Itse olen ostanut ja lukenut Suosikkeja vuosien varrelta, koska olen keräillyt mm Hanoi Rocksin kuvia, ja Mike Monroen pakinat olivat lehden parasta antia kasarilla. Minulla oli myös Helppiä ja Introa, käytettyinä lehtiä, ehkä divarista. Ok-lehdessä oli muutama hieno Hanoi Rocks kuva ja julkka. Luin myös Soundia ja Valoa, Scandalia, Bambia ja sittemmin Rumbaa, sekä tietty pienlehtiä. Minulla oli myös ruåtsalaisia OKEJ-lehtiä, joissa oli Hanoista, viime viikolla plarailin kun verkkoon oli joku skannannut OKEJ-lehtiä, ihan kannesta kanteen. Tulin vastikään Michael Monroen akustiselta soolokeikaltaa, joka oli niin koskettava ja nostalginen, ja toisaalta arvaamaton standup show laveine välispiikkeineen ja nopsine reagointine yleisön kera. Toissa iltana samassa itähelsinkiläisessä kulttuuritalossa oli valkokankaalla ilmaisesitys Michael Monroesta kertova tuore dokumenttielokuva joka herkisti, muistutti ja innoitti.
Suosikki-kirjaa plaraan, ja pysähdyin Nyrok Cityyn. Mauri Kunnas kertoo:
”Lajityyppi vaatii paljon harjoittelua”, Kunnas kertoo. ”On mystinen juttu, miten toisista on paljon helpompi piirtää kuin toisista. Eikä siinä ole aina logiikkaa: luulisi, että vaikkapa Keith Richards on helppo kohde, mutta hän onkin todella vaikea. Piirsin häntä pitkään väärin.”
Kävin Nyrok City -näyttelyssä Emmassa, Espoon taidemuseolla. Muistan ulkoa joitakin Hanoi, Pelle ja Keith Richards (E.T.) vitsejä. Sattana Oiva on riski!
Pidin myös minipokkareista esim Pellen.
OK tai Suosikki sisälsi myös kasetinkansia sekä kouluun vihkoihin labeleita, läpysköitä, etikettejä, että oli Mike Monroen kuva ja sana hissa, eli historian kirja.
.. mikä oli Suosikin paras juttu:
Laura Friman:
" Suosikin toimituksessa oli kylläkin rauhallista: Jyrki Hämäläinen istui huoneessaan fiilistelemässä, toimituspäälliköt Eija Väliranta ja Virve Valli tuntuivat hoitavan varsinaisen lehdenteon. He suhtautuivat työharjoittelijoihin välittömästi, lämmöllä ja kunnioituksella. Se tuntui ysiluokkalaisesta ihmeelliseltä. Pääsimme jopa juttukeikalle: tässä olisi tällainen uusi, ruotsalainen pikkubändi nimeltä Kent. Tapaatte heidät Sokos-hotellin 10th Floor -ravintolassa. Sinne siis.
Säälin ruotsinsuomalaisia Sami Sirviötä ja Harri Mäntyä, jotka joutuivat antamaan haastattelun kahdelle lapselle. Kun kysyimme heidän lempibändejään, he tahtoivat kirjoittaa ne paperille – luultavasti epäillen, että meillä ei olisi niistä mitään hajua. "
Laura Friman:
" Suosikki onnistui olemaan se tyyppi, jota monilla ei ihmismuodossa ollut: samaan aikaan bestis, isosisarus ja luottoaikuinen. "
Kirjaesittely
" Nuorisolehden legendaariset viisi vuosikymmentä.
Päätoimittaja Jyrki Hämäläisen Suosikki esitteli uusimmat musiikin ja nuorisomuodin ilmiöt tuoreeltaan, nosti yhden tähtipölyyn ja syöksi toisen unholaan.
Suosikki puki sisältönsä kimallukseen mutta opasti lukijoitaan myös ammatinvalinnassa, seksuaalisuudessa ja monissa muissa elämäntaidoissa.
Lehti oli lukijalle paras kaveri, luotettu isosisarus, huumaava idoli tai turmiollinen rakas, joka piti kohdata vanhemmilta salaa.
Kultaturbo kattaa Suosikin koko elinkaaren aamunkoitosta viimeiseen, tunteikkaaseen painoaamuun asti. Kaiken sen hulluuden, hulvattomuuden ja hurjuuden oman aikansa mediajätin kulisseissa. Koko stoori lehtivainaan (1961–2012) muistoa kunnioittaen. "
#Nuoruus /teini-ikä #kulttuurihistoria, #Kustannusala #journalismi #Uutismedia #Kulttuurientutkimus #Populaarikulttuuri
#Suosikki #LauraFriman #Suosikkilehti #kultaturbo #MikkoMattlar #JohnnyKniga
#kirjahullunkirjahyllystä2024 #Kirjaploki #kirjavuoreni2024 #kirjavuosi2024 #kirjavuoteni2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.