Vaikka olemme Torniojoen tuolla puolen, Kansankodissa, ja 80-luvulla edellisessä osassa, ja tämän merkintä alkaa vuodesta 1990, se on kuin omaa eloa muistelisi, tosin tietty Suomen puolella. Tietysti ilman rikoksia, ainakaan näitä. Sama mentaliteetti. Sama seutu. Kouluaika.
🍓
Nainen on kadonnut suolle hillankeruumatkallaan 1990. Naista ei ole löydetty. Vanhat tarut kertovat, kuinka suonsilmäkkeisiin pudonneet laulavat suolla öisin. Aivan kuin joku kuulisi hänen laulunsa. Tuutulaulun.
📖
Olemme vuodessa 2020. On koronan aika, kyynärpäätervehditään. Silti rikolliset tekevät rikoksia. Wikingille tulee murtokeissi. Wiking ohittaa myös suon jossa nainen katosi 30 vuotta sitten.
Lukeminen toki kesken, puolivälissä, ja tilaus juur loppui, ikävä kyllä.
Hienoa on eettisyyden ja ekologian mukaan ottaminen, että miksi Ruåtsin pohjoiseen rakennetaan salaisia kohtia, joissa testata ties mitä aseita, tuhota luontoa ja mölytä tärykalvot rikki turhine hävittäjineen.
Kirjailija ei ilmaise asiaa näin, vain neutraalisti, kuin uutisissa, mutta sisältö on sama. Jatkan kun saan ostettua lisää aikaa. Olemme siis vuosissa 2020, ja 1990, ja 1985.
Tarina alkaa kääntyä myös agentti/vakoilutarinan suuntaan.
Oikeasti Piitimenjoki, mutta lähellä kuitennii.
Kirjat 45/2022
⭐⭐⭐
27.09.2022.
#dekkari #rikosromaani #dekkarit #skandidekkari #kirjat2022 #kirjavuoteni202 #kirjavuoReni2022 #kirjavuosi2022 #dekkari #rikosromaanit 📖
