veli on joutunut ahdinkoon, Luutar on kahmaissut hänet Kyyneltenjärven syvyyksiin. Onko se saamelaisten sauvo-järvi*, onko Luutar kuin Järven neito. Fantasiassa on tuttuja ja outoja elementtejä. Ihan hetalkuun alkaa tapahtua kuten Xena-sarjassa. Vai voiko referenssiä käyttää kun kyseessä on kaunokirjallinen, leikittelevä teos. *= Saivo, sáiva
Kirjan alussa on myös alueen kartta, kuten fantasiaan kuuluu. Että tiedät minne kadota. On rakkautta, on anarkiaa. On pilkettä. Vasta siis lukemisen aloitin, ja kun lopetan, on tästä täsä blogissa lisää. Vähintäänkin kiinnostava lisä kirjahyllyyn.
Kirjan vauhdikas eteneminen on mukavaa, tempaavaa luettavaa, koska huumori on omalaatuista, ja metaforat naurattavat - ei mennä siitä mistä aita on katalin...
#ToniSaarinen #KuolleitaKukkiaMiasmalasta #Miasmala #Osuuskumma #uutuuskirja #lukeminenkannattaaaina #suomispefi #spefi #fantasia #Osuuskumma2024 #kirjat #books #reading #kirjavuoReni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025
Kirjan esittely:
Toni P. J. Saarisen #esikoisromaani Kuolleita kukkia Miasmalasta kutsuu myyttiselle matkalle kuolleiden valtakuntaan 01.10.2024.
”Mikä kerran on tullut Miasmalaan, se Miasmalaan jää…”
Kulttuurintutkija Toni P. J. Saarisen esikoisromaani kutsuu lukijan myyttiselle matkalle kuolleiden valtakuntaan. Teos pureutuu ajankohtaiseen kysymykseen siitä, miten paljon olemme valmiita uhraamaan työnteolle. Miasmalan kuvitteellisessa valtakunnassa työ ei lopu edes kuoleman jälkeen – tällaista suorittamistako mekin haluamme?
Saarisen laaja mytologinen tuntemus yhdistyy proosatuotannossa hersyvään ja morbidiin huumoriin. Kuolleita kukkia Miasmalasta on monikerroksinen, pinnaltaan irvokkaan koominen mutta syvästi inhimillinen teos: Miasmalan mädän kuoren alla sykkii suuri sydän.
”Tuuli ei tänne pysähtynyt, se ymmärsi oman parhaansa.”
Oudosta maailmastaan hirtehisesti kertovan Margaretin perhe on kaoottinen ja anarkistinen. Pelastakseen kuopuksensa Miasmalasta omalaatuiset perheenjäsenet joutuvat vastentahtoisesti liittoutumaan keskenään. Matkasta alisiin muotoutuu älykäs satiiri ajastamme. Ikiaikaisia sääntöjä rikkova perhe haastaa Miasmalan despoottisen hallitsijan Luuttaren vallan, sotkee myyttisen tasapainon ja käynnistää työläisten vallankumouksen.
”Onneksi meillä on jotain anteeksipyyntöä järeämpääkin. Aseita.”
Kaiken keskellä on Kuolleiden kukkien Lucretia, lumoava yhdistelmä hehkua ja haurautta. Margaretin tärkein kyky on tähän asti ollut täydellinen huomaamattomuus, mutta nyt Lucretian silmät kohdistuvat häneen – ensimmäistä kertaa Margaret haluaa tulla nähdyksi. Yhteiskuntakriittiseen maagiseen realismiin nivoutuu herkkä rakkaustarina. Mutta voiko mitään kuoleman omaa viedä mukanaan?
”Todellinen rakkaus syntyy siitä, kun kaksi ihmistä lähettää yksityisetsivät toistensa perään ja tajuaa sitä kautta toisen olevan juuri samanhenkinen ihminen kuin itse.”
Toni Saarinen on pitkän linjan spekulatiivisen fiktion kirjoittaja, jonka palkitut ja äkkiväärät novellit ovat tehneet vaikutuksen moniin. Saarinen on ollut julkisuudessa myös väitöskirjatutkimustaan koskien: hän tutkii nykyaikaista salaliittoteoria-ajattelua myyttitutkimuksen näkökulmasta Helsingin yliopistolla. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.