lauantai 25. lokakuuta 2025

Luetut kirjat 94/2025: JP Koskinen: Hiljainen sydän, Haamu 2025 🎃🎃🎃🎃

Luetut kirjat 94/2025: JP Koskinen: Hiljainen sydän, Storytel Original 2022 ⭐⭐⭐⭐ (sähkökirja), ja JP Koskinen: Hiljainen sydän, Haamu 2025 🎃🎃🎃🎃  pokkari. Pehmytkantinen. 

Koskisen kirja sopii hyvin halloweenin aikaan kauhuromaanina joka ilmestyi ensin pelkästään ja eksklusiivisesti  lukuaikapalvelu Storytelissä 2022, mutta sittemmin myös painettuna kirjana, jonka sain kustantamolta, kiitos siitä ja tähän Mainos-tarran paikka. Historiallinen romaani sopii sekä digimaailmaan että fyysisenä matkaseuralaisena. Kummassakin kirjassa on oma kantensa. Kauhukirja on myös dekkari, ja goottilainen rakkaustarina. Jouhevasti, ja uskottavasti siirrytään, vaikka sivunumeroita ei ole yli kahtasataa. 

Lukukokemuksena ja hybridinä 4/5 tänään 25.10.2025. 


Storytel Original 2022 kirjan kansi: Terhi Haikonen / Ferly. 

Fyysisen kirjan kansikuva Nalle Mielonen 2025, ja siinä on kielojen keskellä punainen, kiiltävä sydän. 

ISBN 978-91-8068-078-3


Ensimmäisillä sivuilla matkataan 1800-luvulle, ja suomenkielisen teatterin syntyyn, Aleksis Kiven Leaan. Tämähän on kiehtovaa, kun kävin katsomassa Kom teatterissa Juha Hurmeen Making of Lean! 


Lainaus sähkökirjasta s 3: 

" Armon vuosi 1868 oli mennyt lopulta näytelmiä harjoitellessa, kun Carlsson oli pitänyt Nya Teaternia jaloillaan. Sebastian oli Marian kanssa alkanut praktiseerata Leaa varten, ja se oli ollut sangen mukavaa. Näytteleminen vei ajatukset pois ahdingosta ja Sebastianista Aleksis Kiven näytelmä oli erittäin hyvä. Lean rooli sopi Marialle oikein mainiosti ja Sebastianin oli helppo näytellä Leaa rakastavaa Aramia. Kun tunne oli aito, se näkyi kyllä katsomoon saakka. Mutta lopulta kaikki toiveet olivat luhistuneet, ja ensi-ilta oli jäänyt heidän osaltaan haaveeksi "

#JPKoskinen #Haamukustannus #Storytel #jännitys #dekkarit #rikosromaani #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #lukeminenkannattaaaina #lukeminen #kirjavuoReni2025 @haamukustannus #goottilainen #synkkä #historiallinen #skräckö 


Lainaus sähkökirjasta s 3:

" – En halua muistaa. Tällä hetkellä Nya Teaternissa valmistellaan illan näytöstä. Sinun pitäisi olla lavalla, samoin minun. Mutta tässä me olemme, matkalla Turkuun ja Luoja yksin tietää, mikä kohtalo meitä sen jälkeen odottaa.

– Älä mieti sitä. Onhan meillä nyt sentään hyvä pesti, ei tarvitse kuolla nälkään.

– Hyvä pesti? Vahdimme majakkaa Jumalan hylkäämällä luodolla. Skräckö tuskin näkyy edes kartassa.

Sitä Sebastian ei voinut kiistää. Skräckö oli ulkosaaristossa Ahvenmaan pohjoispuolella, kaukana kaikesta. "


Asetelma sopii hyvin Kingin Hohdon lukeneille, ja Bergmanin leffan Seitsemäs sinetti nähneille. Näinhän sitä luulisi.

Skräckö on upea nimi, Kauhusaari. Aina kun olen menossa Västeråsiin, niin nauran tiekyltille jossa lukee Mörkö. Siis ö joka on mörk. Eikä suomalainen mörkö. Eikä Tove Janssonin Mörkö. Ja kuinka Valtaistuinpeli-fantasian kirjoittaja keksi tarinaansa Westerosin... Mutta asiaan.

Aviopuolisot Maria ja Sebastian ovat näyttelijöitä. Mutta on ankara vuosi. Kuten Seitsemännessä sinetissä niin tässäkin oli kolmiodraamaa. 

Kieli on mukavaa, sminkata, paperossi. Yhtymiä voi olla Eggersin nokisen mustavalkoiseen leffaan The Lighthouse ja  Birdin mustan huumorin kauhuelokuvaan Erämaa syö miestä. Eristyneisyys, miten selviät. 


11. luvussa olemme jo nykyajassa, ja  Sebastian on helsinkiläinen poliisi, ja eläköitymässä. Hän vihaa turhia härpäkkeitä, kännyköitä, peliääniä, jatkuvaa räpläämistä, kuin koko ihmisjoukko olisi muuttunut zombieiksi, joka toistaa vain samaa liikettä pieneem ruutuun tuijottaen. Mieleen tulee komisario Palmun aika, jolloin oltiin myös murroksessa. Mieleen tulee myös sarjakuvasta tehty TV-sarja Bodies, jossa sama kroppa ilmaantuu eri aikakausina, olikohan näin. Mutta synkästä menosta nautin. Sebastian on selviytyjä. Mutta onko hän ainoa lajiaan? Miksiköhän mietin Komisario Palmun mustavalkoisten elokuvien sisältämää ajankuvaa, murrosta, kun on uusi nuorisokulttuuri, eikä poliisia tai vanhempia ihmisiä enää pelätä eikä kunnioiteta. Uusia tornitaloja nousee, muttei poliisin palkoilla niitä osteta. Mm Sompasaareen ja Kalasatamaan. Yhden nimi on sopivasti Majakka, jonne Johannes Ekholmin romaani Päähenkilö myös sijoittuu. Helsinki voi olla eriarvoinen paikka, kenellä on varaa mihinkin. Ja kenelle palkkiot menevät. Kun tornitalojen tekijät säästävät kustannuksissa. Kun on alihankkijoita, ja harmaata työvoimaa joka on "helpompaa" ja halvempaa. 



Edelliset lukemani Koskiset oli Hautakello ja Paholaisen vasara. Seuraava jonossa on Ted Bundy, jossa tässä viitataan.


Fyysinen kirja on jaettu osiin:

I OSA SKRÄCKÖ 1868

II OSA HELSINKI 2022 


Sähkökirjassa näitä jakoja ei ole. 


Lainaus sähkökirjasta s 18:

" Maailma oli kuin valaisematon näyttämö, jonka kaikkia salaisuuksia ihminen ei voinut tietää. "

(fyysisessä kirjassa sivulla 27) 


Shakespearläisittäin maailma on näyttämö, ja Sherlock Holmesin tavoin ihmetellään sitä suurinta mysteeriä, kuolemaa. Arkkitehtoorisesti olemme uudessa Helsingissä, kuinka Helsinkiä möyritään, moukaroidaan, myllätään ja taotaan, nousee tornitaloja, on toisaalta Konepaja uudelleenkäyttöä ja -asutusta, toisaalta uusia ostoshelvettejä kuten Tripla, mutta jossa voi myös hengata  ostamatta, ja suojassa sateelta ja tuiskulta. Toisaalta tyhjä, ja kukaties homehtuva Hartwall areena. Uusia hirvityksiä on kuten Grand Central hotel. Kuka tarvitsee lisää hotelleja Helsinkiin? Minä ihmettelen, ei suinkaan päähenkilö Sebastian.






Taustaa kustantamolta Haamu:


JP Koskinen: Hiljainen sydän

Kauhu, fantasia, aaveet


Tuotteen kuvaus

Vuosi 1869. Viimeinen nälkävuosi on juuri selätetty. Maria ja Sebastian karkaavat itse aiheuttamaansa seurapiirikohua ulkosaaristoon. Turvan sijaan he kohtaavatkin oudon tartuntataudin, joka vie Marian, mutta tarjoaa Sebastianille ikuisen elämän. Sen hintana on kuitenkin kammottava nälkä.

Vuosisata vaihtuu kerran ja toisenkin, ja Sebastian jatkaa outoa elämäänsä. Hän oppii hallitsemaan nälkäänsä ja piileskelee tavallisten elävien keskellä. Hän toimii rikostutkijana ja kohtaa murhasarjan, jonka yksityiskohdissa on jotakin huolestuttavalla tavalla tuttua.

Onko Sebastian sittenkään ainoa lajissaan? Kuka on toinen nälkäinen, joka ei ole oppinut peittämään todellista luontoaan?


JP Koskisen Hiljainen sydän sykkii perinteiselle dekkarille, zombitarinoille ja ikuisen elämän mysteereille. Teos julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa painetussa muodossa.



Hiljainen sydän | JP Koskinen | Kansi Nalle Mielonen | 228 s. pehmeäkantinen | ISBN 9789527413692 | 2025



JP Koskinen on monipuolinen, taitava ja palkittu kirjailija, joka ammentaa aiheita historiasta, uskonnosta, vallasta ja vieraudesta, eikä kaihda yliluonnollisiakaan vivahteita. Tutustu tarkemmin: jpkoskinen.com


Nalle Mielonen on graafinen suunnittelija, jonka intohimoina ovat elokuvajulisteet ja kauhu. Tutustu tarkemmin: nallemielonen.com


torstai 23. lokakuuta 2025

Kasarin kioskikirjallisuutta: Edwina Noone: Pelottava intohimo, Winthers, 1987. NAIS-KOHTALO

Kasarin kioskikirjallisuutta: Edwina Noone: Pelottava intohimo, Winthers, 1987. NAIS-KOHTALO

NYT VAIN 9, 90 (markkaa)


Alkuperäisteos: TENDER LOVING FEAR. Suomennos: Maire Nopanen. Copyright © 1984 by Michael Avallone. Kirjapaino: Aktietrykkeriet i Trondhjem,  1987. Julkaisija: Winthers Forlag Aps Box 12,00751 Helsinki. 

996769-89-01

Edwina Noone 

Pelottava intohimo

995738-87-04


NAISKOHTALO

" Jackie Sorensen ei epäröi hetkeäkään, kun hänelle tarjotaan paikkaa kuuluisan arkkitehdin yksityishoitajana.

Salaperäinen sairaus on pakottanut komean Harvey Gravesin lopettamaan työnsä.

Pyörätuoliin sidotun miehen katkeruus on suunnaton. Jackie huomaa pian, että hänen potilaansa on tavattoman puoleensavetävä henkilö ja että mies myös vastaa hänen tunteisiinsa.

Mutta heidän rakkautensa herättää kohtalokkaan menneisyyden eloon Graves Hallissa..."

W Winthers


#EdwinaNoone 

#Pelottavaintohimo

#MaireNopanen #MichaelAvallone 

#TENDERLOVINGFEAR #naistengotiikkaa #gotiikka #kauhuromanttinen #goottilainen #kauhuromantiikka #kirjavuoteni2025 #lukeminenkannattaaaina #lukeminen #lukujono2025 #kirjavuoReni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuosi1987 #pokkarit #kioskikirjallisuus #NAISKOHTALO #WinthersForlag 


Erehdyin hakemaan infoa ennen kun olenlukuaikeissa... 

14.90


 

Halloweenin ajan kierrätyslöytöjä: hirviön naamio ja kauhuromantiikkaa. Tai ainakin kartanorimantiikkaa: CATHERINE COOKSON: Greenwallin kartanon valtiatar,

Halloweenin ajan kierrätyslöytöjä: hirviön naamio ja kauhuromantiikkaa. Tai ainakin kartanoromantiikkaa: CATHERINE COOKSON: Greenwallin kartanon valtiatar, Weilin + Göös, 1980. Vasta aloitan. On traumoja, on trooppeja. 23.10.2025: 

Ilmestymisaika Suomessa 1980, alkuperäinen englanniksi 1967. Sivumäärä 307. Kustantaja Weilin + Göös. Kääntäjä Marja Heinonen. Katie Mulholland 2

" Menestyskirjailija jatkaa kiehtovaa tarinaa kahden suvun vaiheista, joihin järkyttävä tapaus menneisyydessä vaikutti aina kolmanteen ja neljänteen polveen.

Katie Mulhollandin elämässä oli tapahtunut ratkaiseva käänne. Mutta huolimatta taloudellisesta hyvinvoinnista ja Andree Frenkelin, norjalaisen merikapteenin, tarjoamasta turvasta painajainen ei hellitä. Kerran toisensa jälkeen menneisyydestä nousee tummia varjoja muuten niin seesteisenä aukeavaan uuteen elämän. Yhä uudestaan Katien on koottava voimansa taisteluun itsensä ja rakkaittensa puolesta, sillä hänen nuoruudessaan sattunut tapaus oli vetänyt heidät kaikki tähän samaan kurimukseen. Sukupolvet vaihtuvat, vuorossa on nuori, suloinen Bridget. Olisiko hän ja hänen suuri rakkautensa tämän kirouksen uusin uhri?

Catherine Cookson on kertonut vaikuttavan sukutarinan, joka ajallisesti kattaa vuosikymmenet Viktorian ajalta toiseen maailmansotaan. Varmalla tyylillään hän kuvaa yhtä lailla syviä inhimillisiä tunteita kuin jyrkkää sosiaalista ja taloudellista muutosta tuon ajan Englannissa. "

UUSI KIRJAKERHO

Päällys: Kino Tepponen

845

ISBN 951-54-0275-1


#CATHERINECOOKSON #KatieMulholland2 

#Greenwallinkartanonvaltiatar

#Greenwallinkartano #valtiatar #kartano #käytetytkirjat #viihdettä 

#UUSIKIRJAKERHO #KinoTepponen 

#viktoriaaninen #WeilinGöös



Kirjasammosta: 

Kirjallisuudenlaji

#sukuromaanit

#viihdekirjallisuus

Aiheet ja teemat

#perhesalaisuudet

sukurasitus (biologiset ominaisuudet)

vastoinkäymiset

yhteiskunnallinen muutos

Henkilöt, toimijat

suvut

Päähenkilöt

Mulholland, Katie

Tapahtumapaikat

#kartanot

Konkreettiset tapahtumapaikat

Englanti

Asiasanayhdistelmät

traumat : menneisyys



Lisätietoja: 1. ja 2.osa yhteisniteessä Greenwallin kartano (sis. Greenwallin kartanon piikatyttö; Greenwallin kartanon valtiatar). Kustantajana Gummerus


Luetut kirjat 93/2025: Jenni Multisilta: Kuolleet tytöt eivät tanssi, Myllylahti 2025 ⭐⭐⭐

Luetut kirjat 93/2025: Jenni Multisilta: Kuolleet tytöt eivät tanssi, Myllylahti 2025 ⭐⭐⭐

3/5

#Nuortenkirja. Pitäisi kirjoittaa kuinka surkeat omat lukiot oli, kuinka yhtään taidelukiota ei ollut 800 km sisällä, vain kaksi hikistä urheilulukiota, ja normaalien lukio. En ole katkera, mutta jonnet ei muista. 


Sopii Halloweenin aikaan kun Wednesdayn kakkosia loppui, vaikka tämä ei fantasiaa, vaan #dekkari ja realistinen sateenkaareva #kasvutarina, jossa keskustellaan myös non-binäärisyydestä ja pukuhuoneista. Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaoppaan seuralaisia. Kiinnostavaa luettavaa myös buumereille, yhdistellen kevyttä ja vakavaa. 


Kaikki tsembat myös tulevaan, filmatisointiin! 


22.10.2025

#JenniMultisilta #Kuolleettytöteivättanssi  #Myllylahti #kirjat #books #book #kirjavuoteni2025 #kirjavuosi2025 #kirjavuoReni2025 #lukeminenkannattaaaina #lukeminen 


Lainaus sähkökirjasta s 96:

" Kaisla juoksee minut kiinni matkalla rehtorin kansliaan.

”Miten koe meni?”

”Aivan päin binääristä cis-heteronormia”, Kaisla huokaa. ”En varmasti pääse läpi.”


Avaan suuni kertoakseni saamistani anonyymeistä viesteistä, mutta Kaisla alkaakin selittää kokeen jokeritehtävästä, jota on yrittänyt laskea koko ruokailun ajan. En viitsi keskeyttää häntä.


Sitten olemmekin jo kanslian ovella. Kaisla nostaa kätensä ja koputtaa. "


12.-22.10.2025 #sähkökirja 


Kuvaus

" Kuolleet tytöt eivät tanssi on nuorille suunnatun trillerisarjan avausosa, jossa ratkotaan selvittämättä jääneitä murhia sekä nykypäivän lukiolaisten ihmissuhdekiemuroita.


16-vuotias Oona joutuu aloittamaan lukion ilman tuttuja kavereita, kun perhe muuttaa takaisin lapsuusajan Poriin. Heti ensimmäisenä päivänä Oona saa kuulla kauhutarinan koulun pukuhuoneessa murhatusta tytöstä ja tajuaa, että se kertoo hänen neljätoista vuotta sitten kuolleesta isosiskostaan Roosasta. Oonalle on sanottu, että Roosa teki itsemurhan, mutta oliko lahjakkaan tanssijasisaren kuolemassa sittenkin jotain hämärää?


Ajatus ei jätä Oonaa rauhaan, vaikka elämän täyttää oma tanssiharrastus ja uudet ihmissuhteet värikkäässä lukioarjessa. Oona alkaa tutkia Roosan kuolemaa ystävänsä Kaislan, rikospodcastia tekevän Rafaelin ja Roosan siskopuolen Rosannan avulla. Pian tutkimukset muuttuvat paitsi synkiksi, myös vaarallisiksi. Murhaaja on yhä kaupungissa ja aikoo hiljentää kaikki, jotka kaivelevat haudattuja asioita. Mutta miksi myös Oonan omat vanhemmat vaikuttavat salailevan jotain?


Jenni Multisilta (s. 1992) on kauppatieteiden maisteri ja kirjailija, jolta on ilmestynyt aiemmin psykologisia trillereitä ja viihdekirjoja. Hän on kotoisin Porista, mutta asuu nykyään Helsingissä. Hän viihtyy parhaiten näppäimistön ääressä, tankotanssistudiolla roikkumassa pää alaspäin tai maantiepyörän satulassa kymmenien kilometrien päässä kotoa. "

Sosialistiseen mediaani on pompsahtanut tiuhaan mystinen Hippo Taatila & Niina Kalavainen: Kikkeliskokkelismiehen tuhannet kasvot -kirja

 

Sosialistiseen mediaani on pompsahtanut tiuhaan mystinen Hippo Taatila & Niina Kalavainen: Kikkeliskokkelismiehen tuhannet kasvot -kirja, josta tänään 22.10.2025 Yle julkaisi jutun. Aikojemme muuttuessa yhä enämpi WTF, päivittäin, on mukavaa törmätä mihin tahansa positiiviseen innovaatioon tai höröilyyn. Onko sakeus taattu.

Kari Hotakainen puhui aikoinaan telkkarissa kotimaisista hokemista. Kyllä tämä aikalailla käytetty #hokema on, vuosikymmeniä ollut. Mitä se sitten merkitsee 


#HippoTaatila #NiinaKalavainen  #Kikkeliskokkelismiehentuhannetkasvot

#Kikkeliskokkelismies #AbraxasPublishing 

#yle @abraxaspublishing @yle #pamfletti 22.10.2025


Kustantamosta: 

”Kikkeliskokkelismiehenä” tunnettu sketsihahmo manifestoitui Suomen kansakunnan kollektiiviseen tietoisuuteen perjantaina 8. kesäkuuta 1990, Pulttibois -sketsisarjan 2. tuotantokauden 20. jaksossa.

Aake Kallialan tulkitseman groteskin sketsihahmon indigonsinisen tuulipuseron, hörökorvien, ulkonevien hampaiden ja ensikuulemalta järjettömien hokemien – ”suuta hevosenkengälle, ”ota riehumalla hiki”, ”tää on tää maailma” – paljastuu tarkalle katsojalle kokonainen aarteisto täynnä ajattoman viisauden ilmentymiä.

Kikkeliskokkelismiehen salaisuudet kanavoidaan ensimmäisen kerran laajemmalle lukijakunnalle tässä pamfletissa, joka havainnollistaa ”Kikkelismiehen” psykohistoriaa, pyhää maantiedettä, sielunmaisemaa ja kulttuurista kehystä aina Joseph Campbellista Goetheen, suufeista ja kabbalisteista Freudiin, Julia Kristevaan ja David Lynchiin.

Hippo Taatila ja Niina Kalavainen ovat Helsingin yliopistosta valmistuneita uskontotieteilijöitä, jotka ovat initioituneet Kikkeliskokkelismiehen mysteereihin kolmenkymmenen vuoden ajan.

Teos julkaistaan numeroituna 367 kpl painoksena.

Ennakkotilaukset postitetaan tilaajille lokakuussa.

Hippo Taatila & Niina Kalavainen: Kikkeliskokkelismiehen tuhannet kasvot (2025, Abraxas Publishing, ISBN 978-952-7570-11-1)

Hinta: 18€ (sis. alv)


#kirjavuoReni2025 #kirjavuoteni2025 #kirjavuosi2025 #kirjahullunkirjahyllystä tai siis ei kun ei saa Hesulin kirjastoista.

perjantai 17. lokakuuta 2025

Luetut kirjat 92/2025: S. K. Tremayne: Hylynryöstäjän tytär, Otava 2025 ⭐⭐⭐

Luetut kirjat 92/2025: S. K. Tremayne: Hylynryöstäjän tytär, Otava 2025 🎃🎃🎃 3/5 ⭐⭐⭐. 

Kääntäjä: Ilkka Rekiaro. 

Julkaisupäivä: 21.08.2025. 

07.09.-15.10.2025 sähkökirjana. Alkuteos: The Wrecker's Girl. Roselandin mysteerit 


On vanha, kaunis miltei raunioitunut kartano, on kielletty huone, kellari. Ollaan Cornwallissa, hylkyryöstäjien maalla. Ja merellä. On ehkä kummitustalo, on traumaa, on shokkia. On trooppeja, on Rebekan ja Kotiopettajattaren romaanin kalustoa. Päähenkilönä nuori, eronnut traumaattinen nainen, psykokogi joka palkattu tutkimaan perheen omituisia lapsia, jotka näkevät olemattomia. On perheenisä josta ei tiedä, onko murhaaja vai hurmaaja. On perheen äiti joka on hukkunut. On goottilainen tarina. On kirottu esine. On antiikkia, antiikkia. On aukinaisia kaivoskuiluja. On perintöriitoja. 


On salaliittoteoreihin hurahtanut sukulainen, jolta saa raikasta, tosin järjetöntä kulmaa kimutantteihin asioihin. Mukavaa, että päähenkilöllä on sekä kissa että lisko lemmikkinä.


Päähenkilö Karenza on korni siis cornwallilainen. Myös sukukartano on korni. 


#Hylynryöstäjäntytär #kartano #sukukartano 

#SKTremayne #Roselandinmysteerit #psykologinentrilleri #kauhu #kauhuromanttinen #goottilainen #gothic #kauhuromanttiikka #mysteeri #dekkari #Cornwall #kirjavuoteni2025 #kirjavuoReni2025 #kirjavuosi2025  #lukeminenkannattaaaina #lukeminen 


🎃🎃🎃


" Psykologisen trillerin mestarin uusi sarja on aavemaiseen tunnelmaan viritettyä jännitystä.


Kolmekymppinen oikeuspsykologi Karenza Bay ottaa vastaan tehtävän auttaa Solomonia ja Gracea, joiden äiti on kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Äidin kuolemasta lähtien lapset ovat käyttäytyneet oudosti, ja heidän arvoitukselliset lausuntonsa viittaavat siihen, että he saattavat tietää jotain äitinsä kuolemasta – jota poliisi ei ole onnistunut ratkaisemaan.


Kun Karenza asettuu perheen vanhaan kartanoon Länsi-Cornwallin syrjäiseen kolkkaan, hän huomaa, että tapaus on paljon monimutkaisempi ja vaarallisempi kuin mikään mitä hän on aiemmin kohdannut."


Roselandin mysteerit -sarja:


Hylynryöstäjän tytär, 2025 Otava, suom. Ilkka Rekiaro

(The Wrecker’s Girl, 2025)


2006: Miten kirjoittaa aito post-modernin ironinen goottilainen romaani? Eskapismi ja Faust. Jos otetaan vaikka elokuva tohtori Caligarin kabinetti

Miten kirjoittaa aito post-modernin ironinen goottilainen romaani? 

Eskapismi ja Faust. Jos otetaan vaikka elokuva tohtori Caligarin kabinetti

= > " Elokuvataiteessa ekspressionismi sai vaikutteet ekspressionistisesta kuva- ja näyttämötaiteesta. Ekspressionistisista elokuvista on tunnetuin Robert Wienen ohjaama »Tohtori Caligarin kabinetti» (1919). Vaikka elokuvan ekspressionismi oli puhtaasti saks. tyylisuunta ja lyhytaikainen (1919–25), se on vaikuttanut vuosikymmeniä vars. monien elokuvien tummasävyiseen kuvaukseen ja psykol. kerrontaan."

niin en koe lopun muutosta t käännettä vesityksenä, vaan ajattelin - niin kuin elokuvan sisällä fasismi survoo myös elokuvan ulkopuolellakin, eli jos jokin tuotantotaho pelkää, että tässä on aivan hirveä hirviö fasisti manipuloija silmänkääntäjä joka itse asiassa oli Hitlerin ennakointia, ja päättää "vesittää", että kaikki "fasismi", manipulointi ja murhat on vain yksi hullujenhuoneen asukki kuvitellut, minä aina koin sen niin, että juuri näiden asioiden siis tietojen takia tuo ihminen on pantu mielisairaalaan - hän siis tietää vehkeilystä, ja hänet siis totuus on tukahdutettu, hiljennetty mielisairaalaan.


Pinnan alta: - Salaiset Kansiot (X-files) tv-sarja 1990-luvulla milteipä parodiaan saakka tutkivat hallituksen salaliittoja ufotutkimuksissaan.


Vuonna 1919 tapahtui muutakin: perustettiin Bauhaus -taideoppilaitoksen niin ikään Weimariin Saksaan, Joel Lehtosen romaani Putkinotkon metsäläiset ilmestyi, samoin kuin F. E. Sillanpään romaani Hurskas kurjuus. Pohjoisessa oli vallalla ankara realismi, naturalismi, ehkäpä juuri siksi koska olimme vasta itsenäistyneet, ja saaneet esimerkiksi äänestää, vaikuttaa asioihin, ettei arkielämämme olisi niin viheliäistä sietämättömissä oloissa puurtamista; mutta jotkin uhkarohkeat kurkottivat Georges Méliès nimisen hepun viitoittamana kuuhun...


Hän ohjasi elokuvan Matka kuuhun vuonna 1902, katso kuinka paljon tuo filmi on vaikuttanut esimerkiksi Smashing Pumpkins -orkesterin videokerrontaan. Mielestäni ns. hullujen tai maagisten tapahtumien pitäminen ns. hullujen kertomuksina, akkojen höpinöinä ei ole vesitystä. Kabinetin - sirkuksen - hullujenhuoneen tapahtumat [rikokset-murhat-huijaus] ei ole hullujen huoneen hourulan piipaa piipaa piripäitten sekoboltsien houretta, vaan totta. On itse asiassa pelottavampaa, eikä vesitystä, koska näiden hirveiden tapahtumien takia nämä ihmisraukat rauniot ovat joutuneet "hoitoon". Että on salaliittoja. Että virallisesti peitellään, tukahdutetaan, ja annetaan pahan jatkaa. Päästä puusta pitkälle.    


Mistä tunnen mä goottilaisen taiteen? 

1. Mene kirjastoon, ja ota hyllystä pikku kirjanen nimeltä Maria Gozzoli: How to recognize gothic art, Macdonald, 1978. Siellä on tuttuja kuvia: Chartres, Tower, Notre Dame, ja Venetsia. Bibliografiasta löytyy paksumpia opuksia. Sehän on sääli, että kaikki ovat vain työtätekevien kansalaisten selkänahasta revittyjä uskonnollisia rakennuksia, gobeliineja, patsaita ja maalauksia, ja vain miesten tekemiä. Näin ollen niistä puuttuu elämän kirjo, siksi Decamerone ja Canterburyn tarinat ens´alkuun antavat rehellistä kuvaa gotiikasta. Niissä ihminen on ihminen, niin hyvässä kuin pahassa, muttei niin yksipuolisesti yliluonnollisia höpötyksiä kuten edellä mainitut jähmeät veistokset jaa muu sälpä. Tutustu myös Päivi Setälän Keskiajan nainen kirjaan, ja myös Kaari Utrion kirjoihin, sekä faktaan että fiktioon. 2.


Tutustu myös 1900-luvun groteskiin gotiikkaan: Hannah Wilke, Barbara Kruger, Louise Bourgeois, Frida Kahlo, Kalervo Palsa, Francis Bacon, Merja Aletta-Ranttila, Andreas Alariesto joka on mielestäni erinomaista ja introverttiä porautuessaan ihon alle, yhteen yksilöön [ kuin malaria-hyttynen ] joka toimii katsojan peilikuvana, kipupisteenä, kankaana jolle tuska maalataan orvaskesiä myöten; kuin varhaisempaankin: Johann Heinrich Fuseli, Philip Otto Runge, Caspar David Friedrich, Francisco de Goya, John Runciman, William Blake, joilla enimmäkseen kauhua tuotti maisema symbolineen, luonto hurjine myrskyineen, jotka tekivät leskiä, upeine täysikuineen, mytologiat kannibaaleineen, jossa taide oli moraliteetti joka opetti ettei näin väärin saa tehdä, tabun käsittelijä, tai perverssit sisätilat, jonka rikkoo jokin outo peikko.


Kauhuromantiikkaa ja selittämätöntä groteskia on käyttänyt visuaalisessa taiteessaan myös mm: Fritz Lang, Arnold Böcklin, Alfred Kubin, Roman Polanski, Stanley Kubrick; esimerkiksi Polanskin elokuvassa Inho esitellään Hullu nainen ullakolla -tematiikkaa siirtäen mielen hajoamisen olohuoneeseen ja keittiöön eikä piiloon ullakolle, tai Kubrick joka toisti kylmäsi Hohdon hyytävän mielen maiseman, ja eristyneisyyden pelottavan talon ympäristöön. 3. Toinen, painavampi tapa tutustua gotiikkaan on marssia Tukholmaan jossa myytiin massiivista Rolf Tomanin johdattelemaa kirjaa GOTIK ( Könemann, 2000 ) vielä plastiikit päällä alle 13eurolla.


Messevä teos yli viisine satoine sivuineen porautuu niin goottilaisen kuvataiteen, veistoksien kuin arkkitehtuurinkin salaisuuksiin. Teos oli kylläkin ruotsinkielinen - mutta det gör ingenting, ajattelin muistellessani erästä lobotomiavitsiä. Vaikka kirja painoi kuin naapurin synti, ja kuvittelin kulkevani Via Doloroosaa puhelintolppa selässä.    


Mikä yhdistää goottien ja natsien yhteisen kirjasintyypin, fraktuuran? 

Gootit, goottilaisuutta harrastavat ja goottilaisten elokuvien rekvesitöörit haluavat vanhan ajan fontin joka on olevinaan tai on aidosti keskiaikaa, tai ainakin reippaasti viktoriaanista aikaa vanhempaa kirjoitustyyliä. Natsit jatkoivat vielä 30-luvulla fraktuuralla kirjoittamista, suomalaisissa dokumenteissa lähinnä 1800-luku oli fraktuuran aikaa virallisissa papereissa. Siksi esimerkiksi Sisu-pastilliaski on silkkaa gotiikkaa.. "Hitler julisti fraktuuran ainoaksi puhtaasti kansalliseksi leikkaukseksi ja vastusti groteskin käyttöä Saksassa. Myöhemmin hän muutti mieltään ja kielsi fraktuuran käytön, koska väitti sen olevan juutalaista alkuperää." Jan Bohman, Åke Hallberg: Graafinen suunnittelu, Gummerus 1988.


Kirjassa on präntättynä "Martin Bormannin vuonna 1941 Hitlerin käskystä levittämä kirjelmä" jossa ilmoitetaan kirjoitustavan olevan erheellisen saksalainen. Ilmoitusta ei oltu painettu goottilaisin kirjaimin... > Katso myös Sex Pistols elokuva... jossa tavataan "Martin Bormann"...... siellä minne natsit pakenivat eli Etelä-Amerikkaan...    



Miten kirjoittaa aito post-modernin ironinen goottilainen romaani? 

1700-luvun lopulta lähtien goottilainen romaani on ihastuttanut ja vihastuttanut kirjojen karjamarkkinoilla. Sitä on halventavasti pidetty alempiarvoisena - sekä naisten kirjoittamana että lukemana kirjallisuuden lajina, halpamaisena kauhuna, romanttisena viihteenä jopa pienen kauhu- ja fantasiagenren sisällä.  


Alun alkaen englantilainen kauhuromantiikka lainasi rekvisiittansa kaukaa barbaarisesta arkkitehtuurista, gotiikan kauden jyhkeiltä, majesteettisilta raunioilta, luostareista, tyrmistä ja linnoista. Suippokaarin ja korkein tornein gotiikka kohosi kaiken maallisen yläpuolelle.    


Mysteeri, groteski ja kauhu toimivat elementteinä, 

ettei lukija tuikkaisi kirjaa tuleen ts. ei heittäisi syrjään, tylsistyisi, nukahtaisi. Kirjasta on löydyttävä: [fanfaarit] hyvän ja pahan elementin kissa & hiiri -piirileikki, salaisia käytäviä, synkeitä loppumattomia kryptia, usean eri henkilön näkökulmasta kirjoitettuja viestejä [= kirjeitä sähkeitä ja päiväkirjan katkelmia], kahleita, miehiä [kreivejä, markiiseja, paroneita] joidenka pitkissä hulmuavissa mustissa hiuksissaan on valkoinen raita, synkeitä sukusalaisuuksia, outoja kirjelappusia, maanalaisia pakoreittejä, outoja ääniä, sadistisia munkkeja, kummallisia eliksiirejä, narisevia ovia, hulluja tiedemiehiä, lepattavia kynttilöitä, ullakolla kirkuvia hulluja naisia, rikottuja leluja, kirottuja tikareita, vaeltavia sieluja, seinäpeili johon voi upottaa kädet kuin vesipaljuun, kalpeita kasvoja, kiellettyä rakkautta, tipahtelevia kypäröitä, hengityksen höyrystyminen ennen niin lämpimässä huoneessa, salaisia laboratorioita, märkiä mutaisia kengänjälkiä, piilotettuja muotokuvia, noitien kattiloita, lötköjä, kaksoisolentoja, vaeltavia aaveita, iilimatoja, vampyyreita, hirviöitä, ihmissusia, mustia kissoja, zombieita, ghouleja, voodoonukkeja, liskonaisia, kärpäsmiehiä, cthulhuja, tappajatomaatteja, vrilejä, suuren oopperan kummituksia, ja ainakin yksi Candyman ja tapponukke Chuck.


Ja tietysti se linna = sukukartano, hotelli tai mielisairaala, tuo pahuuden hiukkaskiihdytin jonka sisällä pahuus kuplii, kohta yli kuohuen. Se voi olla myös "home sweet home" - joka kuitenkin on rakennettu pyhälle intiaanien hautausmaalle kuten Poltergeistissä


[ = > "poltergeistilmiö, parapsykologiassa tapaussarja, jossa kokijain mukaan toistuu selittämättömiä fys. ilmiöitä, kuten koputusääniä tai esineiden siirtymisiä, tav. tietyn henkilön läheisyydessä. Poltergeistilla, »räyhähengellä», on tarkoitettu ilmiön aiheuttajana kansanuskossa pidettyä kiusanhenkeä." CD-Fakta 2002, WSOY ],


jossa heti alkaa tapahtua kummia. Tärkeintähän on, että tämän kaiken boullabaisen keskellä päähenkilö - syystäkin - epäilee, onko hän tulossa hulluksi. = >> klikkaa tästä 15 sekunnin musiikkiraita Queen: I´m going´slightly mad.


Gotiikan genreen kuuluu niin "hyvää" kuin "huonoakin" kirjallisuutta. Itse en jaa kirjallisuutta näin kökösti, tutkimani kirjallisuus voi olla kiinnostavaa kirjallisuutta tai sitten ei. Populaarin plussaa on se että se on kaikille tasa-arvoisesti saatavilla. Rahvaan ei tarvitse matkata kauas ja tuhlata aikaa metsästääkseen haluamansa kirjaa.


Miksi minua inhottaa televisiosta tuleva saippua verrattuna romanttiseen kirjallisuuteen? Mielikuvituksen puute. Yksinkertaisesti.


Kirjan voi lukea ja kokea kuten haluaa, kun taas televisiossa jatkuvasti pyörivä sarja tappaa kaiken ajatuksen tapaisenkin. Mutta ehkä nykyaikana naisella jolla on sekä ura että koti hän ei voi valita hetkeä jolloin pulahtaa vaahtokylpyyn joko parodinen kauhuromanttinen [ Rouva Oraakkeli, Vainola, Rebecca ] tai eroottinen trilleri [ Basic Instinct, Body of Evidence ] jne. mukanaan, koska hänellä ei ole muka aikaa lukea, eikä uskalla ostaa romanttista kirjallisuutta jota kutsutaan myös harlekiini-kirjallisuudeksi tuon Harlekiini-nimisen kirjasarjan kirjoja tarkoittaen.


Eskapismi ei ole sallittua vaan tympeä maalaisproosaa joka on yhtä laveaa kuin kuolettavan tylsääkin. Mutta tv sarja joka tulee joka saatanan arkipäivä pakottaa naisen tv:n ääreen pienen pieneen eskapismiin.

= > Paul Verhoeven: Basic Instinct - vaiston varassa.


" faustinen ihminen, Goethen »Faustiin» viittaava, Oswald Spenglerin vaikutuksesta käyttöön tullut nimitys, joka tarkoittaa pysähtymättä etsivää, kaikkien rajojen ylittämiseen pyrkivää, äärettömyyttä tavoitteleva länsimaista ihmistä. " CD-Fakta 2002, WSOY            


Roskaromaanit? Mihin tässä maailmassa mennään kun tammikuussa 2005 tummelisarjassa Emmerdale käsite Romantic fiction käännetään suomeksi Roskaromaanit? Ai jai jai... Skarpatkaa nyt ihmiset vähän käännöstöissä ja arvotuksissa! Ei Emmerdale nyt ihan Decamerone ole!


Mistä muuten johtuu että Anni Polvan kirjat realismeineen ja haaveineen, sekä historialliset hyvin rakennetut romaanit uppoavat, mutten voi sietää katsoa saippuaoopperoita? Onko noissa jo parodiaksi ehtineillä halpojen pahvikulissien keskellä tyhjyyteen toljottavien aina vain samoja asioita vatvovien päivästä toiseen loputtomasti vuosista toisiin kaikkia tabuja rikkoen toimivat ihmiset lähikuvissa jähmettyvine kasvoineen iho paksun pakkelin alla jotenkin liian zombieta, elävää kuollutta, tyhjyyttä? Se, ettei siinä voi käyttää omaa mielikuvitustaan, joka on tärkeintä ns. romanttisessa viihteessä.


Nainen ei välttämättä ON/OFF -robottina halua virtuaalista seksiä jonkin kojeen kanssa, vaan eroottinen lataus toimii tuolla, vivahteikkaassa mielikuvituksessa, aistillisuuden valtakunnassa, joka on kevyt ja ylitse pursuava pakka raakaa silkkiä, jymisevä kauaskantoinen räjähdys, sitruunaperhosen lento, viiltävä terä, varpaillaan kävelyä jäisellä jyrkänteellä, syksyn kirpeys poskilla; tiedoksi vaan, suuremmassa sukupuolielimessä, eli aivoissa, ainakin naisilla.


Ja kuten Atwoodin kirjan päähenkilö kirjoittaa kirjailijana kirjan sisällä, kuinka hän tarkoituksella ei kerro hirveän tarkkoja detaljeja päähenkilöstään, johon jokainen nainen voisi lainata oman kasvonsa.. Atwood kirjoittaa muovailevansa kasvot kitistä, ja näin nyt menee ajatukset Golem -legendaan, kuinka savesta olento rakennetaan.


 = > Atwoodin erinomaisissa runoissa kerrotaan myös savinaisesta. Kun ajattelee vanhan ajan viihdyttävää saippuaa, kuten Dynastiaa, tulee ikävä. Siinä oli kuin ikivanhoista saduista karanneena ja arkkityyppien rasitus harteillaan - joita onneksi kannatteli osiltaan myös valtavat 80-luvun olkatoppaukset - paha äitipuoli Alexis. Tämä Joan Collinsin antaumuksella esittävä noidan kaltainen tiukka liikenainen, vallananastaja, kiero miestennielijä, aikuinen nainen tummat silmät ruskea tukka, Alexis, joka lojui vaahtokylvyissä nuorten rakastajien kanssa shamppanjaa juoden ja puhelimella bisneksiään hoidellen samassa. Ja kuviossa oli prinssejä, ruhtinaita, sheikkejä, kidnappauksia - ja niin ollen perus-romanttinen gotiikalla maustettu, jännittävä potpuri.


Kun Dallasin väriskaala ulottui paskanruskeasta paskanruskeaan, oli Dynastia helmeilevän hopeaa, kristallinkirkasta, kimalletta ja luksusta. Ja olihan Alexiksen päävastustaja, entisen miehensä nykyinen marttyyri-vaimokin nimeltään Krystle, siis kuin kristallia. Heidän keskellään oli kissanhännänvetoa, ja joskus kissatappeluakin jossa olkatoppaukset pursuivat ja hyvin, hyvin kookkaiksi föönätyt ja lakatut hiukset tärisivät ja toinen heitti toisen uima-altaaseen jne. Paha Alexis oli tummahiuksinen siis paha, mutta nimeltään androgyyni ja neutraali. Kiltti & hyvä Krystle oli tietysti vaalea. Kun taas Dallasissa vain sikojen kaltaiset vanhat äijät pyörivät räntsillä vaaleanpunainen iho hohtaen ja silmät pikkuriikkisinä valkoisten silmäripsien alla. Ehkä Dynastian miljöö - Colorado - selitti sinisen ja hopean jylhät goottilaiset sävyt väriskaalassa.      


Saippuaoopperat ovat selkeitä goottilaisia jatkumoita, joissa voi a) mitä tahansa tapahtua b) mitä tahansa tabua käsitellä. Sauppis voi kauhoilla mihin tahansa yliluonnolliseen suuntaan, fantasiaan, uneen ja takaumaan - vain käsikirjoittajat, budjetti ja aikataulut ovat rajana.    


Toisaalta hyvin paljon saippuasarjat muistuttavat antiikin tragedioita, kun kukaan ei tiedä ketä ja miksi. 90-luvun saippuaoopperassa Melrose Placessa kohde- ja näyttelijöiden ikärakenne muuttui, nuoreni reippaasti, ja tuli realismin pariin. Tai realismin ja realismin - aika absurdia menoa voi olla, ja mitä juonenkuvioita maailmassa onkaan on tässä sarjassa sitä käytetty semmoisenaan t eri variaatioina. Mielenkiintoisin hahmo on ehkä sarjan koulutetuin nainen, lääkäri ja psykiatri Dr. Kimberly Shaw joka itse on mielisairas, hänellä on persoonallisuushäiriöitä, ja hän on yrittänyt murhata mm miehensä.        


Hullu nainen on pelottanut ainakin Kotiopettajattaren romaanista lähtien, ja hän on varsin uskottava. Mielisairaala on paha paikka jonne laitetaan terve pariskunta - joka on Kimberlyä loukannut, nainen kun on nyt kyseisen hourulan johtaja...        


Mutta mitä on romanttinen kirjallisuus? 


Nostan esille kokoelmateoksen nimeltään Hertta - jokaisen pikkunaisen lehti VUOSIKIRJA 1969 painoksen, ja alan ahmia. Pienten lehtien kannet on piirretty romanttisiksi: niissä heterosuhteen toisilleen täydellisesti sopiva pariskunta kiiltää onnellisena; mies hiplaa naisen kaulakorua. Koska kannet ovat maalattuja hahmoja on samaistuminen lukijalle helpompaa. Hertta on tavallaan Sinä Minän, Reginan ja Suosikin hengenheimolaisia, jonka kohderyhmä on murrosikäinen tyttö, joka "elää joka solullaan mukana nykyajan rytmissä" kuten lehti markkeeraa, kun taas 13-vuotias lukija kertoo olevan "popista ja villistä menosta kiinnostuneen". Mikä ihmeen tarve tällä lehdellä on muokata tytöstä miestä tarvitseva, ja miehen kiinnostuksen ja katseen vuoksi kaikkensa ulkonäkönsä parantamiseen tähtäävä miellyttäjä??


Vaikka vuosiluku on 60-lukua on sillä paljon yhteistä nykymaailman kanssa - eivät naiset, edes hyvin nuoret murrosikäiset tytöt olleet ennen paremmin voivia ja itseensä tyytyväisiä olevia voikukan nyppijöitä, vaan heillä oli jatkuvasti ongelmia ulkonäkönsä kanssa. Lehdet koostuvat sarjakuvista, novelleista, lääkärinpalstoista, meikki- ja pukeutumisvihjeistä. LUKIJA-tytöillä on komplekseja, he punastuvat, ylösnouseminen on vaikeaa, SARJAKUVIEN ja NOVELLIEN tytöt kuitenkin ovat jo muuttaneet pois kotoa, ja asuvat boxeissa kämppäkavereitten kanssa, ja joutuvat välillä ylitöitten takia myöhästymään treffeiltä. Tarina loppuu 99% onnellisesti siveästi suudelmaan tai halaukseen. Kysymyspalstoilla taas lukijat ovat epätoivoisia minkä ikäisinä poikien kanssa voi olla silleen, ja milteipä jokainen kirjoitus esittää yllättävän seksuaalisen kokemuksen negatiivisena - tapauksena jossa poika lääppii ja tyttö joutuu pakenemaan.


Kun 15-vuotias lukija kysyy saako e-pillereitä hänelle vastataan, että tuskinpa noin nuori saa. Vaikka sarjakuvat, kansikuvat ja novellit tulvivat ällöttävän hygieenistä parisuhdetta jonka väliin ei nuppineulakaan mahdu - se on kaukana oikeasta elämästä. Maggien unelma sarjakuvassa brittiläinen konstaapeli univormussaan on sopivaa fetisisteille, mutta Maggie kirjoittaa erokirjeessään poliisilleen, ettei voi mennä tämän kanssa naimisiin, koska hänellä on menneisyys... Tämä tarina on siinä mielessä poikkeuksellinen - happy endiä ei ole. Tosin siihen viitataan jos Maggie palaa seudulle...

 

Hauskana yksityiskohtana on ihailijakuvat joissa poseeraa kauniit ihmiset: Peter Fonda Easy Rider -vetimissään, Catherine Deneuve ja Eero Raittinen. Harva muistaakaan kuinka uusi keksintö sukkahousut [ vrt. Pirkan niksit ] ovat, ja niinpä tämä lehti esittelee vihdoinkin yhden koon kaikille istuvat sukkahousut, joita paketista ottaessa ei tarvitse säikähtää koska ne näyttävät niin pieniltä ja ryppyisiltä...


Pelin säännöt nimisessä sarjakuvassa nuoret naiset - päähenkilönä on tummaverikkö - menevät baariin juomaan kahvia, ja ongelmana on miten saada pojat kiinnostumaan itsestään, ja miten pitää poikien mielenkiinto kun baariin astelee kilpasiskojaan joilla on lyhyemmät hameet.. Hirvein heistä on vaaleaverinen Bette Anderson, jota voi pitää samalla tasolla Sohvanvaltaajat komediasarjassa olevaa käsitettä Beverly Macca, jota naiset inhoavat ja miehet sanovat huh huh. Muissa tarinoissa tyttörukka pukeutuu bikineihin ja kiekistelee pihallansa, mutta naapurin viherpeukalo upottaa sormensa vain fiikuspurkkiin.


Goottilaisempaan kuvastoon pääsemme sarjakuvassa Rakkautta naamion takana, jossa on komeat vanhan ajan naamiaiset, ja ujo tyttö on pukeutunut upeaksi kuningattareksi. Naamio ja puku antavat mahdollisuuden muuttua toiseksi persoonaksi. Mutta Beth pakenee juhlista ennen kuin naamiot paljastetaan, ymmärtäen olevansa kuin Tuhkimo, ja suurimpana murheenaan on josko tanssittamansa kavaljeeri löytää toisen tytön! Romanttiseen kuvastoon kuuluu tietystikin vastakkaisen sukupuolen tapaaminen, tanssiaiset sinänsä on sopiva naamio tehdä tuttavuutta, tuon "ihanan" ja "ihmeellisen" kanssa. He siirtyvät terassille " jota lyhdyt valaisivat... " , ja suutelevat, ja Beth tuntee leijuvansa "tähtien joukossa... "


"Tämän herttaisemmaksi ei voi tulla!"

maanantai 6. lokakuuta 2025

Luetut kirjat 90/2025: Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, Otava 2025 ⭐⭐⭐⭐

Luetut kirjat 90/2025: Kaarina Griffiths: Tuulisolmut, Otava 2025 🎃🎃🎃🎃 4/5 ⭐⭐⭐⭐ osa 3 sarjassa Cornwall. 06.10.2025 

Olen viettänyt kesää Boscastlen noitien kanssa. Noitien, parantajien, shamaanien, herbalistien, luonnonparantajien, wiccojen ja sairaanhoitajien kanssa. Toki täältä etäältä, nojatuolimatkalta Cornwalliin. Kohta seuraa Yule-juhla, kuten kirjassa juhlitaan: 

Lainaus sähkökirjasta s. 205: 

" – Tämä on auringonvalon ja vuoden taittumisen juhla, Loveday jatkoi. – Kokko on valon ja yhteishengen symboli. Se on myös tärkeä perinne, sillä Boscastlen väki on rakentanut yhdessä kokon jo satoja vuosia. Tässä kylässä on luja yhteishenki, ja tiedän, että äskettäisistä traagisista tapahtumista huolimatta jaksamme yhdessä ja toisiamme tukien eteenpäin. Minulle on suuri kunnia puhua teille tänään, hyvät ystävät. "


Lainaus sähkökirjasta s. 207: 

" Pubi oli kuin asetelma makaaberista maalauksesta: outoja sarvi­päisiä olentoja, silinterihattujen alta katsovia kalmanvalkeiksi maalattuja kasvoja, räikeän punaisia huulia, teräviä kulmahampaita. Tunnelma oli samalla kertaa kiihkeä, järkyttynyt ja pahaenteinen. "

Pakanallisessa juhlassa asukkaat ovat pukeutuneet hirviöiksi ja eläimiksi, naamarit peittävät henkilöllisyyden. 

Mitä tapahtuu kylässä, yhteisössä jossa muutama sata vuotta takaperin poltettiin noitia roviolla, ja nykyään noituus ja uushenkisyys on suht hyväksyttyä yksityisenyrittämistä. Yhteisölle merkitsee paljon turistit ja heidän ostoksensa, rahan kulutus. Yhteisö ei kuihdu. Yhteisö jatkaa, jatkuu. On turistisesonkeja, on tulevia joulumyyjäisiä. Myös murha myy. 


Mutta mikä noidissa pelottaa, varsinkin junttimiehiä. Ja onko liikkeellä sarjamurhaaja? Kahtia jakautunut kansa, naiset ja miehet, väkivaltaiset ja rauhanomaiset, oman elämänsä tekijät, humaanit ympäristöaktivistit ja ökyt luonnontuhoajat. Metsästä nauttijat, metsää hävittävät. Kettujen tappajat. Voimia, vastavoimia. Kuka vainoaa noitia, naisia. Maagiset ajattelut ja uskomukset, spiritistiset istunnot. 

Cornwallin maisemissa on myös tutut suomalaisvahvistukset, taidemaalari Kaisla, ja profiloija Antti. 

Tapahtumien, tai niiden purkamisen keskipisteenä on pubi, aikuisten julkinen olohuone. Ja Antilla rantasauna, stressin laukaisemiseen. 

Sain fyysisen kirjan kirjailijalta, kustantamon kautta, kiitos siitä! 


#KaarinaGriffiths #Tuulisolmut 

#TuulisolmutDekkari #TuulisolmutRomaani #Tuulisolmut2025 #Boscastlennoidat #Boscastle #Cornwall #CornwallMysteeri #noidat #noituus #dekkarit #rikosromaani #kirjavuosi2025 #kirjavuoteni2025 #kirjavuoReni2025 #lukeminenkannattaaaina #lukeminen


Dekkari kuuluu leppoisten murhien kategoriaan, ehkä. Luin tätä kesällä, järven rannalla. 


Nyt on todella koleaa, tuulista, on syksy, lämpötila 4 plusastetta. Suomessa on ruska. Luen monenlaista dekkaria, kauhua ja jännäriä, välillä jotain normaalejakin kirjakirjoja... Griffithsin rikoskirjat ovat tähän asti olleet viihdyttäviä nojatuolimatkoja, joissa käydään epämiellyttävyysalueella. Niin on tämänkin romaanin kanssa. 

Kirjan pituus on sopiva dekkarille, uusi hahmokin puhuu lukijalle minä-muodossa. Lukija tietää tasan tarkkaan kenen puolella on. Griffithsin dekkareissa on myös yhteiskunnallinen aspekti, tarkemmin sanottuna luonnon monimuotoisuuden ymmärtäminen, ja sen säilyttäminen. On ollut hauskaa nähdä kuvia myös Boscastlen museosta. Cornwallin maisemiin sijoittuvaa kirjaa luki mielellään järven rannalla, erityisen kovalla tuulella kun järvi eli kuin meri, ja muutti muotoaan kuvastimesta ärjyväksi villipedoksi.

Kun joissakin dekkareissa ja rikossarjoissa on ärsyttävä toimittaja, joka penää polliiseilta vastauksia kesken tutkinnan, ja julkaisee moraalittomasti ja itsekkäästi uutisia rikoksesta, josta vielä ei saisi kirjoittaa mitään. Niin nyt on lisäksi podcastien tekijöitä, joilla ei ole mitään rajaa. Kun kalastetaan klikkejä.


Kaarina Griffithsin Cornwalliin sijoittuvat kirjat ovat minulle sopivaa feminististä viihdettä, jännitystä ja mysteeriä. Kirjassa on myös chantyjä, merimieslauluja, joita itsekin olen kuunnellut livenä Suomessa, taisivat kulkea nimellä shanty tai Sea Shanty. Mystiikkaa on Seitsemän neitsyen kehä, esihistoriallinen uhraus­paikka, jossa naisia, noitia on murhattu muinoin.