Luetut kirjat 16/2023: 101 tapaa tappaa aviomies: Tämä vain on niin jäätävä, luova, pistävä taideteos nytkin luettuna
Kirjatunnelmia kesäkuun alussa:0 2.06.2023:
Tämä vain on niin jäätävä, luova, pistävä taideteos nytkin luettuna, että pitää ostaa itselleen. Osui ja upposi. Virui kyynel. Inspiroi eri tyylilajeihin. Takana tämä uutinen, parisuhdeväkivalta, josta pääsee eroon. Joskus 101 tavalla...
Laura Lindstedt, Sinikka Vuola: 101 tapaa tappaa aviomies, Siltala 2022.
101 tapaa tappaa aviomies
Laura Lindstedt, Sinikka Vuola
( nyt 22,80 €. Kirjan kolmas painos ilmestyy viikolla 42.
Kustantamon sivulta :
" Lokakuussa 1981 suomalainen Anja B. ampui kiväärillä rintaan norjalaista aviomiestään Thorvaldia, joka kuoli välittömästi. Seuraavan vuoden toukokuussa oslolainen käräjäoikeus ei ainoastaan vapauttanut Anja B:tä murhasyytteistä, vaan totesi historiallisesti tapahtuneeseen syylliseksi vainajan, joka oli pahoinpidellyt vaimoaan julmasti vuosikausia.
Tapauksesta kertoi aikoinaan Alibi, ja nyt siitä kertovat menetelmällisessä murhamysteerissään Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola. Teoksessaan 101 tapaa tappaa aviomies he varioivat Anja B:n tarinaa erilaisten metodien avulla älykkäästi, yllättävästi, koskettavasti, taidokkaasti ja hirtehisen hauskasti. Usein rikosromaanit alkavat nuoren naisen kuolemalla, mutta tässä teoksessa kuolee väkivaltainen aviomies – 101 kertaa.
Anagrammi, balladi, chiaroscuro, Cosí fan tutte, epäluotettava kertoja, eufemismit, filosofia, google-runous, hullu teeseura, intersektionaalinen feminismi, jediritarit, juomalaulu, kafkamaisuus, konekäännös, limerikki, mansplainaus, minimalismi, nekrofilia, Norman Mailerin tyyli, plagiarismi, sonetti, Susikoira Roi, tautogrammi, urheiluselostus… Kaikkien edellä mainittujen sekä 77 muun variaation avulla Lindstedt ja Vuola sekä ällistyttävät lukijansa että purkavat osiin erään traagisen parisuhdeväkivaltatarinan lehtien palstoille päätyneen version. "
Wikipediasta:
" Teoksen alkusanoissa kirjoittajat kertovat, että lähtökohtana kirjan tekemiselle oli eräässä illanvietossa herännyt ihmettely, kuinka bestsellerit rakennetaan usein nuoren naisen väkivaltaisen kuoleman ympärille. Samaa aihetta suositaan muussakin kulttuurissa, kuten kuvataiteessa ja televisiosarjoissa. He toteavat, että "kuoleman pornografia ja 'nekroromantismi' kukoistavat". "Kuoleman pornografia" -käsitteen on luonut Geoffrey Gorer (1905–1985) vuonna 1955 kirjoittamassaan artikkelissa "The Pornography of Death", ja selittää kuoleman suosiota aiheena sillä että luonnollinen kuolema on länsimaissa siirretty piiloon ja siksi väkivaltainen kuolema pulpahtaa esiin fantasioina, joita erilainen viihde tarjoaa yleisölle. Tätä pohdittuaan Lindstedt ja Vuola halusivat kääntää asetelman ympäri: väkivallan tekijä on nainen ja uhri mies.[3]
Kirjan muodon idea tuli Raymond Queneaun teoksesta Tyyliharjoituksia (Otava 1991), jossa Queneau toistaa 99 kertaa pikku tarinan eri tyylilajeissa. Aihetta kehitellessä heille tuli eteen Simon Bondin makaaberi kuvakirja Satayksi tapaa käyttää kuollutta kissaa (Kustannus-Mäkelä 1982), jossa kissanraatoa varioidaan 101 tavalla. Kirjan aihetta he eivät vastoin ennakko-oletuksia löytäneet amerikkalaisista sanomalehdistä vaan Alibista.[4]
Kirjassa sovelletaan menetelmällisen kirjallisuuden keinoja. Sovellettavia oulipolilaisia rajoituksia ovat muiden muassa lipogrammi ja homoleksikaalinen käännös.[5]
Teos sisältää myös muunnelmia, kuten pastisseja, historiallisia runomuotoja (tanka, sonetti, balladi), vitsejä ja ja puhetapojen parodiaa (mansplainaus, intersektionaalinen feminismi, urheiluselostus). Kirjoittajien mukaan kirjoittamiseen liittyy aina rajoitteita ja kirjoittaja tekee valintoja ja rajauksia tiedostaen tai tietämättään. Esimerkiksi runous on perustunut sääntöihin ja rajoitteisiin, kuten runomuotoihin ja -mittoihin. Tottumuksen vuoksi kaavamaisuutta ei kuitenkaan aina havaita.[6] "
Kirjat 12/2023: Sain eilen luettavakseni Gabriel Korven dekkarin Sadekoirat (SagaEgmont 2023) sähkökirjana. Neljäs Valo Kurki tarina vie meidät 90-luvulle, tällä kertaa tapahtumapaikkana on Suomenlinna, turisteineen, taiteilijoineen. Hieman raotetaan yksityisetsivä Valon menneisyydestä lisää. 🌈
Lama-aikana klubiskene muuntui, pirstaloitui, oli yksityisbileitä, joihin pääsi vain kutsulla. Vapaat, samanhenkiset ihmiset näkivät vaivaa pukukoodin eteen. Jotkin perustivat perheitä, muuttivat Jenkkeihin, Berliiniin. Mutta myös päihteidenkäyttö muuttui, kovemmaksi. Nostalginen
Muttei liian nostalginen, olihan ysäri ihan nurkan takana. Vintagea, mutta valittua vintagea. Finlux, Moulinex. Salaiset kansiot, Villi Pohjola. Puhelinluetteloiden kartat, faksi. Dekkareissa on liian vähän sateenkaari-ihmisiä päähenkilöinä (eikä uhreina) onneksi on Valo
⭐⭐⭐⭐
Luin eilen 29.4.2023 tämän kirjan kokonaan kun olin ensin pakannut ja vienyt vanhan maalauksen kuljetukseen isälle. Wanhan tavaran liikkeissä on oma löytämisen tunnelmansa. Ehkä kirjoissakin on sama, mukava löytää omansa. Flunssaisena mukavaa seuraa, ja jättää odottamaan jatkoa.
Kirjat 14/2023: Flake: Kosketinrunkkari. Niin kuin sen satun muistamaan, Minerva Kustannus Oy 2016, suomennos: Miika Kupiainen. Kannen kuva: Jenny Rosemeyer. (Der Tastenficker: An was ich mich so erinnern kann.) Luen sähkökirjana vaikka tätä olisi hauska kysyä (HUUTAA) kirjakaupassa. Flake on suosikkihahmoni, sievä honkkeli blondi poika josta on tullu näin aikuisna hullu tiedemies -tyyppi koskettimiensa takana. Hän on huumorimiehiä: kirjan omistuskirjoituksessa lukee
Für Elise.
" Marraskuu on suosikkikuukauteni. Rakastan sitä, kun ilma vihdoin viilenee ja kostea sumu"
Muttei lainata pitempään näin seinällä. Tykkään miten hänen tekstinsä, sanansa eskaloituu.
" En pidä urheiluautoista. Mikä se sellainen urheiluauto oikein on? Autoilu ja urheilu eivät kuulu yhteen. Kaiken lisäksi niitä lastenkärryjä vielä kutsutaan sellaisiksi. Urheilu ei ole minnun juttuni. En ymmärrä, miksi vapaa-ajallaan pitää kiduttaa itseään niin kauan, että tekee kipeää. Kilpailuhenkisyys on minulle vierasta. En pidä ajatuksesta, etten saa olla huonompi kuin joku muu. Ja pelkästään sen takia, etten olisi luuseri."
Pidän hiljaisuudesta ja kirjoista
Joskus sitä miettii, miksi julkkikset laitetaan kirjoittamaan kirjoja. Mutta tässä ollaan mukavan jutustelun äärellä. Minulle tulee sama hyvä olo kun Daniil Harmsin äärellä, mutta nämä absurdit tarinat ovat pitempiä. Ehkä ne ovat saniaisia jotka avautuvat. Tai ehkä serpentiini..
"Taiteilijaelämäkertojen kohdalla riittäisi, kun kertoisi valmiin tekstin mukaan, että oli ahkera, teki kovasti töitä ja uskoi aina unelmiinsa. Sitten vain lisättäisiin tekstin asianmukaisiin kohtiin nimi ja muut vastaavat tiedot. Tyttäreni ystäväkirjoissa tehdään juuri näin."
Toisaalta. Riittäisikö tämä. Ehkä se olisi siisti alku. Ne jotka haluavat kirjoittaa elämänkertaa itsestään, ja julkaista. Harms kirjoitti fiktiota, lyhyitä tarinoita joita näin mustavalkoisina yksinkertaisina piirroksina. Flake kirjoittaa, sanelee faktaa, muistelee elämää, omaa siis.
Kirja on kuvitettu mutteivät kuvat ole hyperkauniita dramaattisen rakeisia partavesimainoksia kuten muusikoilla yleensä, vaan hyvin tavallisia kuvia, matalan kynnyksen kuvia, joiden tarkoitus on välittää viesti. Mitä Itämeri merkitsee Flakelle?
(kuvat osin Flaken yksityisarkisto, osin nyysitty ns internet, videot kelat kuvankäsittelyt allekirjoittanut)
" Eihän konsertteihinkaan mennä pesemään likaisia astioita. "
" Festivaaleilta ei saa kirjoja lahjaksi, vaikka ne ovat parhaimpia lahjoja, joita voi antaa tai saada. Lahjakirja on kuin uusi ystävä. Törmään yhä kirjoihin, jotka ihmeellisesti kohottavat mielialani korkealle."
" Hyvän kirjan avulla unohdan saman tien, että olen ulkomailla ja esiinnyn illalla konsertissa. Luen lakkaamatta, imeydyn tarinan maailmaan, enkä huomaa ajan kulkua. Hämmennyn, kun huomaan kellon olevan jo paljon. Silloin pitää pistää töpinäksi, että ehdin keikalle."
" Silti treenaaminen oli niin hauskaa, että halusin jatkaa sitä, vaikka alussa valitsemamme musiikillinen suuntaus ei ollut minulle ominainen. En ole vieläkään oikein löytänyt yhteyttä heavy metal -musiikkiin. Sen tyylisuunnan laulajat vain huutavat ja föönaavat hiuksiaan. "
" Mietin, että kutsutaanko huonetta Lockerroomiksi, koska siellä voi ottaa rennosti [saks. ’locker’], vai sen takia, että se suljettu, siis lukossa [saks. ’gelockt’, engl. ’locked’]. ’Pukuhuoneet’ on kai suomea [saks. Finnisch] (but not the end).
Kirjat 15/2023: Rammstein. Ulf Lüdeke: Rammstein koko
tarina, Minerva Kustannus Oy 2016, suomennos Juho Nurmi. (Am Anfang war das Feuer. Die Rammstein-Story) Kun mietin mikä pitää tätä DDRräläistä sekstettia kasassa nykyäänkin, on hyvä kerrata juuria, punk-juuria STASIn valvomassa ahdasmielisessä tilassa.
"Ennen Saksojen yhdistymistä DDR:ssä vallitsivat sensuuri ja salaisen poliisin Stasin valvonta, mikä jätti jälkensä niin ihmisiin kuin musiikkiin. DDR:n valtionjohto pyrki toimillaan juurruttamaan valta-asemansa vastoin kansan tahtoa, rajoittaen samalla muusikoiden mahdollisuuksi ja kehitystä. "
" Toisaalta tämä pakotti taiteilijat improvisoimaan: oli oltava luova ja kehitettävä kokonaan oma kieli. Muun muassa metaforien avulla harhautettiin hallituksen urkkijoita. Ulkomailla Rammsteinin raivopäinen itseironia sai heti innostuneen vastaanoton, mutta kotimaa"
Nyt en lainaa tekstiä enempää, ettei mene oikeudet harakoille. Miten Rammstein onnistuu innostamaan sekä levyillä, keikoilla ja musiikkivideoilla, yhä 40 vuoden jälkeenkin. Jaksaa kiertää, pitää pään kasassa. Stadionkiertue alkoi Vilnasta, ja jatkuu nyt viikonloppuna 27.-28.05.2023 Helsingissä.
Virkistävää muusikoiden elämänkerroissa on pistää historialliseen kontekstiin, aikaan kun Berliinin muuria ei myyty vielä murikoina kirpputoreilla, eikä David Hasselhoffi ratsastanut vapauttajana muurilla juuri ennen kun se purettiin. Vaan muuri oli, ja valtio määräsi mitä teet.
Eli alku oli toisenlaista kuin kermaperseillä. Rakastin Die Ärzte -orkan Richy Guitar (1985) hyvänolon musaleffaa suht tuoreeltaan, mutten tajunnu heidän olevan länsisaksalaisia. Millaisena kimmokkeena kieltäminen, rangaistukset toimivat muusikoille, oliko soittimia edes myynnissä.
" Nimenomaan bileiden merkeissä Rammsteinin kuudesta muusikosta neljä tapasi toisensa ensimmäistä kertaa. Vuosi oli 1987, paikka Schweriner See -järven pohjoisrannalla sijaitseva Hohen Viecheln."
" Esimerkiksi liekkien ja tulen synnyttämiseen yhtye ei käytä tavanomaisia polttoaineita, kuten polttoöljyä, spriitä ja bensiiniä, joita saa halvalla joka kadunkulmasta. He käyttävät liekokasvien itiöistä valmistettua jauhetta, jota tuodaan Kiinasta. Putkilokasveihin kuuluvat liekokasvit kasvavat maasta havunoksan kaltaisina, ja ne voivat kurottaa jopa metrin korkeuteen. Saksassa liekojen itiöt tunnettiin jo keskiajalla kansansuussa nimillä ”noitajauhe” ja ”maarikki” niiden räjähtävien ominaisuuksien ansiosta. Ne sisältävät runsaasti helposti syttyvää öljyä. Tuhat vuotta sitten šamaanit ja parantajat käyttivät liekoja erilaisissa rituaaleissa, joilla he pyrkivät vakuuttamaan kansan taikavoimistaan, mutta Rammstein täyttää itiöjauheella liekinheittimiä. "
" Yhtyeessä on useaan otteeseen kiistelty tulen hyvistä ja huonoista puolista. Kaikkein vannoutuneimmillekin skeptikoille, kuten Richardille, on kuitenkin selvää, ettei alusta pitäen lavashow’ta hallinneesta tulesta ole enää luopuminen. ”Nykyään voimme vain varustautua lisää. Rammstein ei voi enää luopua mistään. Tavallaan se on sääli. Joskus olisi mukavaa järjestää yksinkertainen esiintyminen ilman mitään ylimääräistä. Mutta Rammsteinin kohdalla se ei vain enää toimisi”34, yhtyeen perustaja on tokaissut alistuneena. *34 Rammstein Videos 1995–2012, ”Making-of Sonne”, Universal 2012, Richard Kruspen haastattelu
" Helpompiakin vaihtoehtoja on kuitenkin käytetty, niin kuin kappaleessa ”Mein Herz brennt”, joka sisältyy yhtyeen kolmannelle studiolevylle Mutterille vuodelta 2001. Kappaleessa kerrotaan Nukkumatista, jota saduissa ja tarinoissa kuvaillaan tavallisesti myönteisessä valossa. Till hyödynsi tekstinsä lähteenä E. T. A. Hoffmannin ”synkkään romantiikkaan” tai ”kauhuromantiikkaan” lukeutuvaa teosta. Kappaleesta on kaksi versiota: yksi metalliversio kaikkine herkkuineen ja toinen pianosovitus, jossa Flake on hylännyt rakkaat sähkökoskettimensa ja soittaa pianoa pehmeän melankolisesti. Näyttävimmässä livetulkinnassa Till ilmestyy täydestä pimeydestä pieni, punainen vilkkuva sydän rinnallaan. "
”Ich tu dir weh” leimattiin nuorisolle haitalliseksi. Nuorisolle haitallisesta materiaalista päättävä lautakunta hyväksyi von der Leyenin aloitteen, jonka mukaan Liebe ist für alle da ja ”Ich tu dir weh” ihannoivat väkivaltaa, levittävät sadomasokistista sisältöä ja kannustavat suojaamattomaan seksiin. "
”17-vuotiaat näkevät joka ilta ennen kello kymmentä televisiossa 17 murhaa. Mutta eivät he niitä matki. Eivät nuorena kuullut Grimmin sadutkaan muovaa lapsesta psykopaattia.”39
" Mediahuomiota Rammstein sai myös ensimmäisellä Yhdysvaltain-kiertueellaan vuonna 1998, jolloin Till ja Flake pidätettiin ”Bück dich” -kappaleen esityksen takia. Esiinnyttyään Worcesterissa Massachusettsin osavaltiossa heidät napattiin kiinni ja kuljetettiin pois paikalta "---
" Richard Kruspen ystäväpiiri tietää, että Rammsteinin kappaleet käsittelevät nimenomaan miesten hallitsemattomia ja piileviä alkukantaisia vaistoja. Kitaristin ystävättäret ovat kertoneet hänelle, että miehet vaivaantuvat kappaleiden aiheista naisia herkemmin. Richard on sanonut: ”Saamme toistuvasti kuulla, että juuri naiset ovat esitelleet Rammsteinin miehilleen. – – Se liittyy enimmäkseen pääkoppaan ja vatsan sietokykyyn. Monet miehet pelkäävät Rammsteinia, koska he tunnistavat teksteistämme omia ominaisuuksiaan ja luonteenpiirteitään, jotka he ovat tukahduttaneet.”48 48 Musikexpress/Sounds, Rammsteinin haastattelu, 09/1997
... " saksalaisen Stern-lehden haastattelussa: ”Kasvoimme kaikki DDR:ssä, olemme punkkaripiireistä lähtöisin. – – Siellä oli totta kai pakko harkita erittäin tarkkaan, mitä sanoo, mistä laulaa ja osittain myös, kuinka soittaa. Kaikenlainen järjestelmän kritisointi oli kielletty, joten oli etsittävä kiertoteitä. Siksi meillä on edelleen sisäänrakennettu ominaisuus vastata kaksiselitteisesti.”53 * Stern, Laulaja Till Lindemannin ja rumpali Christoph Schneiderin haastattelu, numero 14, 29.3.2001
" Kappaleen ”Links 2 3 4” kertosäe perustuu kuitenkin kaikista mahdollisista vaihtoehdoista juuri vuoden 1934 ”Einheitsfrontliediin” (suom. ”Yhteisrintama”), jonka sanat ovat Bertolt Brechtin käsialaa. "
Bertolt Brecht varasti Hella Vuolijoelta sen minkä kerkes siltä kuin johdatti paikallista hameväkeä tsekkaamaan heinälatoja.... Mutta tärkeintähän on antifasismi! Tämäkin muisto minulta, ihan rakkaudella sanottuna, mutta rammstainmaisesti tarkoittaen kumpaan suuntaan. Paitsi ei äärimmäisenä oikealle, pthyi olkoon.
"" Links 2 3 4 " (kirjoitettu myös " Links 2-3-4 "; englanniksi: "Left 2 3 4") on saksalaisen Neue Deutsche Härte -yhtyeen Rammsteinin kappale . Se julkaistiin toisena singlenä heidän kolmannelta studioalbumiltaan, Mutter , 14. toukokuuta 2001. Se on poliittisesti ladattu kappale, joka pyrkii yhtyettä vastaan esitettyihin varhaisiin natsisyytöksiin paljastamalla , että he ovat poliittisesti vasemmistolaisia . Kappale oli 40 parhaan hitin joukossa Saksassa, Itävallassa ja Suomessa. " Wikipedia. Torille!
Rammstein - Links 2 3 4 (Official Video)
" Viittaus "Links, Zwo Drei Vier" ("Vasen, kaksi kolme neljä") on viittaus vallankumoukselliseen lauluun Einheitsfrontlied , jonka Bertolt Brecht kirjoitti Saksan kommunistiselle puolueelle 1930 -luvulla ja jonka Hannes Wader teki uudelleen suosion saksaksi . Demokraattinen tasavalta . " [2] Wikipedia
Yhteisrintama (saks. Einheitsfrontlied) on Bertolt Brechtin kirjoittama ja Hanns Eislerin säveltämä vasemmistolainen työväenlaulu 1930-luvun alkupuolelta. Kappaleen on suomentanut Elvi Sinervo.[1]
Yhteisrintama on kommunistinen termi, joka tarkoittaa eri asiaa kuin kansanrintama. Kansan rintama Wikipediassa
" Siis vasen yks kaks, vasen yks kaks "
Rammstein tietää paikkansa. Haastattelu(i) ssa annetaan ymmärtää kuinka ddrläiset punkkarit oppivat käyttämään kiertoilmauksia, keksimään uusia ilmaisuja... Yksi vastaus voi tarkoittaa kahta tai kolmea eri merkitystä, myös tapa miten ääntää voi jättää valinnan yleisölle, katsojalle, kuulijalle.
"”Rammstein tekee taidetta, ja sellaisena se pitäisi myös vastaanottaa. Yhtye leikkii symboliikalla provosoidakseen, kuten kaikki nykyiset oopperaohjaajat tekevät. Mielestäni provosointi on keskeinen taiteen tehtävä. Se kannustaa pohdiskeluun”, Rasch
Jottei sivusta tule liian ra(s)kasta niin kopsaan tämän sivun popkulttuuria ja undergroundia -blogiini, ja lisään liittyvät viideot viralliselta Rammstein juutuupin tililtä. Jos haluaa lukea pelkkää kirja-arviota tai lukukokemusta ilman kuvia niin lukekaa GoodReadsia, vaikken helkatti vie ehdi sinnekin kaikkea (sk)riivata.
Koska.
Minulle(kin) Rammstein on kokonaisvaltainen multimediaspektaakkeli, jossa kokijan/lukijan/kuuntelijan/katsojan oltava tarkkana, mitä kuulee, näkee, kokee. Ja mitä se tarkoittaa. On tiedettävä millainen DDR oli. Mitä on punk, mitä hevi. Mitä on, oli saksanmaan historia. Ketkä taiteilijoista olivat antifasisteja, ketkä halusivat liittoutua natseja vastaan, kommunisteina, sosialisteina ja työläisinä, tavallisina ihmisinä.
Ihmeen vähän rammstein käyttää RAF-kulmaa, miksi näin?
Yhtä kaikki tämä lyhyt kirja on lyhyt oppimäärä Rammsteinia. Siinä on perusoppimäärä. Olisko Rammsteinia tällaisena ilman DDR:ää. Millainen olisi.
Tänä jaksona luin, luen tätä, Flaken elämänkertaa Kosketinrunkkari, sekä Tillin kahta runokirjaa, kaikki suomennettuja, ja löytyvät sähkökirjoina mm BookBeatista, myytävänä mm Elisa Kirjasta.
Viime viikonloppuna vietin kaksi iltaa Olympiastadionilla Rammsteinin johdattelemana. Sunnuntain keikka oli ehkä elämäni parhain vaikka usealla vuosikymmenellä olen orkkia ja poppoita nähnynnä.
Mitä ryvetysuutisiin kuuluu, niin Rakkaus kuuluu kaikille, Liebe ist fur alle. Mutta tärkeintä on Suostumus. Aikuiset. Niin Band, Crew, Siipeilijät ja muut miehet, turvallista tilaa kaikille.
Ihailijakuvia ja kuolausta, Bitte:
Mjäy! Oon kissa!
Osataan sitä meemeillä Saksanmaallakin
Olen myös maskuliininen Punahilkka sekä ihmissusi erittäin kauniissa verenpunaisessa juhlamekossa
Musiikkivideo Du Riechst So Gut, Sinä tuoksut niin hyvälle, on kauhuromanttinen ja osin orgastinen lyhytelokuva
Kuvassa siis kitaristi Richard Kruspe
Ohos, niin tässäkin. Nyt mennään ulkomusiikillisuuden puolelle ja kauas kirjoista. Ehkä. Rammsteinit ovat selkeitä Grimmin veljesten perillisiä, samasta maaperästä. Rakastan heidän yhdistelmää ubermaskuliinista ja feminiinistä yhdistelmää, kun he suutelevat venäläisellä lavalla.
Tähän väliin piti pistää omakuva.
Ja myös sadistinen tai deSademainen likainen elementti
Riefenschtallmaista ja ManRaymaista metallista ubermiestä hän on