Mika Lietzèn: Minä olen saari. Ei kirjamessuilla, mutta messujen välissä

Kukkaan ei ole saari. Eipäs. Minä olen saari. Kotimaista pakanallista kauhua, ei pelkästään sisältävä, vaan myös levittävä sarjakuva, sarjis, sarjakuvaromaani.  Helsingin sarjakuvafestivaalit oli paikka, missä tämä kirja esiteltiin syssyllä 2018. Ja heti sarjismessuilla varasin teoksen telefoonilla kirjastosta, ja sitten se tulinkin jo muutaman viikon päästä, mutta nyt 27.10.2018 se pitää palauttaa seuraavalle lukijalle. Olin kiinnostunut tästä, vaikka päähenkilö oli mies ja kannessa oli musta automobiili. Itse olen kotoisin pienestä, syrjäisestä paikasta, ja meillä on ja eritoten oli upeaa kansanperinnettä, akkojen juttuja, Näkki mutta myös urpaanilegendoja ja amerikkalaista popkulttuuria ja pulppia, Hämärän rajamailla ja oikeasti pelottavia liftireissuja. Niissä kauhublogissani lisää. Loputtomasti.

Kirjabloggarin elämässä kun kirjojen ostaminen tuoreeltaan on mahdotonta aka kallista, nii suomalainen kirjasto - jiihaa - on maailman paras. Ja solidaarisin. Tekijänä Mika Lietzèn. Kansi on 1980-luvun VHS-kauhua. Onko siellä ihmeauto? Ja Kittiä kanssa! No eipä ole Kitt. Valkoinen myyttinen hirvi vaeltaa välillä Ruåtsin, olikse Värmlannin, uutisissa ja pienimuotoisissa ruotsalaisissa elokuvissa. Ja tässä, ehkä. On viitteitä Evil Deadiin, on viitteitä muuhunkin, amerikkalaiseen ihmissuteen Lontoossa. Ja muuta en paljastakaan.

Tämä voisi olla Norjassa, Shetlannissa ja Ameriikassa yhtä lailla. Tehtaat suljetaan - enää ne eivät saastuta luontoa, mutta eivät myöskään tuo pötyä pöytään paikallisille. Mitä tapahtuu yhteisölle sitten?

Kirjassa viitataan Ajomiehen sanoihin, tässä Olan synkin, hyytävin laulu:

#minäolensaari #sarjakuva oli pakanallista kauhua, kun piti palauttaa tänään kirjastoon seuraavalle lukijalle, myyttinen valkoinen hirvi vaeltaa, yhteisön tehtaat suljetaan, eivät enää saastuta, mutteivät enää tuo pötyä pöytään paikallisille, ajomies on Olan synkin laulu, VHS pic.twitter.com/m4rCjL4ama

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 27. lokakuuta 2018

Tämä ei ole VHS vaikka kannessa niin lukeekin #mikalietzèn #minäolensaari #sarjakuva #kauhu #pakanallinenKauhu #sarjakuvat #Horror #graphicnovel #HELLsinki #helsinginsarjakuvafestivaalit @sarjisfestarit https://t.co/dNCwpX781Z pic.twitter.com/9F0MiKA8q1

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. syyskuuta 2018

#mikalietzen #mikalietzèn #minäolensaari #kauhu #pakanallinenKauhu #sarjakuvat #helsinginsarjakuvafestivaalit #helsinginsarjakuvafestivaalit2018 @sarjisfestarit 2/9/18 pic.twitter.com/d5pUw2xbVf

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. syyskuuta 2018

#mikalietzen #mikalietzèn #minäolensaari #kauhu #pakanallinenKauhu #Horror #graphicnovel #helsinki #helsinginsarjakuvafestivaalit #sarjakuvat https://t.co/hXJ8LYDIwY pic.twitter.com/i8ZjIsZXnU

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 2. syyskuuta 2018

ja ja Instagramissa:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

#minäolensaari #kauhu #pakanallinenKauhu #Horror #graphicnovel #comicbooks #darkarts #sarjakuva #sarjikset #sarjis #kirjaploki2018 #sarjakuvat #helsinginsarjakuvafestivaalit oli paikka missä tämä #kirja esiteltiin #kirjat #kirjaploki2018 #kirjaploki ja heti varasin kirjastosta, mutta nyt se pitää palauttaa seuraavalle lukijalle. #kirjabloggari'n elämässä kun kirjojen ostaminen tuoreeltaan on mahdotonta aka kallista, nii #suomalainen #kirjasto #library on maailman paras. Ja solidaarisin. Tekijänä #mikalietzèn #mikalietzen. #kansi on 1980-luvun #VHS'#kauhua #authorsoffinland #finnishHorror. Onko siellä ihmeauto? Ja Kittiä kanssa! Valkoinen myyttinen hirvi vaeltaa välillä Ruåtsin olikse Värmlannin uutisissa ja pienimuotoisissa ruotsalaisissa elokuvissa. Ja tässä, ehkä. On viitteitä Evil Deadiin, on viitteitä muuhunkin, amerikkal. ihnissuteen Lontoossa. Ja muuta en paljastakaan. Tämä voisi olla Norjassa, Shetlannissa ja Ameriikassa yhtä lailla. Tehtaat suljetaan - enää ne eivät saastuta luontoa, mutta eivät myöskään tuo pötyä pöytään paikallisille.

Henkilön Satu Ylävaara (@satuylavaaraphotography) jakama julkaisu Loka 27, 2018 kello 7.39 PDT

Minä olen saari by Mika Lietzén
My rating: 3 of 5 stars

Minun blogi-tekstini eivät missään nimessä ole arvioita (review ) vaan elämyksiä, kokemuksia, mitä teos saa aikaan.

Minä olen saari. Kotimaista pakanallista kauhua, ei plekästään sisältävä, vaan myös levittävä sarjakuva, sarjis, sarjakuvaromaani. Helsingin sarjakuvafestivaalit oli paikka, missä tämä kirja esiteltiin syssyllä 2018. Ja heti sarjismessuilla varasin teoksen telefoonilla kirjastosta, ja sitten se tulikin jo muutaman viikon päästä, mutta nyt 28.10.2018 se pitää palauttaa seuraavalle lukijalle. Olin kiinnostunut tästä, vaikka päähenkilö oli mies ja kannessa oli musta automobiili.

Kirjabloggarin elämässä kun kirjojen ostaminen tuoreeltaan on mahdotonta aka kallista, nii suomalainen kirjasto - jiihaa - on maailman paras. Ja solidaarisin. Tekijänä Mika Lietzèn. Kansi on 1980-luvun VHS-kauhua. Onko siellä ihmeauto? Ja Kittiä kanssa! No eipä ole Kitt. Valkoinen myyttinen hirvi vaeltaa välillä Ruåtsin olikse Värmlannin uutisissa ja pienimuotoisissa ruotsalaisissa elokuvissa. Ja tässä, ehkä. On viitteitä Evil Deadiin, on viitteitä muuhunkin, amerikkalaiseen ihmissuteen Lontoossa. Ja muuta en paljastakaan.

Tämä voisi olla Norjassa, Shetlannissa ja Ameriikassa yhtä lailla. Tehtaat suljetaan - enää ne eivät saastuta luontoa, mutta eivät myöskään tuo pötyä pöytään paikallisille.

View all my reviews