Alussa meno on välillä kömpelehköä, ja välillä hyvinkin sujuvaa. En tiedä, mitä syynään suurennuslasilla, teatteritouhuja, kotimaista kauhua ja jännäriä vai mihin jumitan. Pidän näistä lihallisista ihmisistä, osaa tietysti inhoan, mutta näen heidän merkityksensä tässä tammipelissä. En tiedä onko nimi täydellinen suomeksi, koska jumituin myös suomenkieleen. Koska kaikki suomalaiset lauseet ovat merkittäviä. Tai ainakin totta. Sanat merkitsevät. Kun on tottunut länsimaiseen tööttäykseen jossa uupuu hienosäätö ja säätö yleensäkin.
Syövereitä myös addiktioihin: vanhemman polven alkoholismi, nuoremman piri ja viihdekäyttö, ja myös haluihin, intohimoon. Ja siihen, mitä nainen, yksinhuoltaja?, jakaa arkensa ja juhlansa, kun on pieni lapsi, ja sitten työ, luova työ, nuo teatterin pitkät päivät kuutena päivänä viikossa. Jossa on seitsemän päivää.
Mutta Muska katoaa, kun on läpimeno, tärkeät hetket, päivät ennen ensi-iltaa. Muskan isä on entinen poliisi, nyt lähinnä pappi. Siinäkin on kierroksia. ☠️
#sielunpalomies #samulilaiho #likekustannus @likekustannus #kirja #kauhu #jännäri #psykologinentrilleri #Karmea #karmivatrilleri #karmiva #kotimainen
SIELUN PALOMIES by Samuli LaihoMy rating: 4 of 5 stars
Samuli Laiho: Sielun palomies, Like 2021, #Nextoryllä aloitin sähkökirjana, jatkan äänikirjana. 92. lukemani kirja tänä vuonna. 28.05.2021. Kannen gargoilit, vesinokat kiinnittivät huomion, sisältö kiinnostaa, eri toten Kansallisteatterin proggis, itse kun olen teatteribloggaaja. Koska tämä on synkkä trilogian alku, fennoskandidekkari, ehkäpä sarjamurhaajakeissi, nordic noiria - niin ei ole yks yhteen Kansiksen kanssa, vaan kuvitteellisia on immeiset, mutta olemme nykyajan teatterissa. Ohjaaja on nuori nainen Muska Meriläinen, jolla on upeat kengät, bootsit, sellaiset voimakengät, taikakalut, tai vain upeat, luovat itsevarmuutta. Hän ohjaa suurelle näyttämölle kunnianhimoista, radikaalia versiota ajankohtaisesta dystopiasta Fahrenheit 451, klassikkoromaanista menneisyydestä, jossa ollaan lähitulevaisuuden totalitaarisessa valtiossa, jossa kaikki kirjat poltetaan. Mutta hänellä on yksi ihailija yli muiden, kaunis poika A. Hän on psyko. Ehkä. Mutta. Muska teki edellisen proggiksen Alistair Crowleystä, tuosta A. kiinnostui.
Alussa meno on välillä kömpelehköä, ja välillä hyvinkin sujuvaa. En tiedä, mitä syynään suurennuslasilla, teatteritouhuja, kotimaista kauhua ja jännäriä vai mihin jumitan. Pidän näistä lihallisista ihmisistä, osaa tietysti inhoan, mutta näen heidän merkityksensä tässä tammipelissä. En tiedä onko nimi täydellinen suomeksi, koska jumituin myös suomenkieleen. Koska kaikki suomalaiset lauseet ovat merkittäviä. Tai ainakin totta. Sanat merkitsevät. Kun on tottunut länsimaiseen tööttäykseen jossa uupuu hienosäätö ja säätö yleensäkin.
Syövereitä myös addiktioihin: vanhemman polven alkoholismi, nuoremman piri ja viihdekäyttö, ja myös haluihin, intohimoon. Ja siihen, mitä nainen, yksinhuoltaja?, jakaa arkensa ja juhlansa, kun on pieni lapsi, ja sitten työ, luova työ, nuo teatterin pitkät päivät kuutena päivänä viikossa. Jossa on seitsemän päivää.
Mutta Muska katoaa, kun on läpimeno, tärkeät hetket, päivät ennen ensi-iltaa. Muskan isä on entinen poliisi, nyt lähinnä pappi. Siinäkin on kierroksia. ☠️
View all my reviews
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.