Saara Turusen surrealistisissa ja absurdeissa näytelmissä on usein, ja paljon lintuihmisiä. 🐦
Jatkoa myöh
Vastakkain ei ole pelkästään vanhemmat taiteilijamiehet (jotka jumaloivat vanhoja taiteilijamiehiä vähääkään kyseenalaistamatta) ja nuoret naiset taiteen rakastajat feministit, jotka osaavat kyllä kyseenalaistaa. On kyläyhteisö jossa voi olla vastakkain vanhoilliset vastaanharaajat ja raikkaat innovatiiviset uudistusmieliset. Toisaalta eräänlainen sentrifikaatio ja pelko kuinka hinnat nousee/laskee.
Kuka hyötyy mistäkin, ja mistä positiosta. Pitääkö kaiken pysyä ennallaan. Onko se taide vastaan paikalliset, kyläläiset. Haihattelu ja haihatus versus normiarki. Onko k.o. taidesuuntaus jo vanhentunut, ja seksistisistä heteromieskeskeistä yksipuolista provoa.
Englannissa on kyllä hienoa nämä paikalliset juhlat, festivaalit ja häppeningit naamioineen. Onhan tässä vähän Uhrijuhlan (Wicker Man, 1974 elokuvana) enteitä. Ja kuka sanoo, etteikö cozy krimessä olisi sarjamurhaajia.
Tämä voi olla myös mukavaa ja turvallista nojatuolimatkailua. Varsinkin näin juhannuksen ja summer solsticen, kesäpäivän seisauksen aikaan. Uutisissa oli kuinka reivikulttuuri kokee renessanssia, eikä ole enää vitsiä, että kävi raveissa.
Lintumies
Esittelyteksti
" Tunnelmallinen kotimainen dekkarisarja vie nojatuolimatkalle Cornwallin maisemiin.
Pieni englantilaiskylä valmistautuu mielipiteitä jakavaan taidefestivaaliin. Festivaalia edeltävänä päivänä paikalliset nuoret kohtaavat ilmestyksen, ihmisen kokoisen lintuhahmon. Aikuiset naureskelevat näylle, mutta myöntävät kuulleensa Lintumiehestä aiemminkin. Edellisestä ilmestyksestä vain on vuosikymmeniä aikaa.
Pian kylältä löytyy ruumis, ja kuolema vaikuttaa Lintumies-legendaan viittaavalta rituaalimurhalta. Rikostarkastaja Diggins ryhtyy tutkimaan tapausta ja joutuu ottamaan avukseen suomalaisen profiloijan Antti Honkasen – vastassa vaikuttaa nimittäin olevan tekijä, joka aikoo iskeä uudelleen."
Lainaus kirjasta:
" Mutta entäs Leonora Carrington sitten? Jessica heitti väliin.
– Mitä hänestä? Magpie oli ihmeissään, että kalastajantytär Jessica tiesi nimeltä Ernstin kanssa heilastelleen englantilaisen naismaalarinkin.
– Meinaan vaan, että tasa-arvon nimissä Leonorakin pitäisi huomioida festareilla. Kaikki nuo kuvat on Ernstin töitä, vai mitä? Olen lukenut surrealismista – se oli sovinististen miesten väkivaltaisten seksifantasioiden –.
– Oho, Jessica, tuo nyt on vähän liioittelua, Magpie keskeytti.
– Mä olen feministi.
Jessica napitti miestä haastavasti silmiin. Niin tietenkin, Magpie huokaisi mielessään. Samassa lossi tömähti laituriin. Se oli tervetullut keskeytys, sillä mies ei halunnut joutua vedetyksi feministisiin väittelyihin. Hän kiirehti autoonsa ja starttasi sen. Ajaessaan maihin johtavalle luiskalle, hän kuuli, kuinka Jack huikkasi Jessicalle:..
"
Kaarina Griffiths
" Kirjailija, terapeutti ja toimittaja Kaarina Griffiths päätyi Eurooppaa kierreltyään asumaan Cornwalliin. Hän rakastui sen tummasävyiseen, villiin kauneuteen ja legendoihin, jotka inspiroivat kirjoittamaan murhamysteereitä. Griffithsin perheeseen kuuluvat brittimies, löytökoira ja eläkeläishevonen."
Koko tuotanto
Romaanit
Punainen piru ja musta enkeli, 2018, Lind & co
Trennan sokkelo, 2020, Taika Tales
Murha tunturissa, 2021,Lind & co
Trennan sokkelo, äänikirja, 2024, Otava
Cornwall-sarja
Meren syliin, 2023, Otava
Lintumies, 2024, Otava
#KaarinaGriffiths #Lintumies #cornwall #surrealismi #taide #surrealistinentaide #maxernst #cozycrime #cosycrime #nojatuolimatkailu #leppoisarikostarina #feminismi #mysteeri #kirjavuoteni2024 #kirjavuoreni2024 #kirjavuosi2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.