Hyvinkin pelottava kansi, joka on tehonnut vuosikymmenien ajan... Toisaalta olin ehkä liian vanha ensimmäisessä aallossa, mutta siltikin vaikutuin.
Mutta asiaan ja katse eiliseen:
Noidan käsikirja Taiteiden yössä 2018
Maria Pettersson ja Mike Pohjola esittelivät kirjan karmeimmat tarinat, selitykset ja kuvat.... Taiteiden yö 2018:
Noitapiirissä jättiläisiltä vaikuttavat, kustantajalla myös komea paita
© Satu Ylavaara Photography 2018
Mikä tässä grafiikassa pelotti? Mielikuvitus lisäsi kerroksia....
ja muuta 80-luvun lukemista, fiktiivistä, jossa komeat on kannet:
yöjuttu:
Noidan käsikirja Taiteiden yössä 2018 Suomalaisessa: https://t.co/deWeNhndGb käyttäjältä @YouTube— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. elokuuta 2018
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 19. huhtikuuta 2018
koska kirjassa esitellään Borleyn pappila, niin lätkäisen tähän klipin Night Visions festareilta, jossa katseltiin kummaa goottilaista elokuvaa Borley Rectory, jota on myös vaikea lajityypittää, se on visuaalisesti huikea goottilainen pläjäys: animatiota, dokkaria ja siinä piiputtelee kiinnostviua komedianäyttelijöitä:
#AshleyThorpe at @nightvisionsff back to basics #Borleynpappila #borleyrectory #Hellsinkihttps://t.co/EhiyrxDQZI pic.twitter.com/7Sh1dEQygm— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 29. toukokuuta 2018
#AshleyThorpe #BorleyRectory kummitustaloelokuva @nightvisionsff kertojaäänenä Julian Sands (Gothic-leffan Shelley) pic.twitter.com/qR8c8rbinA— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 20. huhtikuuta 2018
Hyvinkin pelottava kansi, joka on tehonnut vuosikymmenien ajan... Toisaalta olin ehkä liian vanha ensimmäisessä aallossa, mutta siltikin vaikutuin.
Maantieteellisistä syistä korvessa oli vielä rikas tarinoiden kertomisen traditio - jonka katkeamisen huomasin vuonna 1988, jolloin tarinankertojat alkoivat kuolla - vanhuuteen. Akkojen jutut hiljennettiin, ja alettiin ajatella, mitä ne naapurikki sannoo.... Oli hienoja kummitustarinoita, itsekin olen vieraillut 2 ja 1/2 kummitustalossa, itse asiassa synnyin kummitustaloon sillä kylmällä hetkellä kun kummittelu loppui... Pienenä ei saanut mennä veteen kun siellä oli Näkki. Kuten Vaahteranmäen Eemelissä oli höperö-Maijoja, niin meilläkin oli, ja mm ufohavaintoja, jotka selitettiin auringonpistoksella hurmoksellisessa heinänteossa. Oli etiäisiä ja hammajaisia. Kauempana historissa oli yksi väkevä noita, joka tiesi ja paransi. Näiden lisäksi oli hämärän rajamailla ja urbaanit legendat ja popkulttuuri.
1970-1980-luvuilla ns akkojen tarinat olivat ne upeat tarinat: yliluonnolliset. Omissa muistoissani ja mielikuvituksessani ne ja ns. urbaanilegendat ja hämärän rajamailla -tyyppiset jaksot menivät sekasin. Huomasin vuonna 1988: pohjoisen tarinan kertojia ei kohta enää ole kertomassa, eikä perinteen jatkajia. Kukaan ei kerro enää hammajaisista eikä Kreivin piruista. Samuli Paulaharju purjehti ennen muinoin maillemme tallentamaan. Vanhat äijät vaiensivat naiset, etteivät tarinat siirtyneet paperille eikä tutkijoiden silmille. Yksi kauhein kuulemani asia, että ihmistä pidettiin navetassa, karsinassa näkyi uusimmassa American Horror Storyn kaudessa Roanoke.
Minun kauhuuni kuului myös Andreas Alarieston maalausten kannibaalit, Simbergin pirut ja paikalliset kummitustarinat. Olen harrastanut & tehnyt kauhua 1970-luvun lopusta lähtien kun koulussa kertoivat kuunnelmana mitä tapahtui Alienissa. Se oli kuultuna paljon hurjempi. Ehkäpä luokkakaveri tai ylemmällä luokalla vain sepitti koko leffan kun oli kerran nähnyt julisteen Ruottissa. Samaan aikaan tai vuotta aiemmin kiellettiin Sex Pistolsien konsertti Suomessa lapsille haitallisena. Sitten kylään tuli eka videonauhuri ja Hohto.
Itse olen ollut kauhufriikki 1970-luvulta lähtien. Jos sarjakuvia ja elokuvateattereita uupui kairalta niin meillä oli Näkki, peikot, maahiset, hammajaiset ja muut. Näitä sanottiin ns akkojen jutuiksi. Että naiset ovat rehellisempiä ja avoimempia tuonpuoleiselle. Rakastan myös Hitchcockia joka teki näitä ns akkojen juttuja. Hitchin naiset olivat vahvoja, mainioita selviytyjiä, aktiivisia tutkijoita, ja osa myös hirviöitä, kuten äiti joka antaa poikansa natsien käsiin. Hitch teki Daphne Du Maurierin kolme juttua, ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.