Päivi Alasalmi: Vainola 1990-luvulla kirja pääsi jopa Finlandia-ehdokkaaksi, myytiin edullisena pokkarina mm Kirjatorilla. Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli, ainakin kirjastoista.
> paitsi tämä erinomainen kirja ilmestyi jo1970-luvulla, julkaistiin suomeksi vasta 1990-luvulla, ja ehkäpä tähän laariin sopiva Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja, jonka kannessa lukee Harry Potterin luojan J K Rowlingin sanovan tämän olevan maailman paras kirja. Ja mikä ettei..
- Oman taidesuuntauksen [ = surrealismin ] aiheuttaja tulevaisuudessa: Comte de Lautréamont: Maldororin laulut, harvinaisen kipeä kirja 1800-luvulta, ihme, ettei kohdannut kokonaan polttorovioita!
Ripauksena goottilainen perverssi t kielletty rakkaus:
Nathaniel Hawthorne: Tulipunainen kirjain, Paholainen käsikirjoituksessa, Amerikkalaiset aaveet, mahdollisesti myös King Kong, Munkki sekä Corpse Bride.
Selkeä paksukantinen romantiikka, pokkarimpi kioskikirjallisuus, ja muu halveksittu eskapistinen ja nautintoa antava & tarpeeseen tuleva kirjallisuus naisilta naisille:
- ota hyllystä houkuttelevien karkki- ja kondomihyllyjen vierestä kassan lähistöllä johon jonot kerääntyvät: Victoria Holt: Paholaisrakastaja tahi Sara Hylton: Wieniläisverta. ( tuona aikana nuo )
Määrittelemätön romaani/kirjallisuus:
Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva, Canterburyn kummitus
Goottilaisuus ripauksena sosiaalisessa romaanissa t viitekehyksessä:
George Sand: Hiidenlampi Charles Dickens: Jouluaatto, Nicholas Nickleby
Goottilaisuus ripauksena historiallisessa romaanissa:
Alexandre Dumas nuorempi: Kamelianainen Alexandre Dumas vanhempi: Monte Criston kreivi Victor Hugo: Pariisin Notre-Dame, Kurjat
Sekä modernit parodiat: 1900-luvulta etiäppäin:
Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja Päivi Alasalmi: Vainola, Metsäläiset, Ystävä sä naisien Federico Andahazi: Laupeat sisaret Marie Darrieussecq: Sikatotta Amélie Nothomb: Vaitelias naapuri Margaret Atwood: Rouva Oraakkeli Angela Carter: Verinen kammio Anne Rice: vampyyri-kronikat joissa kirjoittajat ovat 99% naisia, kuten gotiikan aloittajatkin ja merkittävimmät kirjoittajat yleensä.
Akkojen juttuja..
Miksi naiset aloittivat kauhuromanttisen kirjallisuuden?
Koska naiset tietävät, mikä kauhu on, ja koska he haluavat jatkuvan realistisien kauhukuvien vastapainoksi romantiikkaa. Pelkällä romantiikalla ei pitkälle pötkitä – kateellinen tai photonaturalistinen lukija haluaa lukea muutakin. Epävarma kauhuromantiikka epäluotettavine kertojineen ja repäistyine fragmentteineen on selkeää postmodernismia, jossa maailma on lyöty hajalle tuhannen sirpaleiksi….
Tällainen gotiikka viihdekirjallisuudessa, lukuromaaneissa, kartanoromaaneissa, näitten parodioissa yms. marginaalissa kirjallisuudessa (verrattuna ylistettyihin pyssy ja sorsa –kirjoihin, tai muihin tappamisen stimulointiin) on sopiva mauste – olenko tulossa hulluksi, kuka vainoaa minua, ja mistä syystä, enkä voi luottaa tuohon tummaan ja tämähän maistuu aivan karvasmantelilta (plagiointi Alasalmelta).
Minä pelkäsin joka yö. Minä tarkistin kaikki paikat joka yö. Kolme kertaa. Kun olin lampulla tarkastanut ullakon, sitten siirryin aina kerroista alemmas ja uudelleen. Lopulta suostuin nukkumaan vain päivisin tai pelkästään laboratoriossa. Kunnes kaamos loppui. Minun olisi tehtävä työtä. Heristin kuuloaistiani, ja juoksin ulos. Joutsenet olivat saapuneet. Mutta millaista ääntä ne pitivät! Kaunis kevään merkki, joutsenen kaareva kaula, valkoisten siipien räpellys, laskeutuminen lähelle kuohuvaa koskea, kuin uudisraivaaja, päättäväisenä ja uskollisena. Kurkin lähemmäksi. Se kähisi!
Aivan samalla lailla kuten Elsa Lanchester kertoi - hänhän näytteli Mary Shelleytä ja samalla Frankensteinin morsianta samannimisessä elokuvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.